Helmikuun lopulla kuluvaa vuotta julkaisi Suomen Kuvalehti jutun pastori Markku Suokonautiosta. Juttu on herättänyt paljon huomiota. Itse sain tuon lehden käsiini vasta tänään ja oitis se luinkin.
Suokonautiohan on tullut tunnetuksi erottumalla pappi-massasta ehkä enemmän kuin kukaan toinen pappi viimeisten vuosien aikana. Kaikesta päätellen mies ton toiminnan mies. Yhtään Suokonaution saarnaa en ole lukenut enkä edes kuullut (Meniköhän tuo nyt oikein päin?). Tämä on suuri vahinko.
Kuvalehden jutusta saa selvän käsityksen siitä mitä mies ajaa takaa. Kritiikki jota häneen on kohdistettu artikkelin julkaisemisen jälkeen ei tee hänelle mielestäni täysin oikeutta. Suokonaution toiminnassa on kieltämättä tiettyjä henkilökohtaisen projektin piirteitä, mutta kukapa niistä olisi vapaa?
Suokonautio syyttää kirkkoamme huonosta yleisestä ilmapiiristä. “Naamataulun pitäisi aina olla sellainen, kuin olisi murhannut kaksi ja suunnittelisi kolmatta murhaa. Suomalaiseen yhteiskuntaan ei kuulu, että saisi iloita työstään.” Valitetta-vasti Suokonautio on aika tavalla oikeassa. Ongelma ei ole pelkästään kirkon ongelma. Ehkäpä nuo 34 vuotta kirkkoherrana Kanadassa ovat jättäneet jälkensä Suokonaution persoonaan. Näin ulkoapäin asiaa tarkastellenhan hommassa on todellakin sellaista “irtopää-meininkiä” jota South Park-sarja on meille välittänyt. Ja sehän ei suinkaan ole paha asia. Kukapa ei haluaisi olla Kanadalainen kun on niin hieno kansallislaulukin…
Saarnoista
Meillä Suomessa on motkotettu huonoista saarnoista mailman sivu ja edelleen haaveillaan suuresta saarnareformista. Mutta auta armias jos joku sitten tekee aasialle jotakin. Ja auta armias jos joku korostaa sitä, että saarnanvalmistus ja jumalanpalvos on viikon tärkein työtehtävä. Ja auta armias jos joku sitten käyttää saarnanvalmistukseen sen vaatiman ajan viikossa mikä siihen menee… Saarna ei synny ilman kovaa työtä, olisi se sitten vaikka saunassa meditoinita kuten Suokonautio harrastuksissaan listaa. Saarnanvalmistus jos mikä on kovaa uurastyötä ja “kunnian kruunun” voi vain saada se joka on nöyrä ja tekee suunnattoman paljon työtä. Saarnaamisessakin kehityy ja se että “ pöntöstä tullaan alas” vaatii aikaa ja kypsymistä. Saarnaamista voidaan verrata vaikkapa lääkärin praktiikan kehittymiseen.
Mutta, mutta…Suokonautiosta on myös sanottu, että hän ei oikein sitoutuisi kirkomme oppiin. Väitetään hänen olevan sitä mieltä että kristinusko on vain yksi uskonto muiden joukossa, Jeesuksen ylösnousemuksen kansssa on vähän niin ja näin ja monta muuta seikkaa… Siihenhän tulisi sitoutua että kyllä kristinuskossa vasta Jumalan armo ja hyvyys ilmoitettiin ihmiskunnalle ja että Jeesus kuoli syntiemme tähden ja Jumala herätti hänet kuolleista… Jos nämä asiat ovat kunnossa niin ainakin mnun mielstäni Lalli-saarnat ja muut ovat tervetulleita ja Suokonautio olisi silloin merkki sellaisesta moneudesta, jopa toiseudesta jota kirkkomme todella tarvitsee. Kysehän on monesti siitä, että missä lopulta menee epäilyn ja kieltämisen raja. Ja jos asioita tarkastelee pietistisestä näkökulmasta niin sen eräänlaisena negaationa voisi todeta Suokonaution edustavan kantaa joka suurella osalla kirkon jäsenistä on. Yhtä kaikki on kyse hyvin tulenaroista asioista jotka kuuluvat lähinnä piispoille...
