Uusin TIME-lehti sisälsi oikein oivaltavan ja todella faktapitoisen jutun Ranskan maataloudesta. Itse asiassa se puhuu enemmänkin Ranskan maaseudun ongelmista. Lyhyesti sanottuna maatalousmahdin tuotantorakenne on ongelmissa ja sen tuotajat joutuvat etsimään uutta tapaa toimia kannattavati. Samalla kuitenkin ranskalaisten rakkaus maaseutuaan kohtaan voi nousta ratkaisuksi monen tilan kannattavuusongelmaan.
Ranska on maatalouden suhteen supervalta mitä tulee tuotettuihin elintarvikkeisiin ja niiden laatuun ja tunnettavuuteen. Suurin osa EU:n rahoista menee maataouden tukemiseen ja niistä Ranska vie leijonanosan. Nyttemmin maan maatalous painiskelee kuitenkin samojen kannattavuusongelmien kanssa aivan kuten Suomikin. Maa on käynyt läpi sadan vuoden aikana valtaisan rakennemuutoksen ja tänä päivänä vain prosentti maan väestöstä toimii suoranaisesti maataouden parissa. Artikkelin esimerkkikylässä oli joskus 120 perheviljelmää mutta nykyään peltoja viljelee vain kolme suurtilallista.
Ranska on viljava ja hedelmällinen maa mutta yhtälö ei toimi sielläkään niin kuin EU varmasti haluaisi. Mahan tuodaan esimerkiksi halpaa vehnää Ukrainasta ja mansikoita Marokosta. Vuonna 2013 maatalouden kokonaisratkaisua mietitään uudelleen Unioinin alueella ja presidentti Sarkozy on luvannut pitää Ranskan maajussien puolta viimeiseen saakka.
Jos olemme rehellisiä niin kyllähän Ranska on gastronomian suurvalta ja tämä mahti perustuu siihen, että siellä tuotetaan laadullisesti korkeatasoisia elintarvikkeita. Kyllähän Suomessakin juustoa tehdään, mutta valikoimammme on pieni ja yksitotinen. Maailman parhaat viinit tuotetaan, ja tullaan vastaisuudessakin valmistamaan, Ranskassa. Monessakin suhteessa se on aivan ihanteellinen paikka Euroopassa mitä tulee intensiiviseen ja laadukkaaseen ruuantuotantoon.
Maaseutu on ranskalaisille enemmän kuin pyhä asia. Se on myös tärkeä maan imagon suhteen. Maailmalle välittyy esim. pyöräilyn Ranskan ympäriajon kautta kuva siitä maatalous-paratiisina jossa on väriä ja tuotannon monikyllästeisyyttä laiduntavinen karjoineen, kypsyvine viljapeltoineen, viinitarhoineen ja Etelä-Ransakan laventelipeltoineen. Antiikin ja lähinnä roomalaisten ihanne maataouden maisemaa muokkaavana välineenä on saanut riemuvoiton Galliassa.
Ranskalainen on kaiken lisäksi tiukasti kiinni maaseudussaan ja nämä juurensa keksiverto-ranskalainen myös tiedostaa. Ranskan maatalous ja monet tilat laittavat parhaillaan toivonsa siihen, että kaupungistunut kansa haluaa viettää lomaansa maatiloilla siinä miljöössä jossa heidän isovanhempansa ja heidän vanhempansa elivät. Kun tilojen kannattavuus on mitä on niin uusia tulonlähteitä etsitään siis maatilamatkailusta ja elämysteollisuudesta. Ei ole tavanomaista että joku on luopunut monikymmnepäisestä lypsykarjastaan ja hankknut parikymmentä hevosta koska kaupunkilainen haluaa ratsastuselämyksiä kaikkialle yltävässä kansallismaisemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti