Vanhasessa vara parempi - mietteitä tasavaltakunnan hallituksen touhuja katsellessa.

Pian meillä on sitten joukko kiukkuisia vanhuksia töissä! Toivottavasti on myös hirmuinen joukko kiukkuisia äänestäjiä jotka hylkäävät hallituspuolueet ja antavat äänensä uusille voimille. Vallan ihmeellinen aikomus tämä Van Hanenin ja Jyrki-Boyn suunnitelma nostaa eläkeikää. Tästä eivät suuret ikäluokat kyllä tykkää pätkääkään…

Tämä jos mikään sinetöin van Hanenin kohtalon. Turha sitä on selitellä kun asia ei mene jakeluun. Toisaalta nyt oli kyse sen tason älynväläyksestä että se olisi ihan hyvin voinut onnistuakin. Nimittäin tarpeeksi absurdia kun esittää niin se kyllä menee läpitten. Ja suomalaisia kun on voinut huiputtaa aivan mielin määrin. Joopa joo… 

van Hanenilla on eräs mielenkiintoinen syndrooma. Se on ns. käänteinen midas-ilmiö. Kuningas Midashan sai ominaisuuden; kaikki mihin hän koskikaan muuttui kullaksi. Meidän van Hanenilla on taipumus että mihin hän vain koskeekaan niin se muuttuu kansantuotteeksi. Ja tässä tarkoitetaan kansantuotteella sitä mitä Veikko Huovinen 1960-luvulla kirjoitti havainnoistaan neuvostoliittolaisessa käymälässä. Ja jos ei nyt kansantuotteeksi niin ainakin hänen koskemansa asia huononee ja muuttuu jossain määrin jopa ns. hylkytavaraksi. 

No… Jätetään Matti nyt vähäksi aikaa rauhaan… Ei saa liiaksi runtata miestä… En minäkään mikään tunteeton hirviö ole. Monesti tekköö suorastaan pahaa kun joutuu arvostelmaan van Hanenia, mutta pakko mikä pakko. Jotainhan sitä on tehtävä jotta sanonnassa puhti säilyisi ja mikäs parempaa hupia kuin pääministerin arvostelu tasavaltakunnassa voiskaan olla. Olisihan se kiva kun voisi röhöttää divaanilla ja poliittinen avustaja kirjoittaisi sanelusta asioita mutta näin ei ole asian laita. Silloin varmaan olisi jonkin verran lempeämpi ote asioihin. Siis tällaisen pienvieljelijän on oltava varsin aggressiivinen jotta saa sanansa kuuluviin…

Mutta tähän kuningasajatukseen työuran pidentämisestä. Tavoitteena olisi mukamas myös se että kansalaiset pitäisi saada nopeammin mukaan työelämään. Opiskeluajat siis lyhyemmäksi ja ylipäänsä tutkintoputkeen äkisti. Sanon suoraan että jos olisin esimerkiksi piispa ja puheilleni änkeäisi reilu kaksikymppisiä kohta teologian-opinnot päättäviä jolperoita pappisvihkimystä mankumaan niin sanoisin kyllä heille että “menkääs ensin tekemään vähän syntiä äläkääkä sylkekö lasiin jos joku rehellinen duunari tarjoaa vaikka kansantislettä, ja pari vuotta pitää olla ihan tavallisen ihmisen töissä.”

van Hanen on kalvinisti kuten Aatos Erkko taanoin häntä luonnehti. Hän ei ymmärrä mitä esim. opiskelijalle voi merkitä sellainen asia kuin akateeminen vapaus ja opiskelijan vuorotteluvapaa eli välivuosi. Pitääkö tässä sanoa hyvästit vanhalle maailmalle ja vanhalle yliopistolle… Tätä se van Hanenin käänteinen midas-syndrooma tarkoittaa tässä yhteydessä. 

Minkä lomalle jättää sen edestä löytää.

 

Että voihan hyppeli-herra!

Elikkä nyt on hankalaa kun pitää aloittaa työt ja käydä käsiksi moniin asioihin. Porissakin tuli käytyä ja tuohon reissuunhan menee aikaa sellaiset kuusi tuntia kun ei pidä kiirettä. Radiota oli jälleen mukava kuunnella ja matka taittui siis hyvin.

Lomat ovat viheliäinen keksintö. Nimittäin varsinkin meikän siviilihommissa on aika kenkkumaista palata onnistuneelta lomalta töihin kun tietää mitä on edessä. Toisaalta asiat voi ottaa myös pehmeän laskun kannalta ja olla ihan iisistikin ainakin ensimmäisen työpäivän ajan… Puristusta on vaikea löytää mutta pakko mikä pakko…

Kovasti ovat kuulemma nahistelleet eduskunnassa sen Lex Nokian kanssa. Ehkä tässä ei ole aineksia hallituskriisiin vaikka sellainen voisi tasavaltakuntaamme kummasti piritääkin. Täytynee saada tämä stoori valmiiksi että ehtii kotiin katselemaan mitä Arkadianmäellä on oikein tapahtunut. Muuten tässä näyttää että maailmanpolitiikkakin vetää henkeä ja odottaa Obaman ensimmäistä budjettia. Luvassahan on vallan vasemmistolaista politiikkaa veronkorotuksineen sun muine keinoineen. Jenkkilässä varakkaan immeisen raja on 200 000 taalaa ja heidän verotuksensa kiristyy… 

Jenkkilän pressa on vallan ihmeellinen eläjä valtaoikeuksineen. Parhaimmillaan hän voi olla todella roomalainen ja hyveellinen mies. Veltto kaveri kaivaa itseltään ja työltään pois perustukset. Koko maailma on siis silmät tapillaan Jenkkilän suuntaan.

Jos joku ihmettelee sitä miksi Jenkkilän pohjoismaisten lajien edustajat pärjäävät hyvin Tsekinmaan Liberechissä pidettävissä MM-hiihdoissa niin ei asiaa pidä ihmetellä. Vuoden päästä on nimittäin olympialaisten talvikisojen aika Kanadan Vancouverissa. Eivätkä jenkit niin kovin mielellään anna irtopää-naapureidensa (Jos et tiedä mitä “irtopää” tarkoittaa niin perehdy sarjaan nimeltä South Park.) menestyä ylenmääräisesti. Joopa joo.

Kahden viikon Suomen Kuvalehdetkin on lukemati joten iltapuhdetta piisaa… 13.02.2009 ilmestyneessä numerossa on juttu punahöttölän hovimimmistä eli emgeeärrästä. Täytynee lukea. Etteivät vain olisi puuhaamassa hänestä trendikästä puheenjohtajaa kunhan Glamour-kissa Urpilainen väsähtää ja demareiden Miss Neuvostoliitto-syndrooma yltyy uusiin mittoihinsa.

Helmikuisia joutopuheita 10.02.2009.

Näinhän tuo lykkää ja aluksi pari sanaa näistä joutopuheista. Mikä siis on joutopuhe? Loppujen lopuksi joutopuheen ja sekaporinan välinen ero on hiuksenhieno ja jos asia pitää jotenkin määritellä. 

Joutopuhe on ilman suurempaa ennakkosuunnitelma tehty kirjoitus joka sisältää yleensä kirjoittaja omakohtaisia pohdintoja ja jopa yksityisiä tiedonantoja. Joutopuhe syntyy monesti ns. “kovan päivän illan tunnelmassa.” Asia joista joutopuheissa puhutaan ovat monesti lähinnä tajunnanvirtaa.

Sekaporina syntyy tilanteessa jossa on paljon sanottavaa mutta vähän tilaa. Sekaprorinaa edeltää hyvin voimakas ja perusteellinen harkinta ja mietiskely. Asioita käytetään sekaporinan kirjoitusta edeltävänä vuorokautena tai puolivuorokautena tai kvartaalivuorokautena useasti ns. “alitajunnan lausuntokierroksella. 

Olin eilen laivalla töiden merkeissä. En tunnustaudu mitenkään suureksi työristeilyjen ystäväksi ja nämä Euomen ja Ruotsin välillä seilaavat autolautat inhottavat meikää vallan suuresti. Laivat ovat nuhruisia ja ilmanvaihto on kehnonpuoleinen. Verovapaa myyntikin on suurta bluffia ja jos ryypiskellä haluaa niin kyllä maista saa ihan kunnon kansantislettä ja kota-kolaa melkein ihan samalla hinnalla. Toki laivalla on hyvät ja ulkomaiset väriviinavalikoimat mutta hinnat ovat sitten omaa luokkaansa. Eilen hain sitten lohtua ruokapöydästä sillä seurauksella että tänään mahassa on tuntunut selviä venymisoireita. Mutta kohtuutta kohden tässä kyllä mennään sillä edellisellä kerralla ja vastaavassa tapauksessa söin tuplasti enemmän kuin eilen…

Eilen luennoitsijan ladellessa vanhaa tuttua kamaa askartelin tietokoneen kanssa ja opettelin puuttuvia lenkkejä Jenkkilän pressa-historiassa ja nyt rohkenen sanoa että osaan ulkoa kaikkien Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen presidenttien nimet. Virkavuosissa on vielä skarppaamista ja kyseisten heppujen tekemisissä. Lähipäivinä loputkin palaset loksahtavat paikalleen ja sitten on vielä syventävien opintojen aika. Olen siis täydentänyt poliittisen historian tuntemusta jonkin verran. Täytyy sanoa että onhan siinä vallan mielenkiintoinen galleria…

Tänäisessä Turun Sanomissa valtioneuvostoliittolainen Harri Holkeri kirjoitti vallan mukiinmahtuvan kirjoituksen Jenkkilän menosta. Jälki oli ihan todella mukavaa. Tuollaiseen tulokseen pääsee kun ei yritä liikoja. Joten ihan hyvä joutopuhe valtioneuvos Holkerilta. Mielenkiintoinen oli hänen viittauksensa rebuplikaanien mahdolliseen poltetun maan taktiikkaan. Siis olisi kyse siitä että Jenkkilän tasavaltalaispuolue yrittäisi kaikin mahdollisin keinoin heittää kapuloita Obaman ja jenkki-demareiden vankkureiden rattaisiin. Oppositio-politiikkaa täytyy republikaanien toki harjoittaa vaikka tie näyttää kiviseltä ja vaikealta. Saattanee käydä nimittäin niin että seuravaava republikaani-pressa Jenkkilään saadaan vasta vuoden 2020 vaaleissa jos silloinkaan…

Jotenkin tuntuu että paras piipustelukaveri noista Jenkkilän päätoimeenpanijoista olisi mitä todennäköisimmin Martin van Buren. Kyse on siis Jenkkilän kahdeksannesta presidentistä. Van Buren oli ensimmäinen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen presidentti joka oli syntynyt maassa ja ainoa lajiaan joka ei ole puhunut englantia äidinkielenään tai hienommin sanottuna ensimmäisenä kielenään. Van Buren oli näet hollantilaista sukujuurta. Aikoinaan muuten oli aika lähellä etteikö maan viralliseksi kieleksi olisi tullut ranska. Ja hollantilaiset ovat olleet tunnetusti piinpunpolttajakansaa ja ymmärtäneet hyvä tupangin päälle, ja vielä kaiken lisäksi he ovat jopa osanneet tupakoida. Ja sitähän ei valtaosa tämän maapalleroisen porukasta todellakaan osaa… Enkä väitä minäkään ko. lajissa hirveän pätevä olevani…

Viikko puolivälissä - joutopuheita 28.01.2009.

Ainakin ajallisesti on viikko puolivälissä. Ja tammikuu vetelee viimeisiään. Edessä on lyhyt helmikuu! Onkohan muuten kovin moni tullut ajatelleeksi sitä miten merkittävän lyhyt kuukausi tuo helmikuu oikein on. Vain 28 päivää. 

Mutta itse asiassa helmikuu on kymmenyksen lyhyempi kuin muut kuukaudet, ainakin noin kymmenyksen. Tuon kuukauden aikana järkevä ja taitava ihminen säästää rahaakin sen kymmenyksen verran.

Joopa joo ja saarnakin pitää kirjoittaa. Eipäs hätiä! Idea ja juuri on jo valmiina joten huomenna pistetään jauhoja happanemaan. Eiköhän se tästä iloisen leipojan ruisjauhoilla onnistu kun on yksi vaivakin vähemmän. Viikon verran olen kärsinyt nimittäin melkoisesta sähkömyrskystä vasemmassa kädessä. Ja nyt se on sitten poissa. Vähän laiskuuttahan tuo on ollut kun en ole hommaa aiemmin hoitanut kuntoon. Käsi on ollut puutumaan päin jo pitkään ja nyt todellakin viimeisen viikon aikana vasemmassa kädessä on ollut parhaimmillaan kymmeniä kertoja tunnissa todella pahoja sähäreitä. Yleensä käsien puutumisesta on selvinnyt niksauttamalla selkärankaa vaikkapa matalaselkäisen tuolin selkänojaa vasten. En vain löytänyt lukossa olevaa nikamaa ennen tätä iltaa. Sitten yksi sivuttainen venytys ja pieni naksahdus… Tunne oli ihmeellinen. Kipinöivä käsi rauhoittui oitis ja helpotuksen aalto lähti liikkeelle kyynärpäästä ja normaali tunne levisi hiljakseen sormenpäihin ja olkpäähään. Nyt selkärangassa on sitten jotenkin ilmava olo ja muutenkin mukava fiilis miehellä. Enää ei tarvitse hakata ja läpsäytellä vasempaa kättä kymmeniä kertoja tunnissa. Asia hoidettu, eikä lekuria tarvittu. Ei ainakaan tällä kertaa…

Katsotaanpas tässä vielä lopuksi ensi pyhän epistolaa eli Uuden testamentin lukukappaletta.

Hepr. 11: 23–27

"Usko sai Mooseksen vanhemmat pitämään poikaansa piilossa kolme kuukautta. Lapsi oli heidän silmissään ihmeen kaunis, eivätkä he pelänneet kuninkaan määräystä. Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän."

Joopa joo! Usko on jotakin ylimaallista ja meistä riippumatonta. Niin on myös kirkko ja sen olemus. Se se on jotakin joka ei ole meistä ihmisistä lähtöisin. Mitä ovat poliittiset puolueet ja ihmisten pyrkimykset. Ne kyllä nousevat ihmisten syvistä riveistä ja tarpeista ja joskus jopa hädästä. Ihminen pyrkimyksineen on vain väliaikaista mutta silti se ei ole turhaa. Tänään eräässä seurakunnan toimintaa pohtivassa kokouksesa laulatin porukalle iltavirtenä virren 164 ja se jäi soimaan päähän pariksi tunniksi. Nyt kuitenkin tämä porina päättyy virren 165 eka säkeistön sanoihin. Mutta sitä ennen totean, että täytyy tässä pikkuisen selailla uusinta TIME-lehteä, tuota Jenkkilän demokraattisen puolueen pää-äänenkannattajaa. Ja apuva: sähkömyrsky palailee vasempaan käteen… 

“On suuri ihme seurakunta Herran! Maailman muoto vaikka katoaa, on Jeesus Kristus sama ikuisesti, hän itse seurakuntaa rakentaa. Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää ja kohti täyttä päivää vaeltaa.”