Tänään näin luonnossa miehen nimeltänsä Stefan Wallin. Tänään näet vietettiin Auran yhtenäiskoulun vihkiäisjuhlaa ja sehän olikin vallan antoisa juhla. Wallinhan on Suomen tasavaltakunnan kulttuuri-, ja urheiluministeri. Ja tällaisiin koulujen vihkimisjuh-liinhan on ministerillä aina kysyntää, ja mikä ettei olisi. Tänäinen juhla oli korkeatasoinen ja kutsuvierasjoukko vallan suuri.
Miestä en päässyt kättelemään enkä liioin mitään haastelemaankaan. Siispä oli turvauduttava jonkinsortin telemetriaan. Ensinnäkin mies on aika pitkä ja hoikahko, pituutta on tuommoiset kuusi ja kaksi, ehkä jopa kuusi ja kaksipuoli. Senteissä siis tuommoiset 188-190. Keskivartalo on kunnossa toisin kuin eräillä muilla… Kaikin puolin miehestä paistaa läpi tiukka asiallisuus ja hänen huumorinsa on tietyllä tavalla pinnisteltyä ja “alivaltiosihteerimäistä.” Wallin on sellaista sorttia mies että hän mielellään lukee vanhoja PAHKASIKA-lehtiä mutta tuskin itse koskaan pystyisi vastaavan tyyppiseen lehteen mitään kirjoittamaan. Ruotsinkielisyyden, sen että ruotsi on ensimmäinen kielensä, kuulee hänen puheestaan helposti. Yleisvaikutelma on varsin kasvoton byrokraatti.
Wallinilla oli tänään todennäköisesti neljä vastaavaa tilaisuutta joten baanalla hän on viettänyt vallan pitkän ajan päivästä. Mies ei kuitenkaan ollut mitenkään rähjääntyneen oloinen, päinvastoin. Wallin sai nähdä varsin hyvinsuunnitellun, vauhdikkaan ja tasokkaan ohjelman. Itse hän piti keskitasoisen puheen jossa ei ollut hyvää aloitusta eikä varsinkaan yhtään nostatusta ja lopetuskin oli samaa linjaa. Nyt illalla kellon tullessa lähes iltakymmenen en musita ko. sepusteesta yhtään mitään. Mutta jos jotain täytyy muistaa niin ensimmäisenä tulee mieleen se, että seuraavaksi on matka Nousiaisiin lähes vastaavaan tilaisuuteen. Siellä ei tosin vihitä käyttöön yhtenäiskoulua, muuta koulu kummiskin.
Joopa joo… Kyllä hän osasi kehua uutta pytinkiä ja kyllähän siinä kehumista onkin. Toisaalta ymmärrän vallan hyvin hieman leipääntynyttä ministeriä. Ovat pojat kiireisiä miehiä ja jos vertaa heitä vaikkapa toisiin hyvyin tuntemiini reissumiehiin eli kirkkomme piispoihin, niin on meiningissä aika huikea ero. Siis ministerillä on kovempi kiire. Piispa saatta viettää yhdessä paikassa melkein koko päivän vaikkakin ko. päivänä saattaa olla useitakin eri aktioita… Piispalla on, ja hänellä täytyy olla aikaaa paneutua tuhanteen ja yhteen dokumenttiin. Ministerillä on sitävastoin puolisen tusinaa avustajia. Walliinillakin on ministerin sihteeri (Minna Siltanen), valtiosihteeri (Carl Haglund), sihteeri Maija Rauhamäki, erityisavustaja (Martina Harms-Aalto), erityisavustaja (Anna Bertils) ja sihteeri Marja Pulkkinen.
Ministeri saa eteensä muistioita muistioiden perään ja mustan auton takapenkillä ei pahemmin olo helpota; jos mielii olla hyveellinen niin avustajien kanssa ei pahemmin lirkutella. Salkussa on nippu avustajien kirjoittamia puheita…
Meikällä on ollut melkoinen kiire eilen ja tänään eikä avustajista ja sihteereistä ole ollut tietoakaan. On pitänyt aivan itse kirjoittaa kirkkoneuvostoon meneviä asioiden esittelyjä. On editoitu kirjoitusnäytteitä ja kaikea muuta ja on pitänyt kirjoittaa tätä blogiakin. Ei tässä valitella, päinvastoin on pienen itsekehun paikka; uuttaa tekstiä on syntynyt kymmenkunta sivua ja vanhoja on editoitu saman verran. Applen työpöytä auttaa organisoimaan hommia kummasti. Keskellä näyttöä on kaksi pilaria tekstejä. Toinen pilari on kasvavien, tekstimassaltaan lisääntyvien tekstitiedostojen joukko, johon esim. tämä “Poliittinen Äärelä” kuuluu. Toinen pilari on pienempien tekstitiedostojen joukko jossa jokin teksti voi nousta “listalla ylöspäin.” Tuon pilarin vieressä onkin sitten kansio jonka nimi on “Valmiit tekstit.” Olen siis tehnyt ompun työpöydällä työtehoa ja intohimoa lisääviä siivousjärjestelyjä. Tämä se ei kuulkaa sitten onnistukaan edelleenkin ohjelmistosuuntautuneen pc-formaattisen tietokoneen kanssa… Tällä hetkellä muuten noiden projektikirjoitusten huipulla on tekstitiedosto työnimeltää "Onnelliset ja onnettomat seurakunnat. Seurakunta työyhteisönä ja laitoksena Anna Karenina-periaatteen valossa."
