Näinhän tuo lykkää ja aluksi pari sanaa näistä joutopuheista. Mikä siis on joutopuhe? Loppujen lopuksi joutopuheen ja sekaporinan välinen ero on hiuksenhieno ja jos asia pitää jotenkin määritellä.
Joutopuhe on ilman suurempaa ennakkosuunnitelma tehty kirjoitus joka sisältää yleensä kirjoittaja omakohtaisia pohdintoja ja jopa yksityisiä tiedonantoja. Joutopuhe syntyy monesti ns. “kovan päivän illan tunnelmassa.” Asia joista joutopuheissa puhutaan ovat monesti lähinnä tajunnanvirtaa.
Sekaporina syntyy tilanteessa jossa on paljon sanottavaa mutta vähän tilaa. Sekaprorinaa edeltää hyvin voimakas ja perusteellinen harkinta ja mietiskely. Asioita käytetään sekaporinan kirjoitusta edeltävänä vuorokautena tai puolivuorokautena tai kvartaalivuorokautena useasti ns. “alitajunnan lausuntokierroksella.
Olin eilen laivalla töiden merkeissä. En tunnustaudu mitenkään suureksi työristeilyjen ystäväksi ja nämä Euomen ja Ruotsin välillä seilaavat autolautat inhottavat meikää vallan suuresti. Laivat ovat nuhruisia ja ilmanvaihto on kehnonpuoleinen. Verovapaa myyntikin on suurta bluffia ja jos ryypiskellä haluaa niin kyllä maista saa ihan kunnon kansantislettä ja kota-kolaa melkein ihan samalla hinnalla. Toki laivalla on hyvät ja ulkomaiset väriviinavalikoimat mutta hinnat ovat sitten omaa luokkaansa. Eilen hain sitten lohtua ruokapöydästä sillä seurauksella että tänään mahassa on tuntunut selviä venymisoireita. Mutta kohtuutta kohden tässä kyllä mennään sillä edellisellä kerralla ja vastaavassa tapauksessa söin tuplasti enemmän kuin eilen…
Eilen luennoitsijan ladellessa vanhaa tuttua kamaa askartelin tietokoneen kanssa ja opettelin puuttuvia lenkkejä Jenkkilän pressa-historiassa ja nyt rohkenen sanoa että osaan ulkoa kaikkien Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen presidenttien nimet. Virkavuosissa on vielä skarppaamista ja kyseisten heppujen tekemisissä. Lähipäivinä loputkin palaset loksahtavat paikalleen ja sitten on vielä syventävien opintojen aika. Olen siis täydentänyt poliittisen historian tuntemusta jonkin verran. Täytyy sanoa että onhan siinä vallan mielenkiintoinen galleria…
Tänäisessä Turun Sanomissa valtioneuvostoliittolainen Harri Holkeri kirjoitti vallan mukiinmahtuvan kirjoituksen Jenkkilän menosta. Jälki oli ihan todella mukavaa. Tuollaiseen tulokseen pääsee kun ei yritä liikoja. Joten ihan hyvä joutopuhe valtioneuvos Holkerilta. Mielenkiintoinen oli hänen viittauksensa rebuplikaanien mahdolliseen poltetun maan taktiikkaan. Siis olisi kyse siitä että Jenkkilän tasavaltalaispuolue yrittäisi kaikin mahdollisin keinoin heittää kapuloita Obaman ja jenkki-demareiden vankkureiden rattaisiin. Oppositio-politiikkaa täytyy republikaanien toki harjoittaa vaikka tie näyttää kiviseltä ja vaikealta. Saattanee käydä nimittäin niin että seuravaava republikaani-pressa Jenkkilään saadaan vasta vuoden 2020 vaaleissa jos silloinkaan…
Jotenkin tuntuu että paras piipustelukaveri noista Jenkkilän päätoimeenpanijoista olisi mitä todennäköisimmin Martin van Buren. Kyse on siis Jenkkilän kahdeksannesta presidentistä. Van Buren oli ensimmäinen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen presidentti joka oli syntynyt maassa ja ainoa lajiaan joka ei ole puhunut englantia äidinkielenään tai hienommin sanottuna ensimmäisenä kielenään. Van Buren oli näet hollantilaista sukujuurta. Aikoinaan muuten oli aika lähellä etteikö maan viralliseksi kieleksi olisi tullut ranska. Ja hollantilaiset ovat olleet tunnetusti piinpunpolttajakansaa ja ymmärtäneet hyvä tupangin päälle, ja vielä kaiken lisäksi he ovat jopa osanneet tupakoida. Ja sitähän ei valtaosa tämän maapalleroisen porukasta todellakaan osaa… Enkä väitä minäkään ko. lajissa hirveän pätevä olevani…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti