Oi Palestiina jos unhotan sinut - 10 teesiä.

On taas aika kun Juuttaanmaalla jytisee. Monet ovat ottaneet asiakseen kirjoittaa tapahtumista ja sen historiallisista perusteita. Kyseessä on kuitenkin umpisolmu jota ei voi ratkaista puhtaasti järjellisillä vaatimuksilla. 

Asiaan ei myöskään ole mahdollista saada ratkaisua perinteisillä keinoilla. Jääkausikaan ei tässä tapauksessa ratkaise ongelmaa kuten voisi olla vaikkapa Karjalan palautuksen suhteen. Yksi mahdollisuus, ei toki ainoa, on lähestyä asiaa paradoksien eli mahto-lauselmien kautta. Tässä kirjoituksessa tuosta maankolkasta käytetään kategorisesti nimeä “Palestiina.” Sillä tarkoitetaan käytännössä Israelin valtion rajojen sisäpuolella olevaa aluetta ja palestiinalaishallinnon aluetta yhteensä (Länsiranta ja Gaza):

I Israelin valtio on ja pysyy oli sillä historiallinen oikeutus tai ei.

II Juutalaiset voivat perustella Israelin olemassaolon heidän pyhien kirjoitustensa perusteella. Kristittyjen tulisi pysyä tästä tematiikasta erossa.

III Jos Palestiinan ongelmat ratkaistaan niin silloin on todenäköistä, että maailmakin on siirtynyt suureen rauhan aikaan.

IV Israelin valtiota on mahdotonta pyyhkäistä pois maailmankartalta. Israelin sotateknologia on ylivoimainen ja maa pysyy maailmankartalla koska Yhdysvallat on sen taannut.

V Palestiinan (Israelin) alueella elävillä ei-juutalaisilla on oikeus isänmaahansa.

VI Palestiina on ylikansoitettu alue. Tämä pätee niin juutalaisten kuin muidenkin alueen asukkaiden suhteen. Jos lasketaan Israelin valtion ja palestiinalaishallinnon alue yhteen saadaan 27 227 neliökilometriä. Tuolla alueella asuu noin 11 700 000 asukasta. Väestöntiheys tuossa maailmakolkassa joka on vain reilut 10% suurempi kuin Inarin ja Utsjoen kuntien yhteenlaskettu pinta-ala (Tai jos Etelän miehiä ja naisia enemmän miellyttää niin alue on käytännössä yhtä suuri kuin Uusimaa ja Varsinais-Suomi ilman merialueita ja Kanta-Häme) on 429,19 asukasta neliökilometrä kohden.

VII Niin tiheästi asutussa maankolkassa kuten Palestiina on ei ihminen lähtökohtaisesti voi elää hyvin. Jos maailman väkiluku olisi vain 3 miljardia ja eri kansoja myös tässä suhteessa ei meillä olisi myöskään niin suuria ongelmia Palestiinan alueella kuin nyt on.

VIII Ympäristön kantokyky ei riittäisi takaamaan kaikille Palestiinan alueella eläville samaa elintasoa joka Israelin valtion asukkailla nyt on.

IX Jos Yhdysvalloista tulee omavarainen energian suhteen omavarainen ja heidän Lähi-Idän politiikkansa joiltain osin muuttuu, niin heidän Israelin politiikkansa tuskin muuttuu.

X Mahto-lauselmienkaan avulla ei pystytä löytämään ratkaisua asiaan. Ainoa ratkaisu voi olla siinä että ongelma itsessään ja omista lähtökohdistaan pieneee. Lue uudelleen teesi no. VII.

Oi Israel, oi Israel.

 Oi Israel, oi Israel…

Israel  on  noussut  taas  parrasvaloihin  kun  siellä  aiotaan  rakentaa  uusia  asuntoja  entiselle  palestiinalaisalueelle,  jonka  Israel  liitti  alueeseensa  vuonna  1980.  Kiintoisinta  tässä  on  EU:n hyppeliherrakerhon rooli.  Viimeinen  sana  asioissa  on  Yhdysvalloilla  ja  nythän itse Suuri Musta Päällikkö eli Barack Obama on vannonut että liitto kestää  siis  USA:N  ja  Israelin  ystävyys.

Aloitamme  tämän  asian  käsittelyn  iskemällä  pöytään  muutamia raflaavia  teesejä. Ne  eivät  kaikki  ole  sisällöltään  sellaisia  jotka  itse  sataprosenttisesti  allekirjoitana.

I  Miten  pitää  suhtautua  väitteeseen, että  “Moderni  Israelin  valtio  on  monelle  krisititylle  suomalaiselle  ns.  PYHÄ  LEHMÄ.”  Itse  olen  sitä  mieltä,  että  ko.  maahan  on  hyvin  vaikea  suhtautua  millään  tavalla  ja  en  ole  tähän  päivään  mennessä  pystynyt  luomaan  lopullista  käsitystä.

II  Entäpä  väite:  “Vanhan  testamentin  “Valitulla  kansalla”  ja  modernien  Sionistien  luomalla  Israelilla  ei  ole  mitään  tekemistä  eikä  yhtymäkohtaa  keskenään.”  Kristinopin  ja  kristillisen  raamatuntulkinnan  kautta  asiavyyhti  ei  aukea.  Kristinuskon  ensimmäinen  teologi  eli  Paavali  ei  sano  suoraan  onko  hänen  mielestään  ns. Siinain liitto peruttu. 

III  Juutalaisilla  oli  periaattessa  oikeus  maan  hankintaan  Palestiinasta  ja  omaan  valtioonsa  mutta  samalla  tämän  periaatteen  toteutuminen  loi  monia  periaatteelisia  ja  ratkaissuiltaan  mahdottomia  ongelmia.

IV  Israelin  olemassaolon  tänään  turvaa  vain  Pohjois-Amerikan  Yhdysvaltojen  kaikinpuolinen  takaus.  Tai  sanotaanko  paremminkin,  että  isomman  rähinän  estää  USA.

V  Entäpä  monen  jakama  väite:  “Olemassaolostaan  ja  sen  oikeutuksestaan  Israel  ja  sen  juutalaiset  asukkaat saavat  aika  pitkälti  kiittää  erästä  viime  vuosisadalla  elänyttä  miestä  jonka  nimi  oli  Adolf  Hitler.”

Niin…  Pistin  nyt  pöytään  sellaisia  väitteitä  että  ne  on  myös  kyettävä  perustelemaan  ja  suoraan  sanottuna  ne  on  parempi  perustella  hyvin,  ainakin  yrittää.

Väitteen  I  perustelua:  Tämä  Pyhä  Lehmä - syndrooma  johtuu  siitä  että  vain  harva  ns.  kristitty  on  käynyt  läpi  perusteellisen  tulkintaopillisen  työn  Raamatun  suhteen.  Tämä  ns.  hermeneuttinen  työ  ei  välttämättä  vaadi  teologin  ammattipätevyyttä  eikä  myöskään  papin  pitkällistä  praktiikkaa.  Toki  niistä  on  apua  mutta  homma  onnistuu  jos  on  aikaa  ja  halua.  Pitkälti  on  kyse  siitä,  että  tehdään  selväksi  se  mikä  on  Vanhan  ja  Uuden  testamentin  välinen  suhde.  Tai  ainakin  saadaan  luotua  välttävä  työhypoteesi  käsitellä  asioita.

Väitteen  II  perustelua:  Aluksi  yksi  väite  aivan  puhtaasti  kristillisestä  viitekehyksestä:  “Jos  Jeesus  kerran  oli  uusi  liitto,  niin  mihin  enää  tarvitaan  vanhaa  liittoa?  Jos  Jeesus  sovitti  ihmisten  synnit  kuolemallaan  niin  silloinhan  ensimmäisenä  pitkäperjantaina  myös  peruttiin  ns.  Siinain  liitto.”  Uskonnolliset  perustelu  ja kristillinen teologia  on  pidettävä  sivusti  erossa  asiasta  ja  sen  ratkaisumalleista.  Sionisteilla  oli  oikeus  unelmoida  omasta  kotimaastaan  mutta  he  olivat  varsin  maallistuneita  juutalaisia.  Ensimmäiset  sionistit,  Nyky-Israelin  rakentajat  olivat  sosialisteja,  ja  myös  elivät  periaatteidensa  mukaan.

Väitteen  III  perustelua:  Asiaa  voimakkaasti  karrikoiden:   Sionistit  ostivat  kalliilla  rahalla  maata  Palestiinasta  jo  1800-luvun  lopulla  ja  tässä  suhteessa  he  hankkivat  omistusoikeutta  Palestiinaan.  Aivan  samalla periaatteella  meikä  voisi  ostaa  kymmenen  hehtaaria  maata  vaikka  Kalifornian  Sonoman  piirikunnasta  ja  ryhtyä  viljelemään  sitä.  Homma  olisi  kaikin  puolin  ok,  mutta  jos  koko  Sonoman  piirikunta  menisi  myyntiin  tai  edes  puolet  siitä  niin  se  loisi  mahdollisuuksia,  ainakin  teoreettisia.  Meikä  ja  ne  ehkä  5000  muuta  maanomistajaa  joutuisivat  varmasti  suuriin  vaikeuksiin  jos  yrittäisimme  julistautua  itsenäiseksi  valtioksi.  Saattaisi  USA:n  presidentti  olla  vaikka  eri  mieltäkin.  

Voisimme  olla  valmiita  puolustamaan  tuota  puolta  piirikuntaamme  mutta  tarvitsisimme  kyllä  melkoisen  määrän  tukijoita  ympäri  maailmaa,  ja  päälle  vielä  todellisen  PASUPATI-aseen  (Tämä  viittaa  Intian  kansallis-eepokseen  Mahabharataan  ja  Pandavien  ja  Kauravien  taisteluun.  Pandavit  saivat  käyttöönsä  ns.  PASUPATI-aseen  jota  heidän  ei  tarvinnut  kuitenkaan  käyttää.)  pitääksemme  pintamme  maailman  ainoata  supervaltaa  vastaan.

Väitteen  IV  perustelua:  Onhan  tuo  nähty  ja  kuultu.  Hyvin  ovat  israelilaiset  hommansa  hoitaneet.  Israelin  tukemisesta  luopuminen  olisi  todellinen  poliittinen  itsemurha  kenelle  tahansa  amerikkalaiselle  poliitikolle.  Kyseessähän  on  eräänlainen  sisäänrakennettu  kauhun  tasapaino.  Israel  tietää  tämän  ja  myös  asioiden  näin  ollen  se  voi  tehdä  mitä  oikeutetukseen  näkee.  Ja  koska  näin  on  niin  Israelilla  ei  myöskään  ole  mitään  muuta  vaihtoehtoa.  Tämä  ei  ole  välttämättä  kauhun  tasapainoa  mutta  kauhea  tase  ainakin.

Väitteen  V  perustelua:  Antisemitismi  ja  juutalaisvastaisuus  ei  ollut  pelkästään  saksalaisten  ja  natsien  harrastus.  Koko  1900-luvun  alkupuolisko  oli  kasvavan  antisemitismin  aikaa  kaikkialla.  Paradoksaalista  on  että  se  valtio  joka  tänään  Israelia  eniten  suojelee  oli  myös  voimakkaan  juutalaisvastainen.  Se  että  juutalaisvainot  syntyivät  nimenomaan  Saksassa  onkin  jo  toinen  asia  ja  oman  juttunsa  aihe.  Jos  toista  maailmansotaa  ei  olisi  käyty  tuntemallamme  tavalla  niin  Israelin  valtiota  olisi  tuskin  koskaan  syntynyt.  Ehkä  juutalaisvaltio  olisi  voinut  syntyäkin  itsestäänkin  ja  suurten  pääomien  turvin,  mutta  kyllä  Hitler  on  nykyisen  Israelin  irvokas kätilö.  Koko  muun  maailman  pahoinvointi  loi  pohjan  Israelin  synnylle.  Pitää  myös  muistaa  että  oli  Neuvostoliiton  edun  mukaista  tukea  itsenäisyyssotaa  käyviä  Palestiinan  juutalaisia.  Nerokkaat  neuvostojohtajat  näet  ajattelivat  että  Israel  voi liittyä  hyvinkin  sosialistiseen  leiriin  ja  maailmanvallankumoukseen.  Israelin  valtio  syntyi  ja  palestiinan  kansa  joutui  lähtemään  ikivanhoilta  asuinsijoiltaan, ja  nyt  olemme  aivan  mahdottomassa  tilanteessa  johon  ei  ole  olemassa  mitään  ratkaisua.

Näillä  näkymin  on  asia  kyllä  niin  että  Israel  pitää  pintansa  seuraavaan  jääkauteen  saakka  eli  niin  kauan  kuin  holoseenia  riittää,  vaikka heillä  ei  PASUPATI-asetta  olekaan.  Tai  mistäs  tuon  tietää,  nerokasta  ja  kyvykästä  kansaa  kun  ovat.  Sitä  ei  käy  kiistäminen.  Ytypommeja  heillä  on  todennäköisesti  noin  150  kappaletta,  jöötiluokaltaan  20  kilotonnia  -  5  megaa  ja  keinot  saada  ne  tarvittaessa  nopeasti  perille  ja  tarkasti.  20  kilotonnia  vastaa  yhtä  Hirosimaa  ja  tarkoittaa  sitä,  että  rekka-autolastillinen  trotyyliä  jysäytetään  puolen  kilometrin  korkeudessa.  Tuho  on  hirmuinen  ja  ydinase  tuottaa  vielä  radioaktiivista  säteilyä…

Rauha  pitäisi  saada  aikaan  Palestiinassa,  mutta  vyyhti  on  niin  sekava  että  asiasta ei  voi  oikein  millään  inhimillisellä  ilmauksella  huoahtaa…  Pattitilanne  jatkuu.  Huvittavinta  tässä  on  se  että  EU:n  hyppeliherrakerho  johtajanaan  englantialinen  Lady  Ashton  luulee  ratkaisevansa  tämän  asian  suit-sait…  Oi  Israel,  Oi  Israel!

Matkalla Juuttaanmaalla 1984-1985. vol 4.

Ja sitten koitti joulu. Luonnollisestikin olimme jouluaattona töissä, kukin tahoillamme. En nyt jaksa muistaa olimmeko aivan Pardeksella eli hedelmätarhalla mutta kuitenkin. Jouluhan on myös Palestiinassa keskitalvea, pohjoisella pallonpuoliskolla kun näet ollaan. Maa oli aamulla kuurassa ja varsinkin Juudean vuorilla missä Jerusalemikin sijaitsee saattoi sataa lunta välillä reilustikin. Onhan sieläkin joskus ollut puolimetriset kinokset. On muuten autoilijalle melkoinen helvetti liukkailla keleillä. Korkeuserot kaupungissa ovat näet melkoiset.

Olimme viettäneet itsenäisyyspäivää suomalaisten keskuudessa ja saimme sitten isommalla porukalla ja oikein kansainvälisestikin viettää joulua. Kibbutsimmehan oli hyvin suvaitseva monessakin mielessä. Ja sitten koitti aattoilta. Matka Beetlehemiin oli suurta odotusta täynnä. Mitähän paikka toisi tullessaan? Loppujen lopuksi olo oli aika hölmistynyt. 

Niin paljon kuin tuosta matkasta onkin jäänyt mieleen niin juuri Beetlehemin reissusta ei paljoa muista. Juhla-aukiolla jos nyt tuota nimeä voidaan käyttää oli monen amerikkalaisen tv-yhtiön kuvausryhmiä. Ja mitäpä he näyttivät sitten kuvaavan? Mieleeni on jäänyt monta kuoroa jotka seisoivat korokkeilla. Reissusta jäi lähinnä kiiltokuvamainen muisto.

Loppujen lopuksi oli vaikea käsittää mitten lähellä sotatilaa oikeastaan elimme. Reissumme päättyi siihen kun vapaaehtoistemme johtaja joutui vetämään esiin pistoolinsa. Toimenpide oli lähinnä hätävarjelun liioittelua…

Mutta olihan maa vallan veikeä. Varushenkilöillä oli lomallaan rynnäkkökiväärit mukana ja bussibysäkillä saattoi olla liftaamassa joukko sotilaita maastopuvuissa ja ase olalla. Sitä en tiedä oliko kovat piipussa vai ei? Kibbutsillammekin yörauhaa valvoi aina aseistettu mies. Jokainen asekuntoinen mies joutui aina vuorollaan viikon verran näihin yöhommiin. Ja kovat oli piipussa!

Joku on joskus kysellyt mihin vapaaehtoisia kibbutseilla oikein tarvittiin. Sitrusmies Sean väitti että arabit keräisivät hedelmiä viisi kertaa nopeammin kuin me. Pitine paikkansa. Kyse oli lähinnä ideologinen. Kibbutsit olivat ainakin tuolloin vielä oma irrationaalinen saarekkeensa Israelin yhteikunnassa. Ne olivat saaneet alkunsa siionistien ihanteista ja ne olivat hyvin elinvoimaisia ainakin vielä 1980-luvulla.  

Kibbutsi oli sen asukkaille ainoa oikea paikka maailmassa eikä kibbutsiin tuleminen muualta israelilaisesta yhteiskunnasta ollut mitenkään yleistä. Sellaiseen elämään sopeutuminen ei myöskään ollut kovin helppoa. Ja otetaanpas huomioon sellainen asia että harvaa ihmistä saa loppujen lopuksi tekemään töitä “ilmaiseksi.” Israelilaisilla oli kaiken lisäksi eräs ongelma, asia jonka aika moni minullekin ilmaisi: kaikki luulevat olevansa kuin paraskin kuningas Daavid, eivätkä ainoastaan luule vaan ovat näin.”

Olikin hyvin luontevaa, ja kuka lieneekään keksinyt ajatuksen, tuottaa maahan nuoria seikkailunhaluisia ihmisiä ympäri maailmaa. Näin maa sai ilmaista propagandaa ympäri maailmaa… Kibbutsin asukkaat näyttivät päällisin puolin onnellisilta ihmisiltä eikä kibbutsi-elämä ollut enää muutama vuosikymmen sitten sellaista ympärivuotista raadantaa kuin joskus silloin kun Israelin valtiota ei ollut vielä olemassakaan.

Tämäkin pakollinen vielä. Aina pitää olla positiivinen.

Matkalla Juuttaanmaalla 1984-1985. vol 3.

Joulunalus kibbutsilla oli hauskaa aikaa. Ensimmäinen joulu poissa Suomesta ja vieläpä Välimeren tyypin ilmastossa. Sypressit tuoksuivat ja sääkin oli melkein kuin toukokuun. Kibbutsin hedelmätarhat sijaitsivat noin kahdeksan kilometrin päässä kibbutsimäeltä. Hedelmätarhojen lähellä sijaitsi myös ns. Beit Guvrin- metsä. Se oli niitä peruja kun Israelia metsitettiin oikein urakalla. Monet merkkihenkilöt tekivät lahjoituksia Israeliin. Metsän laidassa oli graniittilattaan hakattuna metsän lahjoittaja, ja tässä tapauksessa siinä luki. ”Ronald Reagan, The Governor of Kalifornia.”

Jos jostain siionisteja ja heidän jälkeläisiään pitää kiittää niin se on kyllä tuon pienen maailmankolkan metsittäminen. Se on tehty hyvin ja suunnitelmallisesti ja kaikkia maailman puulajeja hyväksi käyttäen. Kylä eukalyptus-puut ovat löytäneet aivan uuden kodin Palestiinasta, monta suota on niillä kuivatettu.

Mutta palataanpas noihin sitrustarhoihin. Appelsiineja oli monta lajia, samoin muita. Käsittääkseni sieltä löytyi kaikki mahdolliset sitrukset. Käytännössä kaikki sitruspuut ovat varrennettuja vahvimpaan juurakkoon eli sitruunaan. Kibbutsnikeilla eli alkuperäisillä kibbutsilaisilla oli omat periaattensa. Tarhan hedelmiä ei tuotu kibbutsille eikä kaikki katsoneet sitä hyvällä kun volunteerit pistelivät urakalla poskeensa ykkösluokan appelsiineja ja klementiinejä. Heillä oli tapana tuottaa omiin tarpeisiinsa kakkosluokan hedelmiä sitrusten käsittelylaitokselta. No... Oma osuutensa oli asiaan ehkä sitrustarhan esimiehellä, joka oli välillä kyllä melkoinen sitruuna indeed. Mies oli alunperin kotoisin Yhdysvalloista ja taisi olla irkun ja Nykin juutalaisen jälkeläinen. Miehen käyttäytyminen kyllä muuttui kun hän löysi naisystävän, mutta se on taas aivan eri oma juttunsa.

Kibbutsimme asukkaat olivat pääasiassa jo kolmannen tai neljännen polven sabroja, ei Israelissa syntyneitä. Toki sieltä löytyi vanha lontoolainen venäjänjuutalaista sukuperää oleva taksikuski ja aito brasilerokin. Muuten tuo vanha lontoon suhari oli varsin oppinut mies joka tiesi hyvin paljon raamatun tutkimuksesta ja peräti eksegetiikastakin. Hänpä piti meille kerran luennonkin ja sai yhden hurskaan saksalaisen katolisen tytön vallan itkunsekaiseen olotilaan. Hänpä otti ja selitti meille Jesajan kirjan seitsemännen luvun jakeen 7 syvintä olemusta. Kyllähän se voi vähän ottaa luonnon päälle kun vähän nukkavierun oloinen juutalainen selittää kristityille että ”itse asiassa ja vähän tarkemmin ottaen teitä on oikeastaan petetty!” 

Kaikkinensa Beit Guvrin oli merkillinen paikka ja myös kuuluisa siitä. Tel Avivissa asti paikka tunnettiin hyvin liberaalista seksuaalimoraalista ja erityisesti se oli maankuulu parinvaihdosta. Kibbutsilla saattoi olla naisia joilla oli lapsia neljän viiden miehen kanssa tai sitten demokraattisesti sanottuna jollain miehellä saattoi olla jälkeläinen viiden naisen kanssa. Paljon muutakin voisi kertoa tuon kibbutsin elämänmenosta mutta ehkä joskus muutaman vuosikymmenen päästä. Mutta sen sanon että sabatti-illat eli perjantai-ehtoot olivat aivan oma lukunsa...

Joulun lähestyessä keräsimme klementiinejä me suomalaiset ja katselimme maailmaa noiden puiden latvoista ja kun kerran laulutaitoakin oli niin viritimme kunnon tiernapoika-session noin vain omaksi iloksemme. Voi niitä aikoja. Enää ei ollut kuin muutama päivä luvattuun matkaan jouluyönä Beetlehemin kaupunkiin. Pientä epävarmuutta oli kuitenkin ilmassa, mutta vapaaehtoisten johtaja oli luvannut järjestää kyllä asian kuntoon.

Tämmöinenkin juttu löytyy juutuupista. Reagan laulaa.

Matkalla Juuttaanmaalla 1984-1985. vol. 2

Jotenkin tuntui että vuosina 1984-1985 elettiin rauhallisempia aikoja. PLO oli karkoitettu Libanonista mutta miehitys söi jatkuvasti sotilaita. Jerusalem Post-lehdestä saatiin jatkuvasti lukea uhreista joiden lukumäärä kasvoi päivittäin. Ja itse asiassa ensimmäisen intifadan puhkeamiseenhan ei ollut aikaa kuin reilut kaksi vuotta. Olihan sen merkit toisaalta jo ilmassa. 

Israelissa oloni aikana tapahtui yksi kovasti tunteita nostattanut asia. Joukko äärimmäisyys-juutalaisia (Termi on hieman erikoinen, se myönnettäköön.) oli näet perustanut siirtokunnan Länsirannan Hebronin kaupunkiin. Teko herätti paljon suuttumusta ja raivoa ja pientä joukkoa piti laittaa suojelemaan käytännössä komppanian vahvuinen sotilasosasto. Kävin Hebronisa ja näin tuo mielttömyyden. Sympatiani olivat ja ovat edelleenkin tässä asiassa palestiinojen puolella. Kyseinen joukko joka tuo siirtokunnan oli perustanut oli tietenkin sitä mieltä että Hebron on ikivanhaa juutalaisten maata…

Kibbutsimme vapaaehtoisten johtaja Udi Rahav oli ollut Libanonin sodassa ja kyllä hän niitä sotajuttuja kertoikin. Kenraalin poika ja laskuvarjokommando, reservin ylikersantti. Oli pistänyt kertomansa mukaan PLO:n miehiä kylmäksi plutoonittain ja jos sellainen ei jätä miehen olemukseen traumoja niin ei sitten mikään. Paljon olisi kerrottavaa hänestä. Hän oli luonut läheisiä suhteita palestiinoihin ja hän tunsi erään hebronilaisen taksiautoilijan. Niinpä eräänä päivänä kibbutsin pihaan ajoi kaksi isoa sheerut-taksia (Paljon pitempi malli kuin farkku-mersu). Matkasimme Hebroniin jossa pääsime sellaisiin paikkoihin joihin ei turisteilla takuulla enää ole asiaa. Kävimme suuressa Makpelan moskeijassa jonka alla on luola johon Aabraham ja vaimonsa Saara ja muut patriarkat on haudattu.

Vaikka intifada kytikin niin sellainenkin asia oli mahdollista kuin kibbutsin ja läheisen ”arabikylän” välinen futismatsi. Kibbutsillamme oli ihan mukavan kokoinen jalkapallokenttä jossa pelattiin aina ennen auringonlaskua jalkapalloa kibbutsin tapaan. Jokainen sai olla stara ja matsien ilmapiiri oli vallan mainio ja irtonainen. Meikäläisellä oli vallan hirmuinen juoksukunto ja pelasin mielelläni lempipaikallani eli vasempana laitapuolustajana. Yhtä maalia lukuun ottamatta onnistuinkin pitämään Udin nollilla. Seikka mistä hän ei oikein pitänyt.

Mutta sitten koitti futismatsin päivä. Arabit tarjoilivat katsojille omenoita ja ottelu oli vallan korkeatasoinen. Tietystikään vapaaehtoiset eivät saaneet pelata… Vapaaehtoisten johtaja Udi ratkaisi pelin maalillaan. Melkoinen mies hän urheilunkin saralla oli. Oli pistellyt satasen karvan verran alle 11 sekuntia ja sehän on jo aika tavalla lahjakkuuden merkki. 

Meikähän oli enemmän pitkänmatkan juoksija ja tuolloin kibbutsiaikoinani pistelin tuommoiset 70-80 km viikossa. Joulukuun 17 päivänä vuonna 1984 juoksin Genesaretin-järven maratonin ja aika oli noin 3.32. Vielä kolmenkympin kohdalla olin noin kolmen tunnin vauhdissa... Mutta jalkapallokaan ei ole pelkkää pikajuoksua…

Mutta sen maaottelun aikana erään sveitsiläisen vapaaehtoistytön kamera katosi ja siitäpäs tulikin iso setvys jälkeenpäin. Kyllä kamera sitten palautettiin ja välit arabikylään olivat taas kunnossa. Eipä sitä tarvita kuin yksi kaveri pilaamaan koko joukon maine...

Palestiinassakin tunsi sen miten talvi ihmisten elämänmenoa; ihminen viihtyy kotosalla talviaikaan ja jalkapalloakaan ei pelattu enää joulukuussa. Maa oli usein kuurassa aamuisin ja kristityt vapaaehtoiset ryhtyivät odottelemaan joulua…

Betlehemistä puheenollen. Harry Belafonten en ainoa ja oikea tulkinta.

Matkalla Juuttaanmaalla 1984-1985. vol. 1

On vuosi 2007 ja joulukin lähestyy. Ei ole Juuttaanmaa niin kuin ennen. Se on surullista. Ajatukset vievät lähes kahden vuosikymmenen taakse jolloin tein matkan tuohon maailmankolkaan. Se oli aivan eri paikka silloin ja ainaki tässä suhteessa voi sanoa että “tuo aika entinen ei enää koskaan palaa…” Israeliin en enää mielelläni matkusta. Palestiinan ongelmaan ei ole kuin yksi ratkaisu, toisen on väistyttävä. Mutta kun kumpikaan ei väisty on tilanne mahdoton ja sellaisena se jatkuu.

Mutta miksipä matkustin Israeliin? Ensinäkin; maailma oli aivan toinen noina vuosina. Ja niin oli Palestiinakin. Sitä vain halusi nähdä maailmaa ja kun mielessä siintivät teologian opinnotkin niin eikun vaan matkaan. Lisäksi elämässä oli pienen aikalisän paikka. Suomalaiset olivat kunnostautuneet kibbutsimatkailussa ja olivat edelleenkin suhteellisen hyvässä maineessa. Pian olin joukossa mukana minäkin ja ensimmäinen etappi oli Beit Guvrin Laakiin maakunnassa noin 40 kilometriä Jerusalemista eteläkaakkoon. Olimme itse asiassa aika lähellä länsirantaa ja ellen väärin muista niin lähimpään ”arabikylään” ei ollut matkaa kuin muutama kilometri. Naapurikibbutsi Niram lounaassa kolmen mailin päässä oli jo melkein Gazan alueen rajamailla. Jokin asia pisti heti silmään tuossa maassa... Juutalaisilla oli keltaiset rekisterikilvet, palestiinoilla vaaleansiniset ja gazalaisilla valkoiset. Mutta se ei ollut vielä mikään ongelma silloin... Nykyään se korkea betoninen muuri kulkee varmaan lähellä Beit Guvrinin kibbutsia ja varmaan näkyykin kukkulan korkeimmalle paikalle jossa tuo kylä sijaitsee…

Niin, tuossa maassa kohoaa nykyään suojamuuri joka erottaa Länsirannan Juutalaisvaltiosta. Tuona edellisenä maailmanaikana ulkomaalainen saattoi liikkua hyvin vapaasti länsirannalla. Ei sitä suositeltu mutta ei nyt kiellettykään, suuren vihan päivät olivat vasta edessä. Sanottiin kyllä ettei tyttöjen oikein sopinut liftata yksikseen länsirannalla. Siis liftata yksikseen… Meikä kävi useasti pohjoisessa liftikyydillä ja kuinka ollakaan niin ainoat tyypit jotka huolivat kyytiin olivat noita sinirekkarillisia palestiinalaisia. Siinä sitä käytiin monet ikimuistoiset jos joskus tukalatkin keskustelut. Englanti tuntui olevan keskivertopalestiinonkin hallussa aika hyvin. 

Kun luottamusta oli jonkin verran saavutettu niin kyllä he kertoivat perimmäiset tunteensa ja toivat ilmi katkeruutensa: ”Juutalaiset olivat varastaneet heidän maansa.” Eihän tuossa auttanut kuin olla diplomaattinen ja vähän myötäillä. Sanoin olevani kristitty ja vähän ulkopuolinen tässä tilanteessa ja että uskoin siihen että jonkinlainen sopu oli mahdollinen. Missään tilanteessa en kokenut olevani vaarassa tai edes puolittain uhkaavassa tilanteessa. En edes silloin kun huomasin joutuneeni palestiinalais-voimamiehen kyytiin. Hän kun kaivoi hansikaslokerosta nipun bodauskuvia. En kuitenkaan lähtenyt huomauttelemaan miehen ruumiinrakenteesta ja vähän pulleasta keskivartalosta mitään. Mutta komea mies kaikkinensa ja muhkeine viiksineen vaikkakin pikkuisen ylen sankia priha hän oli.

Tämä laulu ei ole joidenkin mieleen mutta sehän on ihan normaali. Hatikva.