Jääkiekkotarinoita

Joitakin kirjoja ei haluaisi lukea loppuun. Ei sen vuoksi että kirja ei olisi kiinnostava vaan koska se on niin miellyttävä. Yksi tällainen kirja on vain Gretzkyn jääkiekko-tarinoita. Oikeastaan sen nimi on kylläkin ”tarinoita jääkiekosta.” Vasta tämän kirjan luettuaan voi suomalainen ymmärtää millainen asema jääkiekolla on kanadalaisen ihmisen elämässä, sydämessä. Se on lähtemättömän suuri. Mutta joskus tällainen kirja pitää vain lukea loppuun vaikka se vähän pahaa tekisikin.

Kirjan tarinat on tuottanut Gretzky ammattitaitoisen toimittajan kanssa. Kertojan ääni on uskottava. Kirjan teksti on tuotettu tätä kirjoitettaessa noin reilut 10 vuotta sitten. Ysiysin pelaajauran loppumisesta on kulunut jo noin 15 vuotta. Kirjan viimeisimmät tuoreet huomiot ovat Chigaco Black Hawksin kolmen Stanley Cupin menestyksessä ja managerinero Stan Bowmanin toiminnassa. 

Gretzky tuo kerrontaan paljon asioita ja monesti aivan ohimennen. Välillä olemme Gretzkyjen olohuoneessa 1960-luvulla ja lauantai-illan tunnelmissa. Kanada ”from far and wide” pysähtyy katsomaan Hockey Night in Canada lähetystä ja television ääressä on myös nuori Wayne isänsä kanssa. Pojan pitää mennä nukkumaan kahden erän jälkeen, mutta jos Gordie Howe pelasi sai ottelun katsoa kokonaan. 

Vuoden 2016 jälkeen jolloin kirja ilmestyi on tapahtunut paljon. Gordie Howe kuoli kirjan ilmestymisen jälkeen, ja poissa ovat kaikki ne muutin suuruudet joita nuori Gretzky suuresti ihaili kuten Bobby Hull ja Jean Béliveau. Poissa on myös Maurice ”Rocket” Richard joka lopetti peliuransa jo ennen Gretzkyn syntymää. Richardin kunniaksi perustettiin uusi palkinto vähän ennen hänen kuolemaansa. Ensimmäi-nen palkinto jaettiin vuonna 1999 ja sen sai Teemu Selanne. Palkinnon saa Liigan runkosarjan eniten maaleja tehnyt pelaaja. Palkinnosta käytiin lyhyt ja perusteel-linen keskustelu vuosina 1997-1998. Oli varsin outoa että parhaalle maalintekijälle ei ollut palkintoa. Itseoikeutetusti se nimettiin sitten Richardin mukaan. 

Gretzky kertoo että ”kerran” kun hän pelasi New Yorkissa Rocket halusi tavata hänet. Gretzky tapasi Richardin ja tällä oli hänelle jokin aivan erityinen lahja. Richard luovutti hänelle kullatun replikan tuon uuden palkinnon pelaajahahmosta. Gretzky mainitsee tapahtuman ajankohdaksi vuoden 1998. Palkintohan myönnettiin ensimmäisen kerran vasta kauden 1998-1999 päätyttyä. Richard oli teettänyt itse kullatun kopion palkinnosta ja halusi lahjoittaa sen Gretzkylle. Mauricen sanat ”Wayne, tiedän ettet koskaan voita tätä palkintoa, mutta haluan, että saat sellaisen. Sinun olisi pitänyt voittaa se.” Richard kuoli vuonna 2000.

Gretzky voitti Stanley Cupin 4 kertaa joukkueessa joka tunnettiin Suomessakin erinomaisen hyvin kiitos sellaisten pelaajien kuin Jari Kurri ja Esa Tikkanen. Kukapa ei olisi kannattanut tuota joukkuetta. Kahdeksan vuoden aikana Edmonton Oilers oli Stanley Cupin finaaleissa 6 kertaa ja voitti viidesti. Aivan oikeutetusti voidaan puhua viimeisestä dynastiasta. Toki pitää muistaa että Edmonton ei voittanut kannua kolmena vuonna peräkkäin. Viimeinen neljä kertaa Stanley Cupin voittanut joukkuehan oli New York Islanders juuri ennen Oilersin valtakautta vuosina 1980-1983. Islandersin ja Edmontonin jälkeen on nähty monta hyvää joukkuetta. Järkevä jääkiekon ystävä ei takerru yhteen joukkueeseen loppuelämäksi vaan arvostaa hyvää jääkiekkoa, ja sitä joukkuetta joka aina kulloinkin pelaa hyvää jääkiekkoa.

Joulukirjoja hankkimaan. TJM — aaron — Engeland

                                 

 

Emännän tietokirja taitaa jäädä vähän esoteerisemmaksi joulukirjaostokseksi. Kynsilaukastahan siinä puhutaan vallan vähän. Valitettavasti suomen kielellä ei tällä hetkellä ole saatavilla ns. kokovartalokirjaa kynsilaukasta. Englannin kielellä on luonnollisestiin kirjoitettu lukuisia kynsilaukkaan liittyviä kirjoja joista kolme nousee omaan luokkaansa hyvin suvereenilla tavalla. Nuo kolme kirjaa täydentävät toisiaan sillä ne kaikki ovat kirjoitettu  aivan eri tavalla ja eri tarkoituksella. Kyseessä ovat tietenkin seuraavat kirjat julkaisuvuoden mukaisessa järjestyksessä.

Ron L. Engeland. Growing Great Garlic vuodelta 1991. Teosta täydentää lisäosa vuodelta 1995.

Chester A. Aaronin valloittava ”Garlic is my Life” vuodelta 1996.

Ted Jordan Meredithin ”The Complete Book of Garlic vuodelta 2008.


Kolmesta edellisestä Aaronin teos jää usein vähimmälle huomiolle. Se on harmi sillä se kertoo myös paljon yhdestä ihmisestä monella tavalla. Kirja oli tavallaan esipuhe tai sanotaanko jopa inauguratiivinen teos Aaronin tulevalle uuraalle kirjailijantyölle joka on päättynyt vasta viime vuosina. Aaron itsessään eikä vähiten ikävuosiensa määrässä julistaa kynsilaukan ihanuutta onhan hän tänä vuonna viettänyt 93-vuotispäiviään. Missä Ron L. Engeland ja Vanhan Filareen loi nykyaikaisen kynsilaukka-luokituksen käyttäen hyväkseen uuden maailmanmahdin, internetin, mahdollisuuksia aivan alusta saakka teki Aaron kynsilaukan moninaisuuden tunnetuksi kulinaritisessa mielessä 1990-luvulla. Mutta Engelandinsa oli Aaronkin lukenut ja perusteellisesti. 


Aaron maalailee suuria näkymiä ja asettaa kynsilaukan käytännössä ihmiskunnan saaman jumalten lahjan asemaan. Itsessään Aaron on hyvin ainutlaatuisen elämänuran elänyt mies joka vaihtoi useamman kerran ammattia. Terästyöläisenä hän aloitti Pittsburgissa päätyen toisen maailmansodan jälkeen pariksi vuosikymmeneksi röntgen-teknikoksi sairaaloihin. Sitten mies alkoi opiskelemaan ja loi vielä opettajan ja professorin uran Yhdysvaltain länsirannikon yliopistoissa. Lähestyessään 70 vuoden ikää hän ryhtyi kynsilaukka-farmariksi ja kirjailijaksi julkaisten vielä 20 kirjaa. 

Engelandista olemme täällä puhuneet useaankin otteeseen ja varmaan puhumme vieläkin. Engelandin arvo on siinä, että häntä ei vain yksinkertaisesti voi ohittaa jos mielii saada koeteltua ja testattua tietoa kynsilaukan kasvattamisesta ja siitä mitä se on laajemmassa mittakaavassa eli viljelystä. Olen itse varma siitä että omassa elämässäni hamaan kuoleman päivääni tule mitään joka hävittää Engelandin oivallukset, ei tästä maailmasta eikä toisesta, ei tästä eikä toisesta ulottuvuudesta, ei tule tietoa menneisyydestä eikä tulevaisuus tuo mitään uutta, ei mikään mahti tai valta voi erottaa meitä siitä totuudesta jonka Ron L. Engeland toi maailmaan aikakauden avaavalla työllään. 

Jokainen voi viettää aikaansa Engelandin farmilla, Vanhalla Filareella kun vain antautuu syvälukemaan tuota suurta klassikkoa. Talvi on parasta aikaa syventyä Engelandin työhön. Kun TJM sitten myöhemmin lähti luomaan kynsilaukasta kokovartaloteostaan niin hän turvautui paljolti Engelandin työhön. ”Kokonaisvaltainen kirja kynsilaukasta” on toistaiseksi tyhjentävin esitys joka on painettu. Netti on kuitenkin täynnänsä tietoa ja ennen kaikkea kuvia. Meredithin teoksen kuvamaailma on hieno, mutta jossain määrin liian hieno eikä sitä saisi ottaa erehtymättömänä ”raamattuna.” Nimittäin lajimäärittelyjen tekeminen pelkästään tuon kirjan avulla voi johtaa harhaan, ja on monta johtanutkin. Tässä suhteessa internetin tarjoama referenssi paljon kattavampi ja ainahan maailmasta löytyy henkilöitä jotka viljelevät kaikkia niitä lajikkeita joita TJM kuvaa. Mutta hieno on tuo kirja ja sinänsä omistamisen arvoinen. 

Tietysti on paikallaan arvioida myös sitä, kannattaisiko nämä kolme kirjaa kääntää suomen kielelle. Oma vastaukseni on enemmän ei. Aaronin teos on aika esoteerinen ja joka haluaa lukea sen voi lukea sen englanniksi. Sama pätee Engelandin klassikkoon. TJM:n kokovartalokirja ei sinänsä ole kääntämisen arvoinen, siitä pitäisi tehdä suomalainen laitos. Jos joskus ilmaantuu ”Suomalainen kynsilaukka-kirja” pitää se tehdä aivan uudestaan ja perustuksistaan lähtien. Sitten pitää myös miettiä sitä onko kirjojen painamisessa enää mitään järkeä ylipäänsä.

Joka tapauksessa edellä kuvatut kolme klassikkoa ovat hankkimisen ja tutustumisen arvoisia. Suomalaista kirjakaupoista niitä ei valitettavasti löydä. Pikainen vilkaisu AMAZONIN, ja yleensä halvimman eli saksalaisen vaihtoehdon maailmaan kertoo seuraavat hintahaarukat:

Aaronin klassikon eli nimikkeen ”Garlic is my life" saa halvimmillaan neljällä eurolla, siis kirjan kotiin kuljetettuna. Uudesta pitää maksaa noin 22 euroa.
 
Growing Great Garlic. Käytetyt kappaleet alkaen 12 euroa kotiin kuljetettuna. Uuden kappaleen hinta on jo noin 45 euroa.

TJM:n kokovartaloteos lähtee yllättävän halvalla. Käytetyn kirjan saa halvimmillaan hintaa 24 euroa eikä uudenkaan hinta kohoa yli neljänkymmenen euron kotiin kuljetettuna. Engelandin teoksesta jossa ei ole ensimmäistäkään värikuvaa joutuu maksamaan siis enemmän uutena.

Vanhat ja käytetyt kirjat joita Amazonista saa ovat ihan kelpo tavaraa. Tuhdin setin kynsilaukka-tietoutta saa siis tämän joulun alla saksalaisesta Amazon-palvelusta neljälläkymmenellä eurolla. Jos haluaa uutta tavaraa niin silloin pitää olla valmis pulitttamaan 110 euroa. 

Engeland ei esitä musiikkia, mutta Jon English ajanee asian.

Metayhteisö. J. Harvey Coxin ajatuksia.

1960-luvulla ilmestyneessä kirjassaan ”The Feasts of Fools” amerikkalainen J.Harvey Cox pohti ihmisenä olemisen ongelmaa ja päätyi tällaiseen ajatuksenjuoksuun: "Ihmisen ongelma on pitkälti se, että hän yrittää olla Jumala. Hän löytää itsensä alati muuttuvasta maailmasta aina uudelleen, mutta yrittää järjestellä sitä ja hallita sitä jottei hänen tarvitsisi muuttua. Hän ei halua elää kuten kiertelevä pyhiinvaeltaja. Hän haluaa suljetun systeemin suomaa turvallisuutta. Mutta hänellä ei koskaan ole pysyvää kaupunkia. Jumala tulee aina ihmisen luo häiritsemään häntä eikä salli hänen asettua aloilleen. Uskonnollinen kokemus, kuten taiteellinenkin, on toisaalta epäjärjestyksen kokemus. Toisaalta se osoittaa toiseen järjestykseen, tulevaan kaupunkiin, joka, vaikka sitä ei koskaan saavuteta, estää sen että ihminen ei koskaan ole tyytyväinen nykyiseen."

Cox käyttää uudesta järjestyksestä ja uudella tavalla oivaltavasta ihmisten joukosta hieman vaikeaa nimeä ”Metayhteisö.” Käsite on vaikea ja yritämme nyt tulla toimeen ilman sitä. Johonkin sanaan ei tarvitse aina takertua ja lähteä pohtimaan asioita liian puhki. Se on jokaisen käsitettävissä jo ymmärrämme yhden lähtökohdan. Se on ihmisten joukko jossa kaikki mahdollinen inhimillisen ilmentymät voivat toimia toinen toisiaan tukien ja rikastuttaen. Niin sanotusti hyvin mystisen ihmisen ja äärimmäisen toiminnallisen ja jopa sotilaallisesti toimivan henkilön osat ovat sekoittuneet sen yksilöissä tai ainakin molempia on mukana luomassa voimaa tuottavaa jännitettä. Tämä yhteisö on joustava yhteisö, jonka tarkoitus on elää ja vaikuttaa luovasti niin sanotun poliittisen maailman kanssa.

Sen on oltava kiinteä ja vakiintunut yhteisöä joka muistuttaa mitä tahansa yhteisöä, mutta se eroaa siitä siksi, että se ole olemassa sen itsensä vuoksi vaan sen tarkoitus on toimia linkkinä ei maailmojen välillä ollen "valtio valtiossa. Tämä joukko vaatii sekä menneen että tulevan yhteisön arvoja, jotta voimaa toimintaa tuottava jännite säilyisi. Tämä joukko tarvitsee sisälleen uneksijoita ja näkijöitä, työmyyriä ja palvelijoita sekä hovinarreja ja pilailijoita. Tietysti voimme kysyä kuinka kuvien raastaja ja auktoriteetteja vastustava henkilö ja tiukka perinteen vaalija voivat kestävällä tavalla toimia samassa persoonassa, tai edes joukossa? Siihen tarvitaan jotain. Se voi onnistua jos nämä ihmiset ovat löytäneet oman itsensä ja kun kaikki naamiot on riisuttu.

Metayhteisössä voisi kultainen sääntökin toimia paremmin kuin tiukasti johdetussa laumassa. Siellä olisi tilaa lannankatkuiselle pääsiäisnaurulle ja mentaalisille falloskulkueille. Siellä pidetään lähimmäisestä huolta, ei hänen tekojaan kyylätä eikä ajatuksia. Siellä on todellakin luovaa jännitettä. Mutta edelleenkin voimme kysyä yhtä asiaa ja sen kuluu ”kuinka.”

Ihmiskunta on kokoelma yksinäisiä ihmisiä tai indoktrinoituja olentoja. Tässä the Beatlesin laulussa asia on ilmaistu hyvin. Eleanor Rigby.