torstai 24. helmikuuta 2011

Alkoholi, yhteiskunta ja me.


Nimittäin  asia  on  niin,  että  viinakset  ja  muut  laimeammat  juomat  ovat  aina  vierainamme  ja  joka  asian  kieltää  on  täysin  todellisuudesta  vieraantunut.  Jos  joku  ei  ymmärrä  mitä  “ovat  aina  vierainamme,”  niin  se  tarkoittaa  sitä,  että  ne  ovat  aina  keskuudessamme,  osa  yhteiskunnallisen  ihmisen  elämää.  Ne  ovat  osa  senkin  elämää  joka  ei  niitä  käytä.


Alkoholiasiat  herättävät  intohimoja  ja  myös  väite  siitä,  että  on  olemassa  kolmaskin  tie  alkoholisimin  ja  absolutismin  välillä.  Sellainen  on  olemassa  ja  siitä  on  todisteena  osa  niistä  ihmisistä  jotka  eivät  ole  alkoholisteja  tai  absolutisteja.  Kuinka  suuri  osa  tuosta  joukosta  siihen  kuuluu,  sitä  on  vaikea,  ehkä  jopa  mahdotonta  arvioida.

Tosiasia  kuitenkin  on  se,  että  alkoholin  kulutus  on meillä  Suomessa  kasvanut.  Samoin  siitä  aiheutuneet  haitat  ovat  olleet  selvässä  kasvussa  1990-luvulta  saakka.  1990-luvun  alkuvuosina,  Ilkka  Suomisen  pääjohtajakaudella  ALKO  muuttui  iljettävällä  tavalla  markkina-ihanteiseksi  laitokseksi.  Nilkkipomot  laativat  brändiä  ja  Eurooppa-myönteisyys  muutti  myös  käsityksiämme  alkoholista.  Lyhyesti  sanottuna  yhteiskunta  menetti  otteensa  asiasta.  Joku  voi  tietysti  sanoa  että  näin  tapahtui  jo  1960-luvun  lopulla  kun  gepardi  päästettiin  irti.  Vuoden  1970  Kansalaisen  vuosikirjassa  on  hellyyttävä  kuva  neljästä  Savitaipaleen   kaljaveikosta.”  Ilmeisesti  siinä  neljä  isäntämiestä  on  juorutauolla  maitolaiturilla,  kaikilla  gepardi-pullot  käsissä.  Etiketistä  on hiukan vaikeaa  saada selvää  (MMM  1970  s. 24).

Nyt  kun olemme  edenneet  jo  neljäkymmentäkolme  vuotta  tuosta  kieltämättä  hieman  koomillisen-riemullisesta  kuvasta  jossa  neljä  kymenlaaksolaista  ukkelia  vetää  talvimaisemassa  gepardia  keuhkoon.  Nyt  geaprdia  keuhkoon  vetelevät  jo  alle  rippikoluikäisetkin,  kohta  kai  jo  nuoremmatkin.  Mitä  isot  edellä,  sitä  pienet  perässä.  Olikin  vallan  suuri  ihme  että  tässä  kyseisessä  maassa  oli  raitis  pääministeri  melkein  7  vuoden  ajan.  Kaikki  kunnia  van Hanenille ainakin tästä asiasta.

Mutta  miten  holhota  gepardin  ja myös  ns. eurooppalaisten  liemeiruokien  makuun  päässeitä  suomalaisia?  Kieltojen  tie  on  lyhyt  ja  sen  tulokset  tunnetaan.  Lisäksi  se  mikä  pätee  tilastollisesti  suureen  joukkoon  ei  aina  päde  yksilöön.  Tilastot  kertovat  kuitenkin  kokonaistilanteen  ja  mitä  enemmän  alkoholia  käytetään,  sitä  enemmän  siitä  on  haittoja.  Missä  on  puolue  joka  haluaa  kirjata  puolue-,  tai  vaaliohjelmaansa  ohjelmaan  selkeäsanaisesti  yhdeksi  tavoitteekseen  seuraavaa:


 "Politiikkamme  tähtää  siihen  että  alkoholin  kokonaiskulutus  pienenee.  Tuemme  tätä  edesauttavia  pyrkimyksiä."

Kelloa  ei  voida  kääntää  yhtäkkiä  taaksepäin  1960-luvulle  ja  kokonaiskulutus  laskee,  jos  on  laskeakseen,  vasta  pitkän  ajan  kuluessa.  Ehkä  40  vuotta  on  sopiva  tavoite-aika,  ja  suomeksi  sanottuna  se  on  10  vaalikautta  elikkä  yksi  “Väyrysiadi.”  Viime  vuonnahan  tuli  kuluneeksi  nimittäin  40  vuotta  siitä  kun  Paavo  Väyrynen  valittiin  ensimmäisen  kerran  eduskuntaan!

Kansan  saattamisesta  enemmän  kohtuukäytön  pariin  voidaan  keskustella  pitkään,  ja  monella  on  varmaan  pätevät  konstit  tämän  asian  ratkaisemiseksi.  Mutta  yksi  konsti  tässä  asiassa  ei  riitä,  tarvitaan  monta  konstia.  Yksi  niistä  on  varmasti  sen  järjettömän  älylliseen  huoraaminen  lopettaminen  mitä  EU-intoilu  ja  eurooppalaisen  eetoksen  tavoittelu  on  ollut. Alkoholin mielikuvamainontaa ei tule millään muotoa sallia. Joka viinaksia ja miedompia haluaa niitä kyllä löytää ja saa. Tähänkin pätee ikävä kyllä vanha sanonta "Hyvä tavara ei mainosta kaipaa." Ja ikävää tässä onkin sitten se, alkoholi ei ole mikään hyvä tavara...


Meillähän  on  kokeneita  poliitikkoja  vaikka  muille  ja  ruotsalaisille  jakaa.  Pistetään  vaikka  Vihreitten  "Reili-Pekka"  ja  Sosialidemokraattien Kimmo  Kiljunen (Sopisi  nimen  puolesta  hyvin  ALKON  pääjohtajaksi tai ainakin hallintoneuvoston pomomieheksi.)  vaikka  miettimään  keinoja  kansan  raitistamiseksi.  Haavistohan  kirjoitti  nuorempana  peräti  Interrail-oppaan  ja  oli  niin  eurooppalaista,  niin  euroopalaista... No huultahan aina voidaan heittää, mutta alkoholipolitiikka kaipaa aina välillä tuuletusta ja jos jossain asiassa niin juuri tässä tulisi kelloa vääntää kyllä taaksepäin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti