Metayhteisö. J. Harvey Coxin ajatuksia.

1960-luvulla ilmestyneessä kirjassaan ”The Feasts of Fools” amerikkalainen J.Harvey Cox pohti ihmisenä olemisen ongelmaa ja päätyi tällaiseen ajatuksenjuoksuun: "Ihmisen ongelma on pitkälti se, että hän yrittää olla Jumala. Hän löytää itsensä alati muuttuvasta maailmasta aina uudelleen, mutta yrittää järjestellä sitä ja hallita sitä jottei hänen tarvitsisi muuttua. Hän ei halua elää kuten kiertelevä pyhiinvaeltaja. Hän haluaa suljetun systeemin suomaa turvallisuutta. Mutta hänellä ei koskaan ole pysyvää kaupunkia. Jumala tulee aina ihmisen luo häiritsemään häntä eikä salli hänen asettua aloilleen. Uskonnollinen kokemus, kuten taiteellinenkin, on toisaalta epäjärjestyksen kokemus. Toisaalta se osoittaa toiseen järjestykseen, tulevaan kaupunkiin, joka, vaikka sitä ei koskaan saavuteta, estää sen että ihminen ei koskaan ole tyytyväinen nykyiseen."

Cox käyttää uudesta järjestyksestä ja uudella tavalla oivaltavasta ihmisten joukosta hieman vaikeaa nimeä ”Metayhteisö.” Käsite on vaikea ja yritämme nyt tulla toimeen ilman sitä. Johonkin sanaan ei tarvitse aina takertua ja lähteä pohtimaan asioita liian puhki. Se on jokaisen käsitettävissä jo ymmärrämme yhden lähtökohdan. Se on ihmisten joukko jossa kaikki mahdollinen inhimillisen ilmentymät voivat toimia toinen toisiaan tukien ja rikastuttaen. Niin sanotusti hyvin mystisen ihmisen ja äärimmäisen toiminnallisen ja jopa sotilaallisesti toimivan henkilön osat ovat sekoittuneet sen yksilöissä tai ainakin molempia on mukana luomassa voimaa tuottavaa jännitettä. Tämä yhteisö on joustava yhteisö, jonka tarkoitus on elää ja vaikuttaa luovasti niin sanotun poliittisen maailman kanssa.

Sen on oltava kiinteä ja vakiintunut yhteisöä joka muistuttaa mitä tahansa yhteisöä, mutta se eroaa siitä siksi, että se ole olemassa sen itsensä vuoksi vaan sen tarkoitus on toimia linkkinä ei maailmojen välillä ollen "valtio valtiossa. Tämä joukko vaatii sekä menneen että tulevan yhteisön arvoja, jotta voimaa toimintaa tuottava jännite säilyisi. Tämä joukko tarvitsee sisälleen uneksijoita ja näkijöitä, työmyyriä ja palvelijoita sekä hovinarreja ja pilailijoita. Tietysti voimme kysyä kuinka kuvien raastaja ja auktoriteetteja vastustava henkilö ja tiukka perinteen vaalija voivat kestävällä tavalla toimia samassa persoonassa, tai edes joukossa? Siihen tarvitaan jotain. Se voi onnistua jos nämä ihmiset ovat löytäneet oman itsensä ja kun kaikki naamiot on riisuttu.

Metayhteisössä voisi kultainen sääntökin toimia paremmin kuin tiukasti johdetussa laumassa. Siellä olisi tilaa lannankatkuiselle pääsiäisnaurulle ja mentaalisille falloskulkueille. Siellä pidetään lähimmäisestä huolta, ei hänen tekojaan kyylätä eikä ajatuksia. Siellä on todellakin luovaa jännitettä. Mutta edelleenkin voimme kysyä yhtä asiaa ja sen kuluu ”kuinka.”

Ihmiskunta on kokoelma yksinäisiä ihmisiä tai indoktrinoituja olentoja. Tässä the Beatlesin laulussa asia on ilmaistu hyvin. Eleanor Rigby.

Meissä kaikissa asuu sittenkin pieni kommunisti!

Karl Marxin ja Friedrich Engelsin “Kommunistinen manifesti” on kirja joka kuluu enbää harvemman kädessä. Heidän ajatuksensa eivät kuitenkaan ole kovin vieraita kenellekään. Marx ja Engels listasivat lyhyessä kirjasessaan niitä eri keinoja joita eri maissa tarvitaan kommunismin perustamiseen. 

Lopulta Marx ja Engels esittävät kymmenen perustavanlaatuista ja välitöntä vaatimusta, jotka ovat hänen mielestään välttämättömiä kehittyneissä valtioissa. Lyhyesti sanoen ne ovat seuraavat:

I Maaomaisuuden pakkoluovutus ja maankoron käyttäminen valtion menoihin.
Yksittäisen maaomaisuus voidaan pakkolunastaa yhteiskunnan köyttöön.

II Vahvasti progresiivinen verotus.
Näinhän asia on toteutunut ja tasavero on harvassa maassa.

III Perintöoikeuden lakkauttaminen.
Perintövero on merkki kehityksestä tähän suuntaan.

IV Kaikkien ulkomaille siirtyneiden ja kapinallisten omaisuuden takavarikoiminen.
Marx ja Engels eivät puhunut mitään veroparatiiseista!

V Luotonannon keksittäminen valtion käsiin perustamalla kansallispankki, jolla on valtion pääoma ja ehdoton yksinoikeus.
Marxin ja Engelsin opit tuskin ovat sen vaarallisempia kuin muutkaan…

VI Kuljetustoiminnan keskittäminen valtion käsiin.
Valtionrautatiet…

VII Valtion tehtaiden ja tuotantokaluston lisääminen, maan raivaaminen viljelykseen ja maiden parantaminen yleisen suunniteman mukaisesti.
Tämähän on toteutunut varsin hyvin.

VIII Samanlainen työvelvollisuus kaikille ja teollisuusarmeijoiden järjestäminen varsinkin maanviljelystä varten.
Tämän suhteen Marx ja Engels olivat vielä utopistija mitä tulee demokraattisiin valtioihin!

IX Maanviljelyksen ja teollisuuden harjoittamisen yhdistäminen sekä toiminta kaupungin ja maaseudun välisen eron vähittäiseksi poistamiseksi. Tässä olisi ideaa. Kepuumuksen miehet talveksi sorvin ääreen…


X Kaikkien lasten yhteiskunnallinen ja maksuton kasvatus. Lasten tehdastyön poistaminen nykyisessä muodossaan. Kasvatuksen yhdistäminen aineelliseen tuotantoon. Marx oli oikeassa.

Niin… Jokainen miettiköön tahollaan miten em. asiat ovat sellaisessa kehittyneessä maassa kuin Suomessa toteutuneet ja kuinka paljon kukin kannattaa em. Marxin ja Engelsin ajatuksia ja vaatimuksia.

Marx ja siinä sivussa Engelskin joutuvat vielä uuden arvioinnin kohteeksi. Hänen ajatuksensa nimittäin eivät ole mitenkään kelvottomia. Kysymys onkin siitä, että 1900-luvulla maailma ei ollut edennyt tekniikan eikä etenkään ihmisen sosiaalisen evolution suhteen sille tasolle, että hänen oppinsa olisi voitu ottaa vastaan. Toisaalta elämme juuri aikaa jossa ilmenee tavaton epäsuhta teknisen kehityksen ja ihmisen sosiaalisen ja kognitiivisen evoluution suhteen, ja se kasvaa päivä päivältä suuremmaksi.

Ihminen on rakentanut supertietokoneita joilla viiden vuorokauden sääennustusten luotettavuus on saatu niin lähelle oikeaa toteumaa kuin vain on mahdollista. Samaan aikaan hän on avuton säätelemään talouden mekanismeja ja kehitystä. Ihmisellä ei ole vielä tietokone-ohjelmia joilla hän pysytyisi ennakoimaan talouselämän ja markkinatalouden mekanismeja edes viikonlopun yli.

Loppujen lopuksi ns. “kommunismi” on varsin hyvin toteutunut pohjoismaissa, myös Suomessa. Tietysti emme tässäkään pysty kilpailemaan rakkaan naapurimme eli Ruotsin kanssa, mutta minkäs teet. Saattaisi muuten käydä niin, että jos Yhdysvalloissa em. lista esitettäisiin noin yksinkertaistaen ja hieman kommentoiden niin kyllä kuulisi presidentti Obama kovia kommari-syytöksiä, toisaalta niitähän on sadellut hänelle alusta lähtien. Mutta eniwei! Meissä kaikissa asuu pieni kommari, ja se ei ole välttämättä huono asia.