URANTIA-kirjan luku 72. Vol. 2. Muutamia arviointeja — Poliittinen järjestelmä.

Suomessa jonkin verran tunnettuuttta saanut URANTIA-kirja on sinällään varsin erikoisimmaista ihmismielen aikaansaamista luomuksista. Yksi sen tavallaan mielenkiintoisimmista kokonaisuuksista on luku 72. Loppujen lopuksi siinä ei ole niin erikoisia asioita kuin voisi luulla. Siihen peilautuu paljon Yhdysvaltain  historiaan liittyviä asioita ja se peilaa hyvin 1930-luvun ajankuvaa. Tässä kirjoistussarjassa julkaisen uudelleen noin 20 vuotta sitten syntyneen arvioni tuosta luvusta. Joillekin URANTIA-kirjan luku 72 on edelleenkin ”kuvaus eksoplaneetasta” johon uskotaan vääjäämättömästi. Toisessa osa-artikkelissa pohdimme tämän kuvitteellisen eksoplaneetan poliittista järjestelmää.

Kuvitteellisen naapuriplaneettamme poliittinen järjestelmä. 

URANTIA-kirjan luvun 72 toinen alaluku kertoo siis tuon “naapuriplaneettamme” polittiisesta järjestelmästä. Ensi lukemalta teksti voi näyttää jopa kiehtoval-ta mutta mitä enemmän sitä ruotii, niin sitä suurempia kummallisuuksia sieltä löytää. Kyseessä on eräänlainen kansallissosialismi ja seuraavat alaluvut vahvistavat vain sitä olettamusta millä vuosikymmenellä kirja on saanut alkunsa.

Kyseessähän on sadan osavaltion muodostama liittovaltio. Osavaltioista sanotaan että ne ovat verrattain itsenäisiä. Osavaltioissa on oma lainsäädäntä-valtansa ja johdossa on kuvernööri. Osavaltioiden lainsäädäntäelimiin valitaan yksi edustaja aina kutakin sataatuhatta kansalaista kohden. Tästä voimme päätellä, että noiden elimien koko vaihtelee välillä 5-20 osavaltion koosta riippuen. Kuvernnöörit nimittävät osavaltioiden tuomarit heidän elinajakseen. Mitään vihiä emme saa siitä millaisiin alayksiköihin osavaltiot on jaettu mutta tiettyjä viitteitä luku 72 antaa siitä, että järjestelmä saattaisi olla ns. “polis-järjestelmä.” Se koostuisi alueena eri kokoisista kaupungeista “maalaiskunti-neen.”

Planeetalla on kirjan kuvauksen mukaan suurkaupunkejakin vaikka kaupungin koon yläraja on selvästi määritelty, yläraja on miljoona asukasta. Luvun 72 toisen alaluvun ensimmäinen kummeksuttava lausahdus on tämä: “Korkeinta tyyppiä edustavat kansalaiset pyrkivät innokkaasti kaupunginhallinnon harvalukuisiin virkoihin.”

Kokematon lukija voi mennä lankaan mentäessä hieman eteenpäin ja puhuttaessa vallan kolmijaosta. Se ei välttämättä ole samanlainen vallan kolmijako josta meillä yleensä oppikirjoissa puhutaan. Kirja sanoo että liittovaltion hallitusjärjestelmään kuuluu kolme tasavertaista hallinnonhaaraa: toimeenpaneva, lakiasäätävä ja oikeudellinen haara. Mutta siitä emme saa mitään selkoa onko oikeuslaitos kuitenkaan riippumaton. Sen tehokkuudesta saadaan kyllä selkoa myöhemmin ja tuo oikeuslaitos toteuttaa tarpeelliset ja ankaratkin tuomiot “nopeasti ja varmasti.”

Liittovaltion toimeenpanopäällikkö vastannee Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen presidenttiä. Hänet valitaan virkaansa kuudeksi vuodeksi ja jatkokausi on mahdollinen vain ilmeisissä poikkeustilanteissa ja silloinkin vain yhden kerran. Toimeenpano-päällikön neuvonantajina toimii vanhojen toimeenpanopäälliköiden muodostama ylikabinetti. Ilmeisesti kirja implisiittisesti (Yksinkertaisesti sanottuna "pääteltävissä oleva myötäoletteisuus.") väittää ko. planeetan elinajanodotteen olevan korkeampi kuin meillä ja tällöin 50-60-vuotiaalla toimeenpanopäälliköllä voisi hyvinkin olla apunaan 4-5 dementoitumatonta entistä toimeenpanopäällikköä.

Mannerkansakunnan kongressin (Tätä nimitystä itse URANTIA-kirja ei käytä) muodostaa kolme kamaria. Ylähuoneesen kuuluu henkilöitä jotka on valittu teollisuuden työntekijöiden, vapaiden ammatinharjoittajien, maatalous- ja muiden työläisten toimesta. Alahuoneeseen kuuluu edustajia eri yhteiskunnallisista, poliittisista ja filosofisista ryhmistä. Varsin hämäräksi jää sitten kirjan luonnehdinta “Kaikki hyvämaineiset kansalaiset osallistuvat kummankin edustajaluokan valintaan, mutta heidät ryhmitellään eri tavoin riippuen siitä, koskeeko vaali ylä- vaiko alahuonetta. Mitään analogiaa tästä tähän asti tässä yhteydessä sanotusta ei voida vetää USA:n kongressin toimintaan ja tarkoitukseen. Amerikkalaiset perustajaisät olivat suuria roomalaisten ihailijoita (Kukapa ei olisi!) ja he halusivat senaatttinsa.

Jännäksi tarkastelumme meneenkin sitten kun siirrymme käsittelemään Kolmannen huoneen olemusta, tarkoitusta ja tehtävää. Se on itse itseään täydentävä satahenkinen sennaattorikopla johon päästään ja jossa ollaan niin kauna kuin henki pihisee. Siitä sanotaan että sen “toimiala on puhtaasti neuvoa antava, mutta se vaikuttaa voimakkaasti kaikkeen yleiseen mielipiteeseen, ja sen arvovalta ohjaa kaikkia valtiovallan elimiä.” Valtiota näyttäisi siis ohjaavan vanhojen miesten meritokratia. Naisilla ei nähtävästi ole kovinkaan suurta painoarvoa sillä esim. liittovaltion korkeimman oikeuden kokoonpanossa on vain 12 miestä. Mielenkiintoista tässä kuvauksessa on se, että varsinaisia puolueita tuossa kuvitteellisessa sivilisaatiossa ei olisi!

Koko järjestelmän taustalla saattaisi olla kaikuja ja luurankorakenteita vanhasta monarkkisesta järjestelmästä. Päätoimeenpanopäällikkö nimittää nimittäin kymmenen alempaa toimeenopanopäällillöä kuuden vuoden kaudeksi tultuaan valituksi omaan tehtäväänsä. Nämä pressan satraapit toimivat todellakin kymmenen alueen johtajina ja kukin alue käsittänee kymmenen osavaltiota.

Vielä pitäisi puhua oikeusjärjestelmästä mutta tyydymme sanomaan vain sen jos vanhoja korkeimman oikeuden päällikkö on mukana nimittämässä jäseniä em. “Kolmanteen huoneeseen”, niin se siitä oikeuden riippumattomuudesta ja vallan kolmijaosta tuolla kuvitteellisella naapuriplaneetallamme. Toisaalta URANTIA-kirjan sivu 810 jälkimmäisellä puoliskollaan on hyvinkin mielenkiintoista luettavaa ja esim. “Vanhempain tuomioistuimet” olisivat ainakin idean tasolla ihan pohdinnan arvoinen asia, vaikka niiden toiminnasta ei mitään mielikuvitusta ruokkivaa kerrotakaan. 

Tästä pääsee lukemaan URANTIA-kirjan luvun 72.

Mikä puolue ajaisi näitä asioita?

Aivan mitään kirjoittamatta voi sanoa ettei mikään puolue. Kirjoittelin Henri Järvisen päätoimittaja-kaudella neljän vuoden aikana aika monta juttua Etsijä-lehteen. Ensimmäiset jutut ilmestyivät vuonna 2005. Kysehän on jonkinsortin kristillisistä piireistä nousseesta lehdestä jolla on jo yli satavuotinen historia. 

Tuolloinen Turun piispa, sittemmin arkkipiispa Kari Mäkinen joutui ilmeisesti viran puolesta lukemaan kaikki kirjoittamani jutut. Mies ilmaisi kerran ettei hän oikein pitänyt kirjoittamistani jutuistani paitsi kahdessa lehdessä ilmestyneistä ”Ilkeän miehen sananlaskuista.” No ilkeimmät jätin kyllä pahemman päivän varalle ja siellä ne ovat edelleen. 

Laajassa kirjoituksessa ”Ihmislasten kauhea meno jatkuu — Uudemmat seitsemän sinettiä” pohdiskelin yksinkertaisemman elämäntavan vaatimusta. Kirjoitus päättyi seitsemän teesin luetteloon joita edelleenkin kannatan. Pyrkyryydessäni yritin jopa eduskuntaan vuonna 2011 ja sain jopa 1295 ääntä Varsinais-Suomen vaalipiiristä Perussuomalaisten listalla. Se oli aikaa ennen Jussuf Oha-Allahin mamukriaattia kun puolue oli ainakin jollakin tavalla vanha-vennamolainen huolimatta siitä että puolueesta rakennettiin erään minua paremmin menestyneen pyrkyrin eli Timo Soinin kantorakettia ministeritaivaalle. Ensimmäinen vaihe eli voimakone , Wernher von Braunin suunnitteleman Saturnus V-kantoraketin ensimmäiseen vaiheeseen verrattavaa monsteria, oli Toni Halme ja toinen vaihe Halla-ahon lietsoma maahanmuuttokriittinen liike. Ei ollut muuta mestaria kuin Jussuf ja Tutias oli hänen aseenkantajansa. Kerroin jo vuonna 2010 usealle silloiselle puoluetoverilleni että kuka tahansa joka kerää kunnon köörin tuekseen voi kaapata puolueen ja niinhän siinä sitten kävi. Minulle tosin hymähdeltiin.

Niin se vain on ja se on tunnustettava! Omat kallisarvoiset periaatteet on valmis myymään menestymisen toivossa. Mutta palataanpa niihin teeseihin jotka koskevat yksinkertaisempia elämäntapoja.

I Yksinkertainen elämäntapa ja maalla asumisen ihannointi ei ole ratkaisu ellei liikkumista rajoiteta ja ihmisiä velvoiteta omakohtaiseen ruuantuotantoon.

II Tekniikan tulee luoda käytännöllisiä sovellutuksia jotka aidosti vähentävät energiankulutusta.

III Kansalaistaito on otettava jälleen koulujen oppiaineeksi ja sille on raivattava tilaa muiden oppiaineiden kustannuksella. 

IV Tarvitaan aivan uudenlaisia ”terveystarkastajia”, joilla on myös esivallan valtuutus panna toimeen nopeasti erinäisiä asioita.

V Parantuneiden elämäntapojen ei tarvitse olla mikään ikävä ja tylsä asia.

VI Vastuu yksinkertaisempien elämäntapojen omaksuttamisesta on myös kirkolla ja sen työntekijöillä.

VII Yhteiskunnalla tulee olla mahdollisuus puuttua kohtuuttomiin pyrkimyksiin jotka juontavat juurensa ylikorostuneesta nautinnonhalusta. Vaarallisen prosessin kääntäminen oikealle kurssilleen vaatii yksilönvapauden rajoittamista.

Kyllähän noista saisi aikamoisen hallitusohjelman. Liekkö piispa Mäkistä ärsyttänyt kuudes teesi. Tuo von Braunin Saturnus vitosen ensimmäinen vaihe kulutti sekunnissa 20000 litraa polttoainetta ja sen syöttämiseen viiteen rakettimoottoriin vaati noin 320 megawatin hetkellisen tehon. Juuri tällä hetkellä kun kello on 23.22 päiväleiman päivänä Suomessa kulutetaan sähköä 8206 megaa. 320 megaa on tuosta vain 1/25 eli 4 prosenttia. Hirmuinen vekotin… Eikä sillä todellakaan ole mitään tekemistä yksinkertaisten elämäntapojen kanssa. Kaikkihan on suhteellista mutta niin se vain on että vuonna 2003 ei Timo Soini olisi päässyt eduskuntaan ilman Tony Halme efektiä. Puolue pääsi kolminkertaistamaan puoluetuen määrän ja Soini sai näkyvyyttä. Paljon jää sanomatta mutta sehän onkin tarkoitus ja siihen jäädään vaikka kuinka yritettäisiin. Keskeneräisyys, hieman surullista…

https://www.youtube.com/watch?v=i55JDPEvDGU

Kenestä vuoden 2010 valtakunnallinen eriöneuvos?

                                     

Suomi  on  erilaisten  palkintojen,  stipendien  ja  tunnustusten  luvattu  maa.  Jos  kerran  Suomen  Skepsis  r.y.  ottaa  oikeudekseen  jakaa  vuosittain  HUUHAA-palkintonsa  niin  aivan  yhtä  hyvin  voidaan  jakaa  myös  ns.  VUODEN  ERIÖNEUVOS-palkinto.

Mutta  mikäs  olisi  sitten  tällainen  vuoden  “Eriöneuvos-palkinto.”  Lähestymme  asiaa  sanan  "eriö"  etymologiasta  käsin.  Nimittäin  tuota  noin…  Niin…  Suomen  kielihän  oli  vielä  autonominan  ajan  alussa  varsin  sanaköy;  uusia  sanoja  luotiin  paljon  aina  1900-luvulle  saakka,  ja  luodaan  edelleenkin.  Yksi  näistä  sanoista  oli  “eriö.”  Ja  eriöllähän  tarkoitettiin  paikkaa  jossa  pääasiassa  ulostetaan  ja  virtsataan,  joskus  eriössä  toki  tehdään  muutakin.  Eriö  on  jäänyt  unholaan  ja  se  on  yksi  suurimpia  valitettavuuksia  Suomen  kielen  kehittämisen  näkökulmasta.  Mutta  ehkä  voimme  vielä  pelastaa  tämän  suurenmoisen  sanan  luomalla  sille  sisällön,  merkityksen  ja  arvon  perustamalla  uuden  palkinnon,  nimittäin  “VUODEN  ERIÖNEUVOS – palkinnon.”

Palkinnon  tarpeellisuus  on  huutava,  sillä  tämä  maa  on  suoraan  sanoen  liian  täynnänsä  erilaisia  paskanjauhajia,  ja  muista  epätäsmällisistä  muistikuvista  todellisuuksia  derivoivia asanaseppoja.  Siis  palkinto  voitaisiin  antaa  henkilölle,  ja  tässä  tapauksessa  suomalaiselle  henkilölle,  joka  kuluvan  vuoden  aikana  on  menestyksellisesti  jauhanut  suoranaista  apulantaa  tai  muutenkin  puhunut  kohtuuttoman  epätäsmällisesti.  

Kuka siis on vuoden  2010  eriöneuvos?  Eiköhän  tästä  maasta  löytyisi  vallan  selkeä  konsensus  siitä,  että  palkinto  kuuluisi  tänä  vuonna  jollekin  Kansallisen  Kepuumuksen  johtomiehistä.  Toisaalta  kyllä  Punahöttölän  komentoorakin  eli  Jutta  Urpilainen  olisi  palkinnon  aivan  kirkkaasti  ansainnut  lausunnoillaan  ihmisten  tuloista  ja  tuloeroista. 

Vielä loppuun pieni anekdootti eriöstä.   Joskus  1990-luvulla  kun  SDP:n  Ulpu  Iivari  pyrki  eduskuntaan  niin  Suomen  Sosiaalidemokraatti-nimiseen  lehteen  oli  eksynyt  ilmoitus  jonka  otsikko  oli:  ”Ulpu  Iivarin  tukiryhmä  kokoontuu  Paasiravintolan  eriössä  ”xx.xx.xxxx  klo  xx.xx.”  Sinänsä  hauskaa  mutta  tuossa  tapauksessa  lehdentekijältä  olivat  menneet  eriöt  ja  lämpiöt  sekaisin.

Palkinto on siis perustettu, se on perusteltu ja palkinnoksi riittä pelkkä lämmin henkinen rutistus! Mutta kenelle vuoden 2010 valtakunnallinen ERIÖNEUVOS-palkinto annetaan. Ajatuksen isänä olen luonnolllisesti vaitonainen. Elikkä ehdotuksia kehiin ja sassiin...

Kuva tehty vuonna 2024. Sovellus Prisma.

Historia ei toista itseään, mutta se matkii itseään hämmästyttävällä tavalla.

                           

Muutama kirjoitus joissa asian ydin on ymmäretty ansaitsee vastineeksi ämän kirjoituksen julkaisemisen. Yleinen ja kritiikittömästi toistettu väite on nimittäin se, että historia toistaisi itseään. Väitteen loogisesta mahdottomuudesta voidaan tietysti puhua loputtomiin. 

Tyytykäämme nyt vain toteamaan että kerran tapahtunut on ainutlaatuista, ja on olemassa tiettyjä lainalaisuuksia jotka saavat asiat joskus näyttämään samanlaisilta. Tarkastelemme väitteen "Historia toistaa itseään" ongelmallisuutta kolmen esimerkkitapauksen yhteydessä.

I Ruotsidemokraatit ja heidän murtautumisensa Ruotsin valtiopäiville ja Hitler / natsit

II 11.09.2001 tapahtumat ja japanilaisten hyökkäys Pearl Harbouriin vuonna 1941

III Perussuomalaisten tuleva vaalivoitto vuonna 2011 ja vuoden 1970 vaalit

Tässä ajassa nähdään pahoja merkkejä ja niitä tulkitaan helposti otsikon ensimmäisen puoliskon mukaisesti. Sellaiseksi käy vaikkapa Ruotsidemokraattien vaalivoitto Ruotsin parlamentti-vaaleissa syksyllä 2010. Mikä olisi tässä vertailukohtana? Ruotsissa ei ole vastaavaa esimerkkiä historiasta ja jos vertailukohtaa pitää etsiä niin sellainen pitää etsiä siitä prosessista joka nosti Adolf Hitlerin ja natsit valtaan vuosina 1919-1932. Maa on kuitenkin eri ja aikakausi myös, ja mittasuhteet ylipäänsä. Jokainen voi miettiä asiaa ja tehdä omat tulkintansa.

Ruotsidemokraattien takana ei ole Hitlerin kaltaista henkilöä eikä ideologiaa jota voisi verrata kansallissoisialismiin. Aikakausikaan ei ole välttämättä totalitarismin aikakausi. Ruotsi-demokraatit ovat osa euroopanlaajuista liikehdintää. Nationalistisia puolueita on ollut ennenkin ja onko heillä yhtymäkohtia edellisen maailmankauden ilmiöihin onkin sitten jo eri juttu. Historia ei toista itseään vaan korkeintaan matkii itseään. Että Ruotsidemokraatit olisivat natseihin verrattava liike, ja että he nousisivat valtaan kuten natsit tekivät tarvittaisiin vahva terrorikoneisto ja suurpääoman tuki. Historia ei siis toista itseään eikä edes kunnolla matki, se on vain oma itsensä.

Joku voi nähdä vuoden 2001 syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumissa vahvaa rinnakkaisuutta japanilaisten hyökkäykselle Pearl Harbouriin 07.12.1941. Yhteistä näille tapahtumille on näennäinen yllätyksellisyys. Vuoden 1941 tapahtumat olivat kuitenkin ennakoitavissa vaikka niiden toteutumista ei kukaan pitänyt mahdollisena. Asian toteutumisen jo 1930-luvulla ennakoinut amerikkalaien upseeri jouti epäsuosioon. Syyskuun yhdestoista 2011 oli absurdin yksinkertainen asia että sitä ei olisi välttämättä uskottu jos asiasta olisi päivää aikaisemmin uutisoitu. Juttu oli aivan liian päätön! Japanilaisten hyökkäys vei Yhdysvallat sotaan jota se jo tavallaan kävi.

Toinen maailmansota pelasti Yhdysvallat lopullisesti suuresta lamasta mutta Bushin aloittamat sodat ovat olleet omalta osaltaan syöksemässä maata yhä suurempaan taloudelliseen ahdinkoon. Japanin hyökkäyksen aikaansaaman sodan Jenkkilä tavallan voitti mutta se "sota" jota se parhaillaan käy voi olla mahdotonta voittaa tai ylipäänsä lopettaa. Mitä enemmän asiaa ajattelee niin sitä enemmän Pearl Harbour ja Syyskuun yhdestoista näyttävät eri asioilta. Kaiken lisäksi jälkimmäiseen liittyy aivan eri mittasuhteet kuin edelliseen. Historia kuitenkin matkii jälleen itseään.

Entäpä sitten hieman rauhanomaisempi asia eli perussuomalaisten nousu ja vuoden 1970 vaalit. Nyt on pakko ottaa esiin INDYT eli roomalaiset, ja niitä voikin olla tällä kertaa varsin monta...

I Vuoden 1970 vaaleissa oli kolme voittajaa: SMP, Kokoomus ja Suomen Kristillinen Liitto. Vennamon puolue voitti 17 paikkaa, Kokoomus 11 paikkaa ja SKL nousi ensimmäistä kertaa eduskuntaan. Vuonna 2011 voittajia ollee jälleen kaksi. Toinen nostanee huimasti paikkalukuaan, toinen voittaja saa suurimman puolueen tittelin nostaen ehkä prosentuaalisesti kannatuslukuaan mutta menettäen muutaman paikan. Uuden puolueen nouseminen eduskuntaan on mahdollista vuonna 2011 mutta se edellyttää onnistuneen vaaliliiton Uudellamaalla. Historia voi tässä kohden enemmän toistaa kuin matkia.

II Vuoden 1970 vaaleissa eduskunnan voimasuhteissa tapahtui muutos kun vasemmistoenenmmistö jäi historiaan. Vasemmisto menetti 15 paikkaa. Tälläkin kertaa vasemmisto menettää paikkoja mutta todennäköisesti vain 7-8. Historia toistaa...

III Vuoden 1970 vaaleissa oli varsinaisesti kaksi häviäjää, Keskustapuolue (-13) ja Työväen ja Pienviljelijöiden Sosialidemokraattinen Liitto (-7 paikkaa). Vuoden 2011 vaaleissa on Keskusta jälleen häviäjä ja tappio ollee jälleen noin 12-15 paikkaa. Historia  matkii..

IV Vennamon vaalivoiton takana oli iso yhteiskunnallinen rakennemuutos ja hänen itse luomansa verkosto jota hän pytyi käyttämään poliittisessa työssään hyväkseen. Perussuomalaisten voiton taustalla on yhteiskunnallinen käymistila, tyytymättömyys poliittiseen kulttuuriin ja vallassa olleisiin puolueisiin (Ehkä on parempi puhua "vallassa olevista puolueista" kuin "vanhoista puolueista.") sekä Timo Soinin karisma. Yhteistä SMP:n ja perussuomalasiten kannattajille on talkoohekin vaalityössä ja ehdokkaiden perusteellinen kenttätyö. Historia toistaa ja matkii...

V Vuoden 1970 vaalien alla Vennamo ja SMP eivät olleet median suosiossa, mutta vuoden 2011 vaaleja lähestyttäessä Timo Soini ja perussuomalaiset ovat olleet näkyvästi mediassa. Historia ei toista eikä matki vaan luo uutta.

VI Vuoden 1970 vaalit olivat ensimmäistä kertaa silloisen uuden median, television, vaalit. Vuonna 2011 internet ja sosiaalinen media ovat potensseissa melkein "ungströmeja" enemmän kuin televisio vuonna 1970. Historia matkii itseään potensseissa.

VII Vuonna 1970 SMP:n ja Kokoomuksen voitto nostatti suuren poliittisen kriisin joka jatkui tavallaan koko 1970-luvun ajan. Vaalien voittajat eivät päässeet hallitusvastuuseen. Perussuomalaisten vaalivoitto, suurikaan, ei nostata hallituskriisiä keväällä 2011. Eri asia on sitten se onko kyse demokratian kriisistä tai alennustilasta. Historia on vain oma itsensä eli lopulta arvaamaton.

Mene ja tiedä! Semmoinen hutaisuhan tämä oli ja vieläpä epäsuhtainen kun yli puolet porinasta käsitteli yhtä tapausta. Toisaalta se on ajankohtainen ja koskettaa suomalaisia paljon liikuttavaa asiaa. Tarkoitukseni oli hieman pöyhiä erästä kliseistä väitettä ja ehkä jopa osoittaa se, että asioiden takan on monimutkaisempia syitä kuin ensi vaikutelma voi antaa ymmärtää. Mutta kuulisin mielelläni muiden mielipiteitä kasvun pohjaksi. Mitä olette mieltä...

Suruton huoneenhaltija

 

Tänään  on  kirkoissamme  saarnattu  ehkä  kaikista  vaikeimmasta  evankliumitekstistä  eli  ns.  viekkaasta  huoneenhaltijasta.  Se on  Jeesuksen  vertaus  joka  löytyy  Luukkaan  evankeliumin  kuudennetoista  luvun  alusta.  Emme  siitä  sen  enempää  ettei  mene  ns. regimenttirikoksen  puolelle.  

Mutta  tuo  absurdi  juttu  tuo kyllä  mieleen  tällä  kertaa  jotain  maallisen  regimentin  puolelta.  Se,  että  länsimaisessa  kulttuuriperinnössämme  on  jotain  tällaista  johon  voimme  viitata  on  pelkästään  rikkautta.  Emme  ole  ehkä  samassa  tilanteessa  kuin  Kiinassa  jossa  

Kiinan  kieli  ja  taolaisuus  ovat  käytännössä  täysin  yhteen  nivoutuneita,  mutta  sinne  päin.  Emme  todellakaan  elä  vielä  lähelläkään  ajassa  jolloin  nämä  juuret  olisivat  irtoamassa  meistä  ajattelevina,  tiedostavina  ja  kulttuuria  luovina  henkilöinä.  Ja  bloggauskin  on  tietynlaista  kulttuuria,  eikä  toimintaamme  pidä  väheksyä.

Niinpä  sitten  ihan  perinteistämme  ja  kielikuvastostamme  ammentaen  voimme  todeta  että  valtionvarainministeri  on  eräänlainen  huoneenhaltija.  Mutta  millainen,  ja  miten-millainen  on  nykyinen  valtakunnallinen  huoneenhaltijamme.  Luukkaan  gonzomaisesessa  rakennelmassa  vertaus  älykkäästä  huoneenhaltijasta  on  loppujen  lopuksi  verraton  juttu.  Tuon  perikoopin  lopussa  se  herra  jota  huoneenhaltija  huijaa  nostaakin  tämän  toiminnan  esimerkilliseksi,  seikka  joka  on  unohtunut  lähes  tyystin  sananselityksemme  monisatavuosiessa  historiassa.  Jos  vielä  mennään  toisen  regimentin  puolelle  niin  sanotaan  että  tänään  on  se  päivä  jona  piispatkin  kiertelevät  tuota  saarnatekstiä  kuin  egyptiläinen  kirjurinkissa  skarabeusta.

Mutta  viimeinkin  huoneenhaltijaamme  eli  valtionvarainministeri  Kataiseen  joka  tunetaan  myös  nimellä  Käteinen  ja  Jyrki-Boy.  Jätemme  keynesläisyyden  ja  talousterotiat  syrjään,  ja  mietimme  nyt  Käteisen  toimintaa  puhtaasi  raadollisuuden  näkölulmasta.  Aluksi  etsimme  Käteiselle  sopivan  attribuurin,  siis  millainen  huoneenhaltija  hän  on.  Onko  hän  viisas,  vastuullinen,  viekas,  vilpillinen  vai  etuansa  tavoitteleva.  Ehkäpä  viimeinen?  Nimittäin  hänellä  olisi  ollut  muitakin  vaihtoehtoja  kuin  se  mihin  hän  on  päätynyt.  Se  mitä  hän  meille  esittää  tähtää  vain  siihen,  että  hän  voi  jatkossakin  olla  huoneenhaltija  ja  kenties  päästä  tasavaltamme  isäntärengiksikin.

Kataisen  taikatemmpu  on  nimittäin  siinä  että  hän  pettää  kaikki  osapuolet  lainaamalla  lisää  rahaa.  Hänen  tarkoituksensa  ei  ole  suututtaa  ison  rahan  taustavoimia  eikä  tavallista  karttuisaa  Kansan  kättäkään.  Mädännäisiin  valtion  sektorin  rakenteisiin  hän  ei  myöskään  puutu.  Mutta  kuka  tietää  olisiko  lainkaan  parempi  vaihtoehto  jos  valtionvarainministerinä  olisi  sellainen  patologinen  kamreeriluonne  kuin  Sauli  Niinistö?  Loppujen  lopuksi  Katainen  on  vain  valtionvarainhallinnon  keulakuva  ja  mitä  hän  tekee  on  hallituksen  tahto  ja  linja.  Mutta  tosia-asia  on  siinä  että  ottamalla  väärää  velkaa  hän  varmistaa  tulevan  asemansa  aivan  kuten  Luukkaan  evankeliumin  vertauksessa  viekas  huoneenhaltija  varmistaa  tulevaisuutensa  väärentämällä  tilikirjoja  eli  antamalla  velkaa  anteeksi  isäntänsä  tietämättä.

Vaikka  demokratia  ja  monipuoluejärjestelmä  onkin  hyvä  ja  olemme  siihen  tottuneita  niin  välillä  tulee  mieleen  joku  toinenkin  vaihtoehto.  Eihän  tässä  ole  mitään  järkeä  kun  hallitus  sitoo  omat  kätensä  jos  hallituskauden  kolmen  ensimmäisen  neljänneksen  jälkeen  ja  usein  jopa  ennen  sitä.  Politiikan  tulisi  olla  pitkän  tähtäyksen  politiikka  mutta  nykyinen  järjestelmä  tekee  johtavista  poliitikoista  todellakin  kieroilevia  huoneenhaltijoita.  Otsikon  “suruton  huoneenhaltija”  kuvaa  hyvin  tällaista  toimintaa.  Siinä  ei  kanneta  huolta  ja  surua  mistään  muusta  kuin  siitä  että  oma  asema  säilyy.

Paavo uhrautuu ja pelastaa Kepuumuksen Uudellamaalla, vaiko sittenkään…

Aamun  tekstuaaliteleviso  kertoi  sen  mitä  ehkä  saattoi  jo  ounastellakin.  Väyrys-Pate  tulee  ja  pelastaa  Kansallisen Kepuumuksen  vaalituloksen  Uudellamalla.  Näin  on  ainakin  Paavolla  itsellään  ymmärrys  asiasta.  

van Hanen  ja  Tanja  Karpelahan  eivät  osallistu  enää  ensi  vuoden vaaleihin  ja  Kepuumuksella  on  puolustettavanaan  4  paikkaa.  Istuvista  asettunevat  ehdolle  Kaikkonen  ja  Uusipaavalniemi.  Mukaaan  tulee  lisäksi  Kainuusta  Paula  Lehtomäki.  Kepuumuksen  Uudenmaan  tilanne  on  siis  paljon  niin  sanotusti  joukkojensiirtojen  varassa,  mutta  auttaako  se  tilannetta  mitenkään.  Ovatko  Paavon  puheet  samanlaisia  houreita  kuin  Hitlerin  Aatun  visiot  siitä  kuinka Wenck tulee  ja  pelastaa  Berliinin  keväällä  1945?

Kun  tätä  operaatiokarttaa  katsoo  kokonaisuudessaan  niin  voidaan  väittää  seuraavaa:

I  Paavo  kuvittelee  ja  jopa,  että  hänen  asettumisensa  ehdolle  Uudellamaalla  parantaa  tilannetta  Lapissa.  Kepuumus  häviää  Lapissa  äänissä  ja  marginaaleissa,  mutta  pitää  kolme  paikkaansa.  Persussuomalaiset  ottavat  ja  nappaavat  vasemmiston  toisen  paikan,  ja  kova  taistelu  Tennilän  ja  Mustajärven  välillä  voi  päättyä  jälkimmäisen  voitoksi.  Vuonna  2007  EJT  voitti  nuoren  kilpakumppa-ninsa  vain  54  äänen  turvin.

II  Kepuumuksen  CANNAE  Uudellamaalla  tulee  olemaan  hirmuinen.  Eurovaaleissa  Perussuomalaiset  saivat  enemmän  ääniä  kuin  Kepuumus  ja  tendenssi  on  kasvava  tässä  suhteessa.  Voi  olla  että  puolueen  äänimäärän  marginaali  ei  riitä  kolmanteen  paikkaan.  van  Hanenin  vuoden  2007  vaalien  hirmuinen  äänipotti,  24 122,  häviää  taivaan  tuuliin.  Taistelu  kahdesta  paikasta  käydään  nelikon  Lehtomäki,  Väyrynen,  Kaikkonen  ja  Uusipaavalniemi  välillä.  Väyrynen  kuvittelee  olevansa  tunnettu  mies  Uudellamaalla.  Hän  saa  kuitenkin  nähdä  sen  kuinka  Soini  ja  Stubbari  jyräävät,  ja  siinä  prosessissa  ei  ole  niinkään  varmaa  että  Paavo  saa  tarvittavan  määrän  ääniä  toiseen  sijaan Kepuumuksen  jäsentenvälisissä.  Uusipaavalniemeäkään  ei  pidä  kyllä  aliarvioida.  Kaikkonen  on  menettänyt  operatiivisesta  voimastaan  paljon.

III  Yleisesti  ottaen  Kepuumusta  ei  ole  vielä  kuitenkaan  lyöty.  Jos  jätetään  Ahvenanmaa  pois  laskuista  niin  maassamme  on  14  vaalipiiriä.  Jos  Kepuumus  saa  36  kansanedustajaa  ja  niistä  17  tulee  Vaasan,  Oulun  ja  Lapin  vaalipiireistä,  niin  tappio  muualla  on  ollut  todella  paha.  Mari  saanee  mandaattinsa  Kaulakoskelta  naistenlehtien  nosteen,  muutaman  kepuumuslaisten  kaupunkilaisserkun  ja  vanhoillis-laestadiolaisten  äänillä,  mutta  kahta  paikkaa  ei  Kepuumukselle  Helsingistä  heru  vaikka  kuinka  lypsäisi  ja  separoisi.  Sekoomuksen  Jyrki-Boy  ollee  Kaulakosken äänikuningas.  Kansallinen  Kepuumus  kokea hirmuisen vaalitappio, mutta se on kivitalopuolue ja sitä on vaikea hävittää puoluekartalta. 

Satraappi

                                    

Suomen keskustasta oli hauska veistellä juttuja. Tai mikä tämä nyt onkaan. No jonkinlainen irrationaali ainakin.

Etymologiselta  alkuperältään  sana  satraappi  juontaa  Persian  antiikinaikaisen  imperiumin  maakuntahallitsijasta,  suurkuninkaan  käskyläisestä  jonka  tehtävä  oli  maakuntahallinnon  järjestäminen,  verojen  kantaminen  ja  sotaväen  organisoiminen  ja  kerääminen.  Satraappi  oli  itesessään  mahtimies  ja  hän  sai  palkkanaan  osan  verotuloista.  Alkuperäiseltä  merkitykseltään  sana  jää  paljolti  hämärään  ja  se  aukenee  vain  historiasta  kiinnostuneelle.  Sana  herättää  kuitenkin  paljon  mielleyhtymiä  ja  sana-asultaan  se  on  varsin  hauska.

Ensimmäisenä  tulee  mieleen,  jos  sanaa  tarkastellaan  pelkästään  sen  äänneasun  perusteella,  vaikkapa  joku  vanha  ja  jo  käytöstä  poistunut  maatalous-käyttöesine.  Kyseessä  on  ilman  muuta  antiikkinen  agraari-tarvekalu  tai  väline.  Ensimmäisenä  ei  tule  mieleen  paimenpojan  työväline,  perinteien  paimensoitin  kuten  vaikkapa  liru  tai  mänkkeri,  mutta  hämmenyskeppi  kylläkin,  jollekin  voi  tulla  myös mielikuva  ns.  kylvökepistä.  Se  voisi  aivan  hyvin  olla  myös  vaikka  maidon  juoksutuksessa  käytetty  apuväline  tai  jotain  muuta  sellaista.  Sana  istuisi  siten  samaan  katergoriaan  kuin  separaattori  tai  makolotti.  Niin,  separaattori,  makolotti  ja  satraappi.  Kyllähän  se  menisi  aivan  täydestä  nykypolville.  Makolotti  on  muuten  maidon  juoksutuksessa  käytetty  väline.  Se  on  hiukkasen  hapantunut  sonninsouro

Kun  sanaa  satraappi  käytetään  Kansallisen  Kepuumuksen  alemmista  pomoista  niin  silloin  sana  istuu  oikein  hyvin  yhteyteensä.  Ja  silloin  siitä  voidaan  johtaa  myös  pieni  sanue.  Satraappi,  satrapismi,  satrapoida,  satraappimainen,  satrapoida,  satrapiaatti…  Perussuomalaisten  puheenjohtaja  Timo  Soini  käytti  sanaa  Seinäjoen  puoluekokouksessa  16.05.2009  poliittisessa  puheessaan  viitaten  juuri  Kansalllisen  Kepuumuksen  joukkoihin  ja  niiden  johtajiin.  Ja  jos  ollaan  rehellisiä  niin  ei  sitä  juuri  muihin  voida  yhdistääkään.  Sana  on  siis  todella  käyttökelpoinen  eikä  sen  kaikkia  käyttömahdollisuuksia  poliittisessa  kielenkäytössämme  ole  edes  oivallettu.  Jos  sana  satraappi  ja  sen  päämerkitys  uudessa  käyttöyhteydessään  suomen  kielellä  pitäisi  ilmaista  tiiviisti  niin  se  olisi  lähinnä  seuraava:

“Satraappi.  Puoluesatraapit  ovat  Kansallisen  Kepuumuksen  piirissä  tunnettuja  puoluevirkailijoita,  piirien  puheenjohtajia  ja  piirisihteereitä ja  paikallisosastojen  johtajia,  jotka  ovat  vastuussa  toiminnastaan  puheenjohtajalle  ja  puoluesihtee-rille.  Satraappi  vastaa  puolueen  piirijärjestön  ja  paikallisosastojen  toiminnasta,  varojen  keräämisestä,  puoluekoneen  toiminnasta,  jäsenhankinnasta  tupailtojen  järjestä-misestä,  erinäisestä  junttaustoiminnasta  ja  maataouselinkeinon  harjoittajien  ja  heidän  lähisukulaistensa  yleisestä  kytkemisestä  Kansallisen  Kepuumuksen  toimintaan.  Kepuumuksen  satraappijärjestelmän  loi  aikoinaan  Arvo  Korsimo  (Korvo  Arsimo) ja  sen  viimeisteli  Jarmo  Korhonen  (Kormo  Jarhonen).”

Tultaessa  kolmanen  vuosituhannen  ensimäisen  vuosisadan  ensimäisen  vuosikymmenen  loppua  kohden  on  Kansallisen  Kepuumuksen  satraappijärjestelmä  joutumassa  suuriin  vaikeuksiin.  Organisaatio  on  kyllä  kattava  mutta  äänestäjäkunta  on  karkaamassa  reservaatin  ulkopuolelle  kasvavin  joukoin.  Samalla  satraappi-järjestelmä  joutuu  varmasti  kasvavan  kritiikin  kohteeksi.

Tässä väläys menneestä maailmasta. Lypsäjän laulu.

Että millainen presidentti Niinistö sitten olisi?

Tänään on Suomen Sekoomuksen Jyri Häkämies sitten aloitti varsin rankan poliittisen pelin kun hän suorastaaan vaati Sauli Niinistöä asettuman ehdolle Tasavaltakuntamme Presidentin vaalissa vuonna 2012. Nyt onkin aika pohtia ja suorastaan spekuleerata muutamaa asiaa joka liittyy tähän juttuun. Aivan aluksi on syytä pohtia joitain teknisiä tietoja, sanokaamme kantakirjaa.

Jos Niinistö asettuisi ehdokkaaksi ja voittaisi vaalin, mikä on todennäköistä kun Punahöttölästä on ehdokaspotentiaali loppunut, ja Kepuumuksella ei ole myöskään asettaa puhenjohtajavaihdoksensa ja vuoden 2011 massivisen eduskunta – vaalitappion ketään kunnon ehdokasta, niin hän olisi virkaan astuessaan 62-vuotias. Ensimmäisen kauden päätyttyä hän olisi sitten 68 vuotias. Sehän sopisi hyvin sillä työuriahan tässä on juuri haluttu meillä Suomessa pidentääkin. Niinistön vaimo olisi ensimmäisen kauden alkaessa 33-vuotias.

Kokoomus tavoittelee tällä Jyri Häkämiehen vedolla täydellistä hegemoniaa suoma-laisessa politiikassa, ei mitään muuta. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa puolue nousee Suomen suurimmaksi puolueeksi. Punahöttölä on niin heikennetty että se ei nouse tästä suosta tuskin enää koskaan, ja Kepuumus on konsanaan vielä pahemmassa jamassa. Kokoomuksella olisi mahdollisuudet täydelliseen värisuoraan poliittisessa elämässämme. Sillä voisi olla siis presidentin virka, pääministeri ja eduskunnan puhemies tilanteessa jossa kaksi muuta suurta puoluetta lanaavat alle yhdeksäntoista prosentina kannatuslukemissa. Tämä tuskin kuitenkaan toteutunee sillä puhemiehen paikan Sekoomus antaa varmasti mielellään päähallituskumppa-nilleen. Niinistö tuskin suostunee ehdokkaaksi vuoden 2012 vaaleihin ennen suuria akselivaaleja vuonna 2011. Mutta jos hän lopulta on ehdokkaana niin Sekoomus saa nauttia Niinistö-ilmiöstä ja sen kannatus on vuoden 2012 jälkeen huippulukemissa.

Nyt on seuraaviin pressanvaaleihin aikaa noin kaksi vuotta ja paljon ehtii tapahtua. Tilanne on se, että Sekoomuksen tulee kuulla kansan ääntä joka haluaa edelleenkin vahvan presidentin. Nytpäs tapahtuukin Sekoomuksessa ns. kuulalaakeriaivo-ilmiö, ja pikku hiljaa vahvistuu siellä puhe vahvasta presidentistä. Lopputuloksena voi olla paketti jossa tasavallan presidentin virkakausi lyhenee kuudesta vuodesta neljään vuotee, ja ns. lautaskiistan perusteet on periaatteelisella tasolla ratkaistu, mutta kaikki muu onkin ennallaan. Kaiken tämän saa aikaan täydellinen mahdollisuus pitkäaikaiseen hegemoniaan jota Sekoomuksella nyt suorastaan tarjotaan. Tilaisuus tekee varkaan hurskaastakin, mahdollisuus valtaan turmelee minkä tahansa periaatteen.

Mutta millainen presidentti tämä Sauli Väinämö sitten olisi. Nuorena puolueena Sekoomus oli kuningasmielinen, ja maan ensimmäinen kuningashan olisi ollut nimeltään mitä todennäköisimmin Väinö I. Sekoomus on saanut kahdesti oman miehensä tasavallan presidentiksi ja nyt tuo virka olisi kolmannen kerran sen ulottuvilla ja saavutettuna. Niinistö olisi kieltämättä varsin kuningasmainen ja hänellä olisi nuori vaimo. Mahdollisesti Niinistö, itse isoisä ensimmäisen pesueensa kautta, perustaisi perheen nuoren vaimonsa kanssa.

Presidenttinä olisi reservin kapteeni ja muutenkin mies kaikin puolin “in belli peritus.” Niinistöhän on kaiken lisäksi myös tsunaminkestävä mies. Hänhän pelastui vuoden 2004 kaukoidän tsunamikatastrofista puhelintolpan huipulla nuoremman poikansa kanssa. Sellainen osoittaa neuvokkuutta ja mitä suurinta rohkeutta. Mutta Niinistö on puhdasverinen kamreeri ja siitä ominaisuudesta hän ei pääse eroon. Toisaalta on hyvä että eduskunnan törsäys on loppunut. Kyllä kansanedustajilla on vielä millä mällätä kun vain kaiken käyttää hvyäksi mitä on tarjolla. Niinistö ei ole mikään älymystön edustaja joten arvojohtajaksi hänestä ei ole, ellei säästäväisyys ja velanmaksu ole arvo sinänsä. Mutta eipäs sellaista älykästä arvojohtajaa olisi luvassa myöskään Punahöttölästä eikä kyllä Kepuumuksestakaan. Vanhalla iällä toisen pesueen isäksi suostuva Ninistö puhuisi varmasti kestovaippojen puolesta, ja varmasti lajittelisi perheen biojätteetkin. Olisihan sekin sentään jotakin…

Mikko Perkoilan laulu Nimismiehen murhe sopii tähän varsin väljästi. https://www.youtube.com/watch?v=HnA8s_0VfSs&list=RDHnA8s_0VfSs&start_radio=1

Pelastaako Tamara Forssman demarit - Uutta Forssaa ei tarvitakkaan!?

Näinä aikoina voisi herättää kysymyksen siitä olisiko Sosialidemokraattisen liikkeen syytä pitää uusi oerustava puoluekokous josta voisi käyttää vaikka nimeä FORSSA II.  Kokous tosin lähtisi liikkeelle aivan uusista lähtökohdista. Ehkä Facebookkiin on perustettava tukiryhmä "Patista demarit uuteen Forssan puoluekokoukseen!" En olisi itse vielä, aivan vielä, näin rajun toimenpiten kannalla. Lähtisin liikkeelle skouttauksesta eli kykyjenetsinnästä.

Todellakin koko päivän päässä on pyörinyt Demarien alennustila ja muuan arvoituksellinen nainen. Demarien alennustilahan sai eilen lisää todisteita Uuden Loviisan kuntavaalin tuloksen selvittyä. Ja tästä aukeavaan kokonaistilanteeseen liittyy olennaisesti tuo arvoistuksellinen nainen jonka persoonaa ryhdymme nyt selvittelemään. Rakkaat ystävät, hän on täällä tänään ja hänen nimensä on Tamara Forssman.

Jutta Urpilaisesta ei ole pelastamaan demareita, mutta paluuta menneeseenkään ei ole. Se on naisen paikka sillä naispuheenjohtajuus on ainoa keino erottua edukseen. Ja kun tosiasia on että miestä ei puolueesta löydy tekemälläkään niin se on sitten oltava nainen kun nainen on kerran puheenjohtajaksi valittu. Mutta millainen nainen? Hovimimmi Maria Guzenina-Richardsson ei käy kuvioon koska hän on yksinkertaisesti liian kepoinen tyyppi ja jollain tapaa, hyvästä yrityksestä huolimatta myös liian sweetheart hempukka, vaikka monen mielestä hyvä kullannuppu onkin.

Jo pelkkä nimi herättäisi kauhua ja kunnioitusta. Ajatellaanpas nyt: Tamara! Sehän tuo ensinnäkin mieleen verevän kantakirja-neuvostonaisen. Nimi Tamara luo turvallisia vibroja ja se herättää aitoa luottamusta. Mieleen tulee neuvostotyön sankari, kolhoosin parhaasta lypsäjästä aina räjähtävää voimaa ja tekniikkaa julki-ilmingivaan olympiatason kiekonheittäjään. Kolhoosin paras lypsäjä olikin muuten vallan ihmeellinen nainen. Kolhoosin parhaalle lypsäjälle kun näet saattoi laittaa naisten kilon painoisen kiekon käteen ja sanoa että heitähän tuohon suuntaan niin paikka olympiajoukkueessa on sinun. Samoin sellaisen naisen saattoi laittaa huoleti ylintä päätäntävaltaa Neuvostoliitossa käyttävän Korkeimman Neuvoston kokoukseen, KANSAINVÄLINEN onnistui sointuvasti laulettua, ja tietenkin tällainen nainen pystyi vallan räjähtäviin aplodeerauksiin.

Entäpäs sitten sukunimi Forssman. Sehän tuo mieleen todella paljon, ja jälleen pelkästään positiivista ja ah niin voimallista! Ensiksikin Forssman kiirii voimasta joka ilmaantuu voimakkaan demarinaisen hahmossa. Toiseksi nimi Forssman tuo mieleen demarien suuren alkuräjähdyksen eli Forssan Puoluekokouksen vuonna 1903. Tosin tästä poliitisesta Big-Bangistä on jäljellä enää vain pientä taustahälyä aivan kirjaimellisesti ja konkreettisestiki ottaen. Mutta vahvan demarinaisen nimessä viittaus puolueen perustamiskokoukseen olisi todella rauhoittavaa ja luottamusta lisäävä tekijä. Kolmanneksi sukunimi Forssman loisi kontrastia etunimeen ja se täydentäisi yhdistelmän. Vai mitä mieltä olette vaikka seuraavista yhdistelmistä: Tamara Virtanen, Tamara Heinonen, Tamara Kettunen tai vaikkapa Tamara Koskinen. Ei todellakaan mikään neljästä edellisestä: hänen on oltava Tamara Forssman, ei enempää eikä vähempää.

Mutta millainen nainen tämä Tamara Forssman sitten olisi? Hän jyrisisi eduskunnan suuressa salissa, pistäisi Jyrki-Boyta kuonoon eduskunnan kyselytunnilla pienemmistä tekijöistä nyt puhumattakaan. Mari Kiviniemikin katsoisi tuota ilmestystä ylöspäin ja kunnioittavasti! Näennäisen vulgääristä habituksesta huolimatta hänellä olisi varsin vankka yleistietämys, pirullisen hyvä retoriikka ja kova elämänkokemus. Kirosanojakaan hän ei kaihtaisi. Hän pukeutuisi tahallisen epämuodikkaasti, mutta hänessä ei olisi hitustakaan hommsuissuutta vaikka hän olisi jo hieman varttuneempi nainen. Hänen yksinkertainen vaatepartensa olisi aina puhdas ja kaulukset tärkätty.

Tarvittaisiin karski ja tarvittaessa jopa herkkäkin demarinainen, tosidemarinainen. Tarvittaisiin sellainen nainen jonka nimen kuuleminen saisi vellit housuihin maratonjuoksussa karaistuneilla Suomen Sekoomuksen pojillakin. Tällaisen naisen nimi on, ei enempää eikä vähempää, kuin pelkästään Tamara Forssman, vahva demarinainen ja tosi-demari, Tosivahva Demarinainen Tamara.

Eduskunnassa hänellä olisi aina mukana omat eväät kun hän käy eduskunnan kahvioon. Hän nauttisi vanhaa kunnon duunarievästä, makkaravoileipää ja pullomaitoa. Tilipäivän jälkeisenä viikkona hänen nähtäisiin mutustelevan myös aitoa tamperelaista mustaa makkaraa. Iltaisin hän polttelisi aina yhden puolicorona-sikarin. Hän herättäisi paljon tunteita ja eikä hän jäisi vaille myöskään intohimoisia rakastajia, ei peräti poliittisiakaan rakastajiakaan. Saattaisipa itse Jyrki-Boykin yöllä painajaiseen herättyään ajatella miten turvallista olisi olla vahvan demarinaisen, Tamara Forssmanin hellänturvallisessa kainalossa…  Demareiden nykyinen puoluesihteeri, Mikael Jungner,  taas lähtisi suorastaan vapaaehtoiseen maanpakoon.

Hämmästelen tässä ennen nukkumaan menoa ja ajastaessani tätä julkaisua sitä mitä kaikkea ihmislapsen päässä voi liikkua, ja mitä hän paperille laittaa kun edes keski-ikäiseksi elää. Jo eilen aipuessani uneen oli mielessä moni asia ja huomasin myöskin, että Tamara Forssmanista oli tullut enemmän kuin mielikuvitushenkilö. Unimaailmaani hän ei vielä tullut mutta onhan sekin mahdollista kunhan aikaa vielä hieman kuluu. Tamara Forssmanin persoona siis kiehtoo ja siihen saamme lisäselvitystä kun alamme postuloida eli takaisinpäätellä joitakin asioita. Pystymme päättelemään esimerkiksi sellaisia asioita onko TF oluenystävä ja pitääkö TF kissoista?

Tuossa alussa tuli nimiteltyä Maria Guzenina-Richardssonia hempukaksi. Ensi kuulemalta ja lukemalta tuo hempukka voi kuulosta hiukan loukkaavalta mutta sitähän sen ei tarvitse välttämättä olla lainkaan. Hempukka on nyt sitten mitä se on. Se on lähinnä “Sweetheart” tai sydänkäpynen tai ihan vain kullanmuru. Ei siis sen enemmän loukkaavaa. Ja jos todellakin vertaamme Maria Guzenina-Richardssonia tähän virtuaalisesti syntyvään supernaiseen eli Tamara Forssmaniin niin onhan ero melkoinen, ellei suorastaan valovuotinen. Maria tekee kuitenkin arvokasta työtä ja hän täydentää demarijoukkoa omalla viehättävällä tavallaan. Itse asiassa demari-sakki on todella hyvä valikoima, ja rooleissakin löytyisi kunhan porukalla olisi vain kunnon käskyttäjä.

Uusi kriittinen tekstilaitos tammikuulta 2026. Julkaistu ensi kertaa blogissa uomo industrius 26.09.2009 ja lyhennettynä Uuden Suomen Puheenvuorossa 28.9.2010.