Tanka. Juurevia juuria

                                   

                                                     

Tanka. Juurevia juuria

 juurevia juuria

saksalainen nerokkuus

makeaa pohjolaan

jokaisesta jotakin

keiniä kasvaa vieläkin

Tanka. Kovin kiistelty

                                              

                                             

Tanka. Kovin kiistelty

 molemmat syödään

minuuteista kiistellään 

himokylläistä

alaskassa nälkäinen

pieni ero nimillä

Tanka. Ilman älykkyys

                                     

                                                      

Tanka. Ilman älykkyys

   ilman älykkyys

ei hapensekaisuutta

ennustajakin

läpivuotisten airut

ennen jokaista syksyyn

Tanka. Erityislahja

                                                          

                                               

Tanka. Erityislahja

 erityislahja

roomalaisten tuomana

kiittämättömät

te kaukaiset kansat

tässä on imperiumi 

Rohtomandrake

                                  

Rohtomadrake on Ranskan tasavaltalaiskalenterin Ventôse-kuun ensimmäinenkolmatta päivän nimikko-kasvi. Voimassa olevassa ajanlaskussa päivä on luonnollisesti maaliskuun yhdestoista. 

Nyt kun itse perehdyin päivän kasviin tarkemmin oli hämmästys varsin suuri, mutta toki ymmärrettävä; ranskalaisessa wikipediassa asiasta tehdään suuri numero. Osaan toki lukea ranskankielistä tekstiä varsin hyvin kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen lukion ranskanopintojen  ja pienoisen latinaharrastuksen myötä mutta kun hankkeeseen ei voi käyttää koko päivää niin kiitos olkohon google-kääntäjän. 18000 merkkiä välilyönteineen tuli suhteellisen hyvin ymmärrettävään muotoon muutaman minuutin työskentelyn jälkeen.

Harvaan kasviin liitetään niin paljon uskomuksia kuin rohtomandrakeen. Viimeistään siitä on tullut tunnettu Harry Potter-maailman myötä. Rohtomandrake tunetaan Suomessa myös nimellä alruuna tai lemmenmarja. Kasvi on suurina annoksina myrkyllinen mutta sitä on käytetty ilmeisen taiten läpi historian.

Ennen vanhaan rohtomandrakea pidettiin noitien taikakasvina. Se on maineensa velkaa sen voimakkaille huumevaikutuksille ja sille, että sen juuressa on aina nähty ihmisen muoto, erityisesti jalat ja kädet. Legendan mukaan juuri huusi niin voimakkaan huudon, kun joku yritti kaivaa sitä esiin, että se saattoi tappaa jokaisen, joka yritti tarttua siihen. Tarvittiin paikalle pappi ja peräti peloton koira kasvin sadonkorjuuta varten.

Mandragora (Solanaceae) on suku, jonka Carl von Linné (1707-1778) loi vuonna 1753, mutta jonka lajikkeiden virallinen kansainvälinen nimikkeistö ei ole vielä täysin vakiintunut. Mandragora (Mandragora officianalais), joka on yleinen Välimeren altaalla, on monivuotinen kasvi, jossa on haarukkajuuri, joka kehittää suuria (ilman vartta) ja purppuranvalkoisia kukkia, joita seuraa keltaiset hedelmät.

Rohtomandrakea käytettiin näihin aikoihin saakka pääasiassa ennustamiseen ja parantamiseen. Hyvin laajalle levinnyt uskomus 1500- ja 1700-luvuilla oli, että noidat sivelevät ruumiinsa mandragoravoiteella ennen kuin he lensivät luudallaan mennäkseen sapattiin. Tuoksuvat keltaiset hedelmät, joita kutsutaan karkkiomeniksi, yhdistettiin Afroditen nukkuviin omenoihin ja niitä pidettiin afrodisiaakeina. Valistus ja uusi aika ovat normalisoineet paljon myös tähän kasviin liittyviä uskomuksia mutta vielä se jaksaa kiehtoa uusia sukupolvia ja uusia aikakausia.

Tanka. Iloinen lehti

                                          

                                               

 Tanka. Iloinen lehti

   iloinen lehti   

erehtymisen vaara

yksi neljästä

ratsumiehen kaveri

jopa helppohoitoinen

                                            

                                  Tanka. Saat aloittaa kuun

saat aloittaa kuun

yksi päivä tasauksesta

itsevarmana

ensirakkaus lumesta

vilpitön löytää ensin

Tanka. Pelkkä koriste

                                         

Tanka. Pelkkä koriste

   pelkkä koriste   

kauneuttako vain kaikki

iso keltainen

viisaan miehen silmissä

kaunis hetki on hyötyä

Tanka. Hauraita oksia

                                              

                                              

                                  Tanka. Hauraita oksia

hauraita oksia

mutta rungosta jousia

kuohuvaa juomaa

monenlaisia lääkkeitä

et ole unohdettu

Tanka. Ihmisen muoto

                               

                                 Tanka. Ihmisen muoto

   ihmisen muoto  

ranskalainen perehtyy

myös edelleenkin

erityisen päivän kansa

ei pieni vaan suurempi

Peltoemäkin päivänä

                                         

Tasavaltalaiskalenteria seuratessa tulee jatkuvasti ihmeteltyä kasvien käyttö-tarkoituksia. Ja ylipäänsä sitä miten paljon siinä onkaan kasveja. Ja kuitenkin kyse on vain yhden maanosan perinteestä. Kyse on hyötykasveista joita on käytetty ravinnon lähteenä, lääkkeiksi soveltuvista kasveista ja yrteistä, koristekasveista ja tietenkin rakennus-, ja monista käsityötarkoituksiin soveltuvista puista, ruohoista ja ruo´oista. Valistusmiehet joutuivat varmasti jättämään monta tärkeää kasvia pois kokonaisuudesta.

Tänään 03.03.2024 on tasavaltalaiskalenterin mukaan Ventose-kuun toinen viikko ja kolmastoista päivä. Päivän kasvi on Fumaria occicianalis eli Peltoemäkki. Sitä löydetään lähes koko Euroopasta Länsi-Venäjälle saakka. Thulesta eli Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisoista se puuttuu. Se on levittäytynyt Pohojois-Afrikkaan Marokosta Tunisiaan ja kasvaa myös Anatoliasta Kaukaskukselle saakka. Pohjois-Amerikan itäosiin se on levinnyt ihmisen mukana.

Kasvi on myrkyllinen mutta ilmeisesti vain ”huomattavina annostuksina.” Nykyajan luontaislääketieteen mukaan sillä on useita hyviä ominaisuuksia. Sen sanotaan puhdistavan munuaisia, sappirakkoja ja sappitiehyitä. Vanhoissa luonnonlääk-keissä sitä on käytetty yhdessä takiasista ja orvokeista saatujen uutteiden kanssa.

Peltoemäkkiuutetta on käytetty vaikeisiin ruuanasulastusvaivoihin, suolistotukoksiin ja keltaisuuteen. Sillä on väitetty olevan pehmentäviä vaikutuksia lukuisten vaikeiden ihosairauksien hoidossa kuten eksenteemassa ja atooppisessa dermantiinissa. Silmäsairauksien hoidossakin sitä on käytetty sidekalvontulehdukseen.

Yksi asia jota aina ihmettelee on se miten kauan ihmislaji on käyttänyt kasveja lääkintätarkoituksiin. Ihminen lajina on kovin moninainen käsite. Jos puhutaan nykyihmisen iästä niin 300 000 vuotta voi olla määre joka ei herätä useimmissa tiedemiehissäkään kovin suurta vastustusta. Kun puhumme nykyaikaisen koululääketieteen ajanjaksosta ja rajaamme sen noin viimeksi kuluneeseen 150 vuoden ajanjaksoon niin se on kovin vähän tuon 300 000 vuoden perspektiivissä.

Sativistisia mietteitä kangimarssien aikana.

Aivan aluksi pitää pysähtyä otsikkolauseen ääreen. Luonnollisestikin voi herättää hämmenystä mitä termit ”sativisti” ja ”kangimarssi” oikein tarkoittavat, ja mitä ne ihan oikeasti pohjimmiltaan tarkoittavat. Sativistihan on luonnollisesti kynsilaukka-immeinen. On oltava tarkka ettei tuohon vahingossakaan liitä merkitystä ”kynsilaukkamies.”  

Nyt onkin etsittävä siis yleispätevää ja sukupuolineutraalia ilmaisua. Hienon kasvin tieteellinen nimi on Allium Sativum, ja nimenomaan jälkimmäinen määre sopii paremmin käyttöön. Suomen kielessä ei ole suotavaa ottaa käyttöön termiä ”allisti” sillä se viittaa niin kovasti naiseen ja aivan erityisesti mieleen tulee seitsemännen tasavallan presidenttimme J.K.Paasikiven Alli-vaimo. Tietysti on olemassa myöe Avena Sativa-niminen kasvi eli kaura. Tässä yhteydessä Avenisti viittaa luonnollisestikin kauraan ja varmasti myös kaurapuuro-intoilijaan, ja heitähän keskuudestamme löytyy.

Kangi on sitten enemmän sisäpiirin juttu joka nousee allekirjoittaneen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kokemusmaailmasta. Kangi on yksinkertaisesti traktori. Asiaan ja sanan etymologiaan palataan joskus myöhemmin. Otsikkokuvassa on jotain sellaista mitä todella innovatiivinen maaseutu voisi parhaimmillaan olla. Taideteoksen nimi on ”Kalastava kangi” eli ”Kalastava traktori.” Kuva herättää epäilyksiä monellakin tavalla. Vaikka tuollainen epeli voisikin olla suomalainen vientituote tai jopa uusi Mini-Nokia, niin tuon kokoisia kaloja meillä ei juuri pahemmin ole. Pohjoisen lohijoetkin kun ovat jo aika lailla förbi ettemme sanoisi. Lämminvetisillä mailla tuollainen kalastava kangi kyllä vetelisi varsin nopeasti kärrillisen monneja ja karppeja isäntäväen iloksi. Ehkä näemme vielä kalastavan kangin kun tekoäly vielä kehittyy. Silloin traktorikin on varmaan enemmän inhimillisempi väline. Kukapa tietää vaikka näkisimme tulevaisuudessa kuinka vanhat sini-oranssit Fordsonitkin päivitetään kerrassaan uuteen elämään. Ei pidä ihmettelemän jos ne sitten ovat parhaita kala-traktoreita. Kieltämättä vanhat traktorit tekoälystettyinä herättävät todella sympaattisia mielleyhtymiä. Jäämme odottelemaan... 


Mutta otsikkoon ja sassiin sitten. Eilen ovat maatalouselinkeinon harjoittajat olleet liikkeellä asiansa puolesta. Voidaan jopa puhua kangi-marssista. Senaatintori Helsingissä oli eilen täynnänsä kangeja. Maanviljelijöiden asia on myös sativistien asia. Mitä on tapahtunut on surullinen asia ja aivan erityisesti se on surullinen asiantilaan johtaneiden syiden vuoksi. Samojen ongelmien parissa painivat Jenkkilänkin maanviljelijät. Että toimeen tulisi pitää olla paljon peltoalaa eikä työllä sinänsä rikastu. Investoinnit vaativat paljon pääomaa ja tuottajahinnat eivät päätä huimaa. Kaiken lisäksi amerikkalaisten maanviljelijöiden keski-ikä on jo vaarallisen korkea elinkeinon toimivuuden kannalta. Tiloille on myös kovin vaikea saada jatkajia. 

Ongelmat ovat siis samat kaikkialla. Jokunen aika sitten TIME-lehdessä asia oli tapeetilla ja kovasti perättiin sitä, että maanviljelyn pitäisi olla siellä paljon arvostetumman ammatin maineessa. Jos omalla työllä ei ole mahdollista oikeutetusti vaurastua niin ei se voi olla houkuttelevaakaan. Kyse on paljolti siitä, että kaupunkilaistunut ihminen ei enää ymmärrä miten arvokas asia hyvä ja hyvissä olosuhteissa hyvin menetelmin tuotettu ruoka on. Tämäkään ilmiö ei ole kovinkaan uusi. Rooman keisarivallan ensimmäisnä vuosikymmeninä, suuren Octavianus Augustuksen aikana, maanviljelys ei ollut kovin houkuttelevan elinkeinon maineessa. Rooman kansalliskirjailijan teos Georgica oli hätähuuto maanviljelyksen arvostuksen puolesta. Eilinen kangimarssi oli hätähuuto oloissamme ja aivan oikeutettu. Kun puhutaan yhteiskuntasopimuksesta unohdetaan kovin helposti se mitä kaikki elämä saa alkunsa ja mistä kaikki lähtee. Kysehän on maasta ja luonnosta. Jos ihminen on siitä vieraantunut ei hän osaa arvostaa silloin paljon muutakaan. Sativisti voi tämän varmasti ymmärtää sillä kukaan ei elä pelkästään kynsilaukasta; paljon muutakin tarvitaan.


Aika ajoin kuulee ajatuksia siitä kuinka erikoiskasvit toisivat elinvoimaa maanviljelyelinkeinoon täällä meilläkin. Kynsilaukan viljelystäkin on tehty kannattavuuslaskelmia ja moni on asiaa kokeillut pikavoiton toivossa. Kasvi jää meillä marginaaliseen asemaan vielä pitkäksi aikaa ja omavaraisuuteen ei päästä varmaan vuosikymmeniin. Kun ajattelemme millainen lääni Kanada esimerkiksi on, ja miten suotuisat olosuhteet talvikynsilaukalle siellä on niin asiayhteyksiä ei voi kuin kummastella. Ontario, ja eteläinen Quebeck siinä sivussa, on monellakin tavalla todella ihanteellinen paikka talvikynsilaukalle, mutta mikä onkaan totuus. 68 prosenttia Kanadassa käytetystä kynsilaukasta tulee Kiinasta. Viljelyala Kanadassa on kokonaisuudessaan vain 2500 eekkeriä eli noin 1200 hehtaaria. Luvussa ei varmastikaan Kanadassa, kuten ei meilläkään, ole huomioitu kotitarve-kasvattajien ja vähän suuremman mittakaavan harrastelijoita. He ovat todellisen huippulaadun tuottajia.


Kynsilaukka on vaikea yhtälö monella tavalla. Talvivalkosipulin viljelyn voi osittain mekanisoida, mutta samalla investointien tarve kasvaa ja satomäärä pienenee. Kuten tässä alustassa on aiemminkin todettu, niin huippuluokan isokoista kynsilaukkaa ei oikein voi tuottaa muuten kuin antiikki-menetelmällä. Vaikeuksien kanssa painiva peltoviljelijä masentuu aivan varmasti kun hänelle kerrotaan kynsilaukan tuottamisen vaatimasta työmäärästä, ja siitä millainen lopputulos sitten on.


Oikeutettu protesti on eilen annettu ja nähtäväksi jää mitä tasavaltakunnan hallitus voi asialle tehdä. Yhteiskuntasopimus jäänee kovin vajavaiseksi ja ideologisilta perusteiltaan se on jäänyt aivan torsoksi. Itse asiaa ajanut puoluekin on kovin irtaantunut juuriltaan ja nyt katsotaan vain tuottavuuden perään. Jos lähdettäisiin liikkeelle aivan perusteista niin silloin lähdettäisiin liikkeelle kaiken elämän lähtökohdasta, ihmisestä ja hänen suhteestaan luontoon ja maahan. Ehkäpä ottaisimme silloin mehiläisten esimerkkiä tähdäten hyvän ”yhdyskuntasopimuksen” luomiseen. Yhteiskuntasopimus kun on kaiken tämän jälkeen aika tavalla rasittunut käsite.

https://www.youtube.com/watch?v=KCNgQUVPqdk

Vieroitusoireita

Valon määrä lisääntyy ja toivolla on hyvä olla muuallakin kuin lapamadossa. Vai menikö se nyt oikein päin? Meni tai ei mutta kevät lähestyy ja nyt on kolmas päivä maaliskuuta, pälvikuuta. Kohta näkyy päivä pälvessä ja lumen valta häviää. Maa sulaa ja kasvun ihme vahvistuu päivä päivältä. 

Syömällä kynsilaukkaa joka päivä puolen vuoden ajan vähintään 20 grammaa päivässä mukauttaa elimistönsä aivan varmasti aivan tietyille asetuksille. 20 grammaa on käytännössä yliannostus vaikka sen nauttisi kahdessa satsissa vaikkapa aamulla ja illalla. Allisiini hajoaa ihmisen elimistössä 16 tunnin kuluessa. Luonnollisestikin 40 tunnin tauko kynsilaukan suhteen saattaa ajaa elimistön vakavaankin stressitilaan. Mutta miten tuo stressi sitten ilmenee?

Ensinnäkin herääminen uuteen päivään on vaikeaa. Kaikelta näyttää puuttuvan tarkoituksettomuus. Myönnät vain itsellesi aina toipumislomaan puolen tunnin jaksoissa. Kohta kello on jo yhdeksän ja jotain olisi tehtävä. Et vain tiedä mistä on kysymys ja mitä on tehtävä. Jokin kalpea aavistus asiantilasta kyllä on…
Elämä muuttuu hidastetuksi filmiksi ja minkä tahansa rutiiniasian tekeminen muuttuu vaikeaksi. Skeptisyys valtaa mielen ja mieleen tulee ikivanhat manalan kuvaukset. Liut hetki hetkeltä syvemmälle heikennetyn elämänvoiman maille. Katselet omaa elämääsi kuin Orfeus Eurydiken haamua manalassa. Jotain tuttua siinä on mutta elämän kudosta kaivataan.

Jos ylös päästään ja kahviakin kiduksiin saadaan niin se ei miestä auta ja tuskin naistakaan. Töihinkin voi joutua lähtemään ja mieltä kalvaa edelleen ajatus siitä mikä on pielessä. Masennukseksi sitä ei halua mieltää. Tilanne on aika sietämätön. Kovat epäilykset kalvavat mieltä ja epäilys herää. Onko tämä lopun alkua. Kun auringonlasku lähenee mietit kuinka ankea päivä onkaan ollut ja sijoitat sen viiden keljuimman joukkoon mitä ensteks ikinä on ollut! Eihän se siinä että et olisi saanut mitään aikaan, mutta kuinka paljon yksinkertaisenkin asian toimittaminen voi sitten vaatia? Sellaisena päivänä pieneenkin saavutukseen voi olla todella tyytyväinen. 

Kun illalla sitten ollaan vihdoin kotona niin tosiasian voi myöntää. Jos tunnet yksinkertaiset päättelytaidon perusteet ymmärrät mistä on kyse. Yksinkertaisin selitys on aina paras. Tässäkin kysymyksessä. Täydellisen heikennetyn elämänvoiman tunteessa kaivat esille parasta kamaa ja toivo herää. Voisiko se todella johtua kaman puutteesta? Ja koska joku on joskus terottanut mieleesi empirismin saloja niin ainoa keino on kokeilla. Toisaalta olet aivan varma siitä että asia todellakin on niin…
Jos vielä maaliskuun koittaessa on on jäljellä kunnon Rocambolea niin ei auta mikään muu kuin uhrata viimeiset kamat elvytykseen. Pelkkä Rocambolen kuoriminen nostattaa toivon tunteen aivan uudelle tasolle. Mikään muu kynsilaukka-tyyppi ei tuoksu yhtä hyvälle. Rocambolen tuoksu on viettelevän huumaava. Siinä missä säkillinen artisokkaa tuo mieleen vanhanajan tuhkakupin joka on täynnä natsoja niin yksi kuorittu Rocambolen kynsi herättää paratiisin tunnun. Puristimen rusahdus ja pursuava öljyinen neste on jo elvyttävä kokemus. Ja kun suuhun sitten saadaan oikeaa kamaa niin helpotus valtaa mielen jo muutamassa minuutissa. Kun 

Rocambolen suloinen polte kiertää suussa niin se suorastaan polttaa kaiken ahdistuksen sielusta. Viiden minuutin päästä olet jo uudestisyntynyt. Puolen tunnin kuluessa olet nauttinut hiljaa kaksikymmentä grammaa kamaa ja tiedät mistä päivän ahdistus johtui. Sellaista päivää et halua kokea enää koskaan. Et iki kuuna pänä.
Mitä äsken yritin kuvailla on kalpeasti kerrottu vaikutelma siitä tunteesta jonka vallassa olin tänä olympiavuonna 29 helmikuuta eli armon vuoden MMXVI karkauspäivänä. Edellä kerrottu ei ollut tahallisesti suoritettu empiirinen koe vaan jotenkin se vain pitää lukea epäpäivän ilmiöksi. Vuoden 2020 karkauspäivään valmistaudun sitten tuplayliannoksella viikon ajan, siis seitsemänä edeltävänä päivänä. Olen valmis tekemään suuria inhimillisiä uhrauksia ja myös taloudellisia panostuksia, että kun lauantai 22 helmikuuta vuonna 2020 koittaa niin allekirjoittaneen varastossa on ainakin 700 grammaa parasta laatua Rocambolea, mieluummin punaista venäläistä.

https://www.youtube.com/watch?v=aFp7MeTtwaE

Mistä kamaa helmikuulla — Valkosipuli ja parta.

Uuteen satoon on aikaa vielä puoli vuotta. Jos omia varastoja olisi vielä jäljellä niin Rocambolet olisi syöty, jo loppiaiseen mennessä ja nyt mensi Raitapurppuraa ja Kreolia. Artisokkaa olisi tietenkin tarjolla aina. Erikoisuuksia olisi tietenkin varastossa ja niinkin proosallinen laji kuin siperialainen nousisi arvoon arvaamattomaan. Pääsiäisen alla olisi hyvä syödä lisääntyvässä määrin öljyistä Dukat-lajiketta ja yhden illan viikossa kruunaisi kolmikymmen-grammainen Posliini-kynsi.

Kevätistutusta odottelemassa ovat tietenkin kohta kylmäkäsittelyyn siirrettävät kreolit ja artisokat. Niihin ei pidä koskea. Tulevaa vuotta joka muuttaa kaiken pitää vain odotella. Nyt on helmikuu ja maan sulamiseen ja kuivumiseen on vielä aikaa. Ja senkin jälkeen menee vielä muutama viikko ennen kuin kevätlajikkeet ovat maassa. Mutta kevään riemuvoitto tulee ja yksi aurinkoinen päivä eilen näytti tuon mahdin kaikessa voimassaan. Aurinko antaa meille nimittäin säteitään samassa kulmassa tänään kuin lokakuun 28 päivänä. Silloin voi vielä olla varsin lämmintä, mutta toisaalta maa voi olla jo lumen peitossa lokakuun lopulla.

Kuluvan kuun alussa isosta marketista saattoi vielä saada Virossa kasvatettuja Rocambolen kynsiä. Lajikkeeta on vaikea päästä perille, mutta isoa venäläistä se lienee. Niitä on jäljellä vielä parikymmentä kynttä. Mitään orgaanista kamaa se ei kylläkään ole, mutta ajaa asiansa. Samasta marketista on saanut oikein luonnikasta kreolia ja jopa Moradoa. Kun Rocambolet loppuvat niin sitten pitää vain selvitä Moradolla yli kevään ja pitkälle kesään. Huonomminkin voisivat asiat tietenkin olla.

Eri kasvien ennätysluettelosta selviää että suurin Suomessa tavattu valkosipuli on ollut painoltaan 185 grammaa. Niin, todellakin valkosipuli. Kasvattaja tuskin on tiennyt mikä laji on kyseessä. Todennäköisesti kyseessä on mikäs muu kuin Alexandra. Nämä eurooppalaiset grammat ovat vähän liikuttavia yksiköitä. Jenkkilässä on kaikki vielä toisin kun käytössä ovat jaardit, jalat ja tuuma ja tietenkin paunat. 185 grammaa ei oikein sano vielä mitään, mutta toisen asteikon mukaan se on jo vähän enemmän kuin kolmasosa-pauna. Kaksisataa-grammainen yksilö olisi jo lähes puoli paunaa. 

Asia on vain niin, että eri lajikkeille pitäisi olla omat sarjansa jos tuollaisia superyksilöitä sitten kilvan kasvatellaan. Meidän oloissamme pitäisi Rocamboleille ja Posliineille olla aivan omat sarjansa. Niillä on oma kuriositeetti-arvonsa, ja ainahan ne voivat tuoda kasvattajalleen paljon kunniaa ja mainetta. Isot kasvit ovat mielenkiintoinen harrastus sinänsä ja viisisataa-kiloinen kurpitsakin oloissamme on saavutus, mutta kasvattajan taidot mitataan ehkä aivan muilla mittareilla. 

Joka pystyy kasvattamaan orgaanisesti vaikkapa tuhat yksilöä Isoa venäläistä, siis Rocambolea, niin että yksilöiden keskipaino on 150 grammaa ansaitsee kunniamaininnan. Tuollaisten yksilöiden kilo on 1050 grammaa. TJM listaa kirjassaan ”The Complete Book of Garlig” erään posliini-lajikkeen joka on tuottanut yli puolen paunan yksilön. Siis 230-grammainen valkosipuli. Tuo alunperin ontariolainen lajike olisi varmasti kotiutettavissa Suomeenkin. Kyseessä on jo edesmenneen suuren valkosipuli-gurun Ted Maczkan kehittämä Fish Lake # 3. Yli 700-kiloista kurpitsaa on vaikea hyödyntää, mutta 200-grammainen valkosipuli on vielä sitä aitoa ja omaa itseänsä.

Maczka komeilee tämän avauksen otsikkokuvassa juuri tuon kuuluisan lajikkeensa kanssa. Mitä enemmän suurten valkosipulimiesten kuvia tutkistelee huomaa yhden seikan. Kaikilla heillä näyttäisi olevan todella robustit turpajouhet jotka muistuttavat valkosipulin juuria. Kyseessä on sellainen partatyyppi johon ei Gillette ja vastaavat pysty. Mazkallakin oli lienee puolimilliä paksut haivenet. Parhaimpina iltoina sellaiset karvat voivat kasvaa jopa puolitoista millimetriä. Itse olen havainnut, että parrankasvu on kovimmillaan 30 tuntia edellisen raakauksen jälkeen ja yleensä neljä tuntia auringonlaskun jälkeen. Valehtelematta voin sanoa, että 20 gramman päiväannos vaikuttaa parrankasvuun huomattavassa määrin. Ja kun sitä sitten syö tuollaisissa määrin kymmenien vuosien ajan, niin on tulos sitten sama kuin oli Maczkalla ja muilla vanhoilla jermuilla. Parta on raakattava joka aamu etteivät vaikeudet ala kasautumaan. 

Valkosipuli-parta on vain lajissaan sellainen että sitä ei saa päästää pitemmäksi kuin milli, muuten ollaan suunnattomissa vaikeuksissa. Kaksimillinen valkosipuli-parta on nimittäin todella työläs ajaa. Siinä tarvitaan jo hyvin ylikonventionaalisia välineitä, käytännössä kynsisaksia ja hiekkapaperia. Kivuliaampi konsti on sitten lyötä haivenet vasaralla sisään ja purra sänki poikki sisältä käsin. Hammaslääkärisi ei kylläkään välttämättä pidä moisesta. Todellisen valkosipulimiehen tunnistaa myös siitä, että kun pyörittää omenaa hänen leukaansa vasten silloin kun siinä on puolen millin sänki niin omenan kuori tulee täyteen reikiä. Tuosta otsikkokuvasta jossa Maczka-vainaa poseeraa näkyy myös se millainen lajike tuo Posliini voi olla. Kukkavarresta tulee yli kaksimetrinen ja itusilmupallokin lienee hyvinkin tennispallon kokoinen. Kuva on aivan varmasti otettu tarkoituksella juuri noin että kasvi näkyisi koko komeudessaan. Todella suuren valkosipulimiehen tunnistaa siis teräslanka-parrasta, mutta miten on suuren valkosipulinaisen laita…


https://www.youtube.com/watch?v=LzaorDWkRQY 

Ihan tavallisen keskiviikon mietteitä 18.03 suurten kysmysten mmix-vuonna.

Juttu Pena Linkolasta eilen mainitsemassani lehdessä oli ihan jees vaikka ei siinä oikeastaan mitään niin ihmeellistä ollutkaan. 

Nyt on sitten myöskin selvä se, mikä LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ oikein on. Linkola on tuon säätiön perustaja ja suurlahjoittaja. Mies on lahjoittanut kaikki perintörahansa ja kirjoista saadut tekijänpalkkiot ja kirjastokorvaukset jotta voitaisiin ostaa metsää, ja nimenomaan aiota ja oikeaa metsää, jotta eläimillä olisi puita ja muuta ja ihmisillekin marjoja ja nautintamahdollisuuksia. 

Linkola on nyt 75 vuotias ja olkoon hänellä vielä monta vuotta ja löytäköön moni hänen opetuksensa ja ajatuksensa. Mies ei ole loppujen lopuksi niin vaarallinen kuin väitetään ja hän tunnustaa itsekin ettei ole mitenkään “linkolalainen.” Sanon rehellisesti että olen itse paljon vaarallisempi ihminen kuin Pentti Linkola. Eilenkin tuli nimittäin ostettua tyhjänpäiväsiä siirtomaatavarakaupan tuotteita ja huristeltua noin 10 km turhanpäiväistä ykstyisautokyytiä…

Postikin tuli ja vielä ei tullut komennusta ns. makkaratehtaalle. Jotenka sitä voi vaikka suunnitella päivän tekemisiä. Tarkoitushan on lämittää sauna ja päästä saunomaankin jo noin klo 15.30. Sitten voikin miettiä tulevia pula-ajan olympiakisoja eli XXX Olympiadin kisoja Londoniumissa vuonna 2012. Meinaan että oikein klo viiden teen merkeissä. Kunnon gentlemanninhan tulee nimittäin käydä kylvyssä ennen klo viiden teetä. No… gentlemanni en kyllä ole mutta tee ja kylpy liikkuvat kyllä ns. ihmisoikeuksien rajoissa… Pitäisi vähän orientoitua jousiammuntaankin koska joukko nuoria odottelee kuumeisesti koska päästään aloittelemaan. Ja olympiahenkihän palvelee taas moisen projektin aloittamista kummasti…

Postista tuli myös uusi TIME-lehti, tuo Jenkkilän sotsiaalidemokraattien propagandalehti. Täytyy tutkistella tarkemmin kuin tavallisesti. Kyseessä on vuotuinen spesiaali-numero. Lehden kannessa komeilee aivan tutunnäköinen asia, nimittäin kotoinen maapalleroisemme ja kansi lupaa että numerossa käsitellään kymmentä asiaa jotka voisivat muuttaa maailmaa juuri nyt. Lehti luetaan päivän mittan hitaasti tuumaille ja otetaan oikein savolainen naatiskeluaspekti. Tuo savolainen naatiskelu-aspekti on tosin aika vaarallinen sillänäes joskus voi käydä niinkin että lehti jää kokonaan lukemati… Sitten ei auta muu kuin että toivoo jotenkin pääsevänsä osalliseksi morfisesta kentästä...

Mutta konsanaan yhtä mieluinen postintuoma oli tänään siemenlähetys Närpiöstä. Siellä toimii näet Suomen paras siemenliike Exotic Garden. Omistajat ovat suomenruotsalaisia ja asioinit ko. lafkan kanssa käy puhelimitse parhaiten ruotsiksi. Ihan kivaa porukkaa ja asiantuntevaa sakkia ovat. Että suorastaa GUL ja JÄTTEBRAA… Hinatkin inhimillisimmissä mitoissa kuin esim Turkulaisessa HELLE-liikkeessä Puutorin kupeessa. Posti toi seuraavat: Puutarhaahomansikka yellow wonder, Spaghetti-kurpitsa, Parsa Mary Washington, Vesimeloni “Sweet Siberian,” Siemenkurpitsa “Nakenfrö”, ja Havannapippuri eli “Habanero-Chili.” Lisäksi nuo mainiot närppesläiset ruotsinrääkät olivat pistäneet Indylle ylläripussina nimikkeen “CONVOVULVUS tricolor”. Kyseessä on yksivuotinen kesäkukka nimeltääm “Kirjokierto.” Täytyypä lähteä vähän mietiskelemään tulevia kasvimaita sun muita. Jospa tänä vuonna saisi hyötypuutarhan jälleen sellaiseen kuntoon että sitä voisi vieraillekin esitellä. Viime vuonna ei ies saaanut porkkanaa maahan… Se oli surkeuksien surkeus… Edessä on taas mm. veikeä näytelmä kun kissa-kehveli yrittää “hedelmöittää porkkanapenkin.”

Ihanan pyhäpäivän mietteitä 08.03.2009

Ihana on päivä iliman suhteen ja muutenkin. Valtava hyvänolon tunne on sisuksissa eilisten Auran markkinoiden jälkeen. Saarnantekokin sujui ihan hyvin; vanhaa kamaa editoitiin ja kun vielä antaa luvan marginaalisäyksille niin tuloksenahan voi olla ihan jees juttu. Mutta olkoon tämä sitten siviilivirasta ja saarnaamisesta. Nyt on tarkoitus pitää ns. regimentit erossa...

Ja mistäs sitten puhuisi tänään loput aanelosesta. No puhutaanpas vaikka sitten Kansallisen Kepuumuksen tilasta ja eilisestä Jarmo Korhosen töräyksestä. Loppujen lopuksi se oli aika hyvä töräys…


Nimittäin Korhonen on aika tavalla oikeassa ja tällainenhan on meininki myös Jenkkilässä Obaman tiimillä. Korhosen veropolitiikka on vallan vasemmistolaista ja tässä tilanteessa hyvä ratkaisu. Ei ole van Haneilla ja ja Kataisella mitenkään helppoa kun omat rokottavat. Ninistöhän jo eilen varoitteli liiallisesta velanotosta. Korhonen onkin ollut hiljaa jonkin aikaa. Kai mies on kierrellyt kenttää ja miettinyt syntyjä syviä. Tässä jopa tulee mieleen se, että mieshän voi olla liikkeellä ihan vilpittömin mielin. Kuitenkin pitää epäilemän onko asiasta puhuttu van Hanenin kanssa. Tuskinpa on sillä tällainen menettely on ajallemme niin ominaista. Meikäkin on asiasta moneen otteeseen puhunut viime syksyn jälkeen tässäkin blogissa vaan eihän tällaisen pienviljelijän puheet kovin pitkälle kanna. 


Ja mitä tämä sitten merkitsee hallituksen toimintakyvyn suhteen? Ei se ainakaan sitä paranna ellei Korhosen esittämää asiaa oteta vakavasti! Nimittäin tuohendaalia tarvitaan paljon ja äkkiä tarvitaankin. Eri asia onkin sitten se miten iosn rahan Kockmus asiaan suhtautuu. Kockmus on edelleen ison rahan puolue vaikka Jyrki-Boy onkin esiintyi sirpin ja vasaran miehenä viime syksyn kuntavaalien alla. Edessä on siis taas mielenkiintoinen viikko.


Otsikkokuva kertoo sen kuinka viikko sitten lauantaina itämään laitettu aitotupakka eli “Tabacum Nicotiana” on kehittänyt jo pienet sirkkalehdet. Hyvässä kasvussa on myös “inka-tomaatti” ja meksikolainen chili-paprika. Päivittelen kasvunäkymiä kevään mittaan lisää. Vielä on edessä kaksi hallinnontäyteistä työpäivää ja keskiviikkona alkaa sitten viikon pituinen loma…