Manifesti. 20 teesiä alkoholista ja sen käytöstä

Maailma on täynnä erilaisia julistuksia ja jopa manifesteja. Parhaimmillaan ne voivat herättää hyvin hyödyllistä keskustelua. Joskus manifestit  ja julkilausumat saavat aikaan jopa muutoksia. Tässä 20 teesiä alkoholista ja sen käytöstä.

I Suomalaiset käyttävät runsaasti alkoholia. Jos viina kiellettäisiin koituisi paljon enemmän ongelmia ja kuluja mitä tällä hetkellä on.

II Jos ihmiset puhuisivat enemmän ja rohkeammin omasta alkoholinkäytöstään johtaisi se ns. positiiviseen AA-ilmiöön. Puolet vähemmän kaksinaismoraalia vähentäisi alkoholinkulutuksen takaisin 1970-luvun tasolle. Poliitikkojen tulisi näyttää esimerkkiä.

III Alkon monopoli on säilytettävä. Gepardi pysykööt vähittäiskaupan piirissä.

IV Markkinoille pitäisi aada lisää maukkaita ja maltaanmakuisia ykkösoluita kuten Olvi ykkönen ja Lidlissä myynnissä oleva Finkbräu. Valtiovallan ja poliitikkojen pitäisi omalla esimerkillään edistää ykkösoluen menekkiä ja asemaa. Snellmankin puhui aikoinaan olutpulloista lasiapostoleina. Hän uskoi että olut on suorastaan mesiaaninen lääke paloviinan tuhoihin. Omasta oluenkulutuksestani ykkösen osuus nykyään on noin 60%.

V Kaikki alle satasen punkut voi sekoittaa lähdeveden kanssa. Pruuvailu on yököttävää kilukalle-meininkiiä joka ei sovi suomalaisille. Yksi kulaus täyttä viiniä riittää ja loppulekkerin voi sekoittaa veden kanssa vaikka suhteessa 3/8 viiniä ja 5/8 vettä. Myös sekoitussuhde 5/16 ja 11/16 on ihanteellinen ja sopii erityisen hyvin naisille ja alle 18-vuotiaille.

VI Suomalaisten EU-vastarinta murrettiin pitkälti viininhuuruisilla mielikuvilla 1990-luvun alussa.

VII Alkon on otettava itselleen uudelleen kansanvalistajan rooli.

VIII Jonkun on näytettävä esimerkkiä ja perustettava snellmannilaisia "kohtuuden ystävät-periaatteella" toimivia raittiusseuroja.

IX Ns. antiikkioluelle on annettava verohelpotus sen terveysvaikusten vuoksi.

X Maailma olisi kolkko paikka ilman julkisuutta saavia suurhönöttelijöitä. He toimivat eräänlaisina varaventtiileinä.

XI Tiukkapipoisuus lisää kokeiluntarvetta. Alkoholista ja alkoholijuomista ei saa tehdä kiellettyä hedelmää.

XII Alkoholi voi olla myrkkyä, mutta alkoholia sisältävät juomat kuuluvat kulttuuriin ja ihmisen osaan.

XIV Kirkon pitää luoda oma alkoholipoliittinen kantansa. Sen tulee myös määritellä mikä on kohtuus krisityn/luterilaisen hönöttelykulttuurissa.

XV Viina on viisasten juoma, mutta neroille se on turmioksi.

XVI Kaikki ovat tasa-arvoisia alkoholijuomien suhteen. Vain puolijumalan asemaan nostetusta ihmisestä voidaan sanoa "hän oli perso väkijuomille (Esim. Yhdysvaltojen I presidentti, kenraali ja amerikkalaisen kenneltoiminnan isä George Washington joka antoi koirilleen nimiksi juopotteluun liittyviä nimiä)." 

XVII Geeneilleen ei ihminen mitään voi. Onnetonta ihmistä ei saa syyllistää hänen ongelmastaan.

XVIII Alkoholin käyttöä hillitsevien ja ehkäisevien lääkkeiden tuotekehittelyyn tulisi satsata huomattavia summia valtiovallan toimesta.

XIX Olisi parempi jos meillä olisi vielä yksi karnevaalityyppinen juopottelupäivä joulun alla. Se voisi vähentää monien paineita juopotella jouluna lähimmäistensä harmiksi. Sopiva kalendaarinen päivä ja kiintopiste olisi joulukuun 13 päivä eli Lucia. Tämän juhlan suhteen voisimme ottaa oppia suomenruotsalaisilta, mutta emme juuri muuten. Asiaa pitäisi edistää valtiovallan toimesta. "Parempi kunnon känni Luciana kuin levoton joulu!"

XX Suomen itsenäisyyspäivän linnanjuhlien raportoninnissa olisi hyöhyllisempää keskittyä siihen mikä juoma maistuu kenellekin ja missä määrin kuin turhaan pukeutumisen analysointiin.

Alkoholi, yhteiskunta ja me.

Nimittäin  asia  on  niin,  että  viinakset  ja  muut  laimeammat  juomat  ovat  aina  vierainamme  ja  joka  asian  kieltää  on  täysin  todellisuudesta  vieraantunut.  Jos  joku  ei  ymmärrä  mitä  “ovat  aina  vierainamme,”  niin  se  tarkoittaa  sitä,  että  ne  ovat  aina  keskuudessamme,  osa  yhteiskunnallisen  ihmisen  elämää.  Ne  ovat  osa  senkin  elämää  joka  ei  niitä  käytä.

Alkoholiasiat  herättävät  intohimoja  ja  myös  väite  siitä,  että  on  olemassa  kolmaskin  tie  alkoholisimin  ja  absolutismin  välillä.  Sellainen  on  olemassa  ja  siitä  on  todisteena  osa  niistä  ihmisistä  jotka  eivät  ole  alkoholisteja  tai  absolutisteja.  Kuinka  suuri  osa  tuosta  joukosta  siihen  kuuluu,  sitä  on  vaikea,  ehkä  jopa  mahdotonta  arvioida.

Tosiasia  kuitenkin  on  se,  että  alkoholin  kulutus  on meillä  Suomessa  kasvanut.  Samoin  siitä  aiheutuneet  haitat  ovat  olleet  selvässä  kasvussa  1990-luvulta  saakka.  1990-luvun  alkuvuosina,  Ilkka  Suomisen  pääjohtajakaudella  ALKO  muuttui  iljettävällä  tavalla  markkina-ihanteiseksi  laitokseksi.  Nilkkipomot  laativat  brändiä  ja  Eurooppa-myönteisyys  muutti  myös  käsityksiämme  alkoholista.  Lyhyesti  sanottuna  yhteiskunta  menetti  otteensa  asiasta.  Joku  voi  tietysti  sanoa  että  näin  tapahtui  jo  1960-luvun  lopulla  kun  gepardi  päästettiin  irti.  Vuoden  1970  Kansalaisen  vuosikirjassa  on  hellyyttävä  kuva  neljästä  Savitaipaleen   kaljaveikosta.”  Ilmeisesti  siinä  neljä  isäntämiestä  on  juorutauolla  maitolaiturilla,  kaikilla  gepardi-pullot  käsissä.  Etiketistä  on hiukan vaikeaa  saada selvää  (MMM  1970  s. 24).

Nyt  kun olemme  edenneet  jo  neljäkymmentäkolme  vuotta  tuosta  kieltämättä  hieman  koomillisen-riemullisesta  kuvasta  jossa  neljä  kymenlaaksolaista  ukkelia  vetää  talvimaisemassa  gepardia  keuhkoon.  Nyt  geaprdia  keuhkoon  vetelevät  jo  alle  rippikoluikäisetkin,  kohta  kai  jo  nuoremmatkin.  Mitä  isot  edellä,  sitä  pienet  perässä.  Olikin  vallan  suuri  ihme  että  tässä  kyseisessä  maassa  oli  raitis  pääministeri  melkein  7  vuoden  ajan.  Kaikki  kunnia  van Hanenille ainakin tästä asiasta.

Mutta  miten  holhota  gepardin  ja myös  ns. eurooppalaisten  liemeiruokien  makuun  päässeitä  suomalaisia?  Kieltojen  tie  on  lyhyt  ja  sen  tulokset  tunnetaan.  Lisäksi  se  mikä  pätee  tilastollisesti  suureen  joukkoon  ei  aina  päde  yksilöön.  Tilastot  kertovat  kuitenkin  kokonaistilanteen  ja  mitä  enemmän  alkoholia  käytetään,  sitä  enemmän  siitä  on  haittoja.  Missä  on  puolue  joka  haluaa  kirjata  puolue-,  tai  vaaliohjelmaansa  ohjelmaan  selkeäsanaisesti  yhdeksi  tavoitteekseen  seuraavaa:

 "Politiikkamme  tähtää  siihen  että  alkoholin  kokonaiskulutus  pienenee.  Tuemme  tätä  edesauttavia  pyrkimyksiä."

Kelloa  ei  voida  kääntää  yhtäkkiä  taaksepäin  1960-luvulle  ja  kokonaiskulutus  laskee,  jos  on  laskeakseen,  vasta  pitkän  ajan  kuluessa.  Ehkä  40  vuotta  on  sopiva  tavoite-aika,  ja  suomeksi  sanottuna  se  on  10  vaalikautta  elikkä  yksi  “Väyrysiadi.”  Viime  vuonnahan  tuli  kuluneeksi  nimittäin  40  vuotta  siitä  kun  Paavo  Väyrynen  valittiin  ensimmäisen  kerran  eduskuntaan!

Kansan  saattamisesta  enemmän  kohtuukäytön  pariin  voidaan  keskustella  pitkään,  ja  monella  on  varmaan  pätevät  konstit  tämän  asian  ratkaisemiseksi.  Mutta  yksi  konsti  tässä  asiassa  ei  riitä,  tarvitaan  monta  konstia.  Yksi  niistä  on  varmasti  sen  järjettömän  älylliseen  huoraaminen  lopettaminen  mitä  EU-intoilu  ja  eurooppalaisen  eetoksen  tavoittelu  on  ollut. Alkoholin mielikuvamainontaa ei tule millään muotoa sallia. Joka viinaksia ja miedompia haluaa niitä kyllä löytää ja saa. Tähänkin pätee ikävä kyllä vanha sanonta "Hyvä tavara ei mainosta kaipaa." Ja ikävää tässä onkin sitten se, alkoholi ei ole mikään hyvä tavara...

Meillähän  on  kokeneita  poliitikkoja  vaikka  muille  ja  ruotsalaisille  jakaa.  Pistetään  vaikka  Vihreitten  "Reili-Pekka"  ja  Sosialidemokraattien Kimmo  Kiljunen (Sopisi  nimen  puolesta  hyvin  ALKON  pääjohtajaksi tai ainakin hallintoneuvoston pomomieheksi.)  vaikka  miettimään  keinoja  kansan  raitistamiseksi.  Haavistohan  kirjoitti  nuorempana  peräti  Interrail-oppaan  ja  oli  niin  eurooppalaista,  niin  euroopalaista... No huultahan aina voidaan heittää, mutta alkoholipolitiikka kaipaa aina välillä tuuletusta ja jos jossain asiassa niin juuri tässä tulisi kelloa vääntää kyllä taaksepäin...

Vai että kosyymi votkaa!!! Kuka panisi fransmannit kuriin???

Ja ihan alkuun on pakko sanoa melein kirosana: että risoo nuo ranskalaiset ja heidän sradartisoimis-vimmansa. Eikö Millään ole enään mitään rajaa ja kohtuutta. On nimittäin tekeillä hanke kajota valtion lypsylehmäämme eli Koskenkorvan viinaan kajotaan.  

Ranskalaisvetoinen standardisoimisvimma on johtanut siihen, että kaikkia kirkkaita viinoja jotka valmistetaan tietyistä raaka-aineista pitää kutsua ja nimittää vodkaksi jos siinä on alkkomahoolia enemmän kuin 37,5 tilavuusprosenttia. Kansallinen viinantislaajamme ei aio puuttua kansantisleemme ei Koskenkorvan alkkomaholi-pitoisuuteen vältääkseen etikettimaininnan.

No  todennäköisesti  asia  kuitataan  pienellä  maininnalla  etiketissä.  Mutta  ei  se  tätä  asian  järjettömyyttä  muuta…  Tehdäänpäs  nyt  muutama  asia  selväksi.

I  Sana  vodka  on  alkujaan  venäjänkieltä  ja  on  diminutiivimuoto  vettä  tarkoittavasta  sanasta  joka  on  suurinpiirtein  “voda.”  Vodka  tarkoittaa  siis  jotain  mikä  oli  suomeksi  sanottuna  vesi-sanan  hellittelymuoto. Mikä  se  sitten  olisi?  Vetehinen,  vesikoinen  vai  vesty? 

II  Suomessa  vodkalla  on  tarkoitettu  pääsääntöisesti  koskenkorvaa  hiukkasen  vahvempaa  viinaa,  käytännössä  viinaa  jonka  tilavuusprosentti on ollut  40%.  Alkossa  perinteisesti  myyty  punakorkkinen  vodka  on  ollut  ns.  raakaa  viinaa  jonka  makua  ei  ole  manipuloitu.  Alkon  vodka  on  maultaan  tuikeampaa  kuin  koskenkorva.  2  tilavuusprosenttia  eivät  tätä  aiheuta  vaan  vaikutelma  tulee  siitä  kun  Koskenkorvaan  on  sekoitettu  sokeria  litraa  kohden  2  grammaa.  Sokeri  pehmentää  makua  ja  peittää  joitain  epäpuhtauksien  makuja.  Kun  viinaa  tislataan  teollisessa  kolonnitislerissä saadaan  vain  alkkomahoolitilavuudeltaan  96  prosentin  vahvuista  lientä.  Loput  4  prosenttia  ovat  vettä  ja  ns.  epäpuhtauksia.  Ranskalaiselle  sokeri  ei  ole  mauste  vaan  ilmeisesti  väri-  ja  lisäaine.  Heillähän  on  tapana  käyttää  poltettua  sokeria  ta  tummempaa  sokerilientä  eli  sokerikulööriä  mm.  heidän  pontikkansa  eli  konjakin  värjäämiseen  ja  maun  pehmentämiseen… Ranskalaiset  väriviinat  tislataan  nimittäin  perinteisen  pannutislausmenetelmän  avulla.  Tuossa  menetelmässä  saadaan  noin  70  prosenttista  raakalientä…

III  Venäläinen ajattelee  asiat  toisin. Votkaa  on  lähes  mikä  tahansa  kolonnilla  tuotettu  kirkas  viina  jossa  saa  olla  sokeria  tai  sitten  ei.  Valmistajalle  jätetään  paljon  varauksia  tämän  asian  suhteen.  Venäjällä  valmistetaan  vallan  harvoin  Alkon  punakorkkisen  tyylistä  tuikeaa  votkaa…  Suomalaisten  vodka-turistien taannoin neukku-aikana suuresti ylistämä Stolisnaja-vodka  sisälsi  hieman  enemmän  sokuria  kuin  kotoinen  kosyymimme  eli  koskenkorva-kansantisle.

IV  Ranskalaiset ovat ihan hyvä ja kehityskelpoinen kansa joka on antanut maailmalle  suurmiehiä  ja  monia  hyväntekijöitä. He  ovat myös  aivan  ansiosta gastronominen  suurvalta, ehkä jopa  ainoa  supervala  ko. saralla.  Heillä  on  myös  maailman  parhaat  viinit,  tämä on kiistämätön  tosiasia. Mutta heitä vaivaa muutamassa suhteessa täydellinen idiotismi… Yksi niistä on heidän standardisoimisvimmansa ja he ovat saaneet EU:n tässä asiassa juoksupojaksensa…

Epäpuhtaudet ovat elämän suola ja tästä asiasta voisi tietysti puhua enemmänkin. Joskus kyllä kannattaa ostaa minipullo koskenkorva-kansantislettä. Suuvärkkiä siinä hoitelee piipunpolton lomassa.

Maltillinen mies killuttelee neljän sentin kansantislepullolla jopa viikon. Silloin siinä voi aistia jopa lievää öljyisyyttä ja jopa parfyymia. Ja juuri tämän vuoksi tuota rakasta lastamme, ja mitenkään viinankäyttöä ihailematta, voidaan hyvin perustellusti sanoa myös “kosyymiksi.” Sanoivat ranskalaiset sitten mitä tahansa…