Ja menemmepäs aivan aluksi vähän isompiin asioihin. Olli Rehn nimittäin meni tekemään melkoisen möläyksen. Siis meidän ikioma EU-kommissaariuk-semme eli Peura-Olli.
Hän otti kantaa Islannin EU-jäsenyyteen ilmaisemalla kantansa ko. maan nopeaan aikatauluun asiassa. Siis että Satujen saari voisi liittyä unioniin jo vuonna 2011. Uskon Rehnin lausunnon ja ajatuksenkulun taustalla olevan ihan vilpittömän aikeen ja aitoa yhteispohjoismaista henkeäkin… Eikä Islannissa varmaankaan mitään mätää olekaan. Lainsäädäntö ja muutkin seikat ovat varmaan helposti mukautettavissa, ja todella nopeasti jos pakko on…
Mutta nähtiinpäs nyt miten ison maan puhemies Pöttering ärähti asiasta heti. Rehn sai kyllä aika kolauksen kun miestä syytetään vielä jopa vahingon aiheuttamisesta EU:n pyrkimyksille. Kuvittelikohan Rehn voivansa ihan oikeasti pytyvänsä vaikuttamaan asioihin? Vai oliko taustalla jopa pyrkimys korottaa omaa ja Kepuumuksen profiilia? Vai kuvitteliko Rehn että Suomi olisi edelleen ulkopoliittisen toiminnan suurvalta, ja hän siinä sivussa hyvin tärkeä toimija? Voi, voi!!! Meniköhän tässä Suomalaisilta se raskaan sarjan salkku. En kyllä itse ihmettelisi.
Vähän toisaalta tässä on ihmeteltävä Pötteringin reaktiota. Mitähän on loppujen lopuksi kaiken taustalla!? Pötteringin esiintulo voi kieliä monesta asiasta, siitäkin että Rehn on astunut liian isoille varpaille. Tai sitten Rehnillä on yksinkertaisesti vain liian huono pärstäkerroin. Onhan Olli vuosien mittaan kyllä muuttunut hieman huonon itsetunnon omaavasta savolaispojasta oikein, jos ei nyt maailmanmieheksi niin kyllä ihan OK EURO-kalleksi. Mutta aika ajoin Ollin ilmeessä on samaa kuin siinä entisen miehen katseessa joka kirkosta ulos asteli. Kyseessä oli se mies joka ei sitten ottanut uskoakaseen että “kyllä ne synnit on ihan oikeasti saatu anteeksi.” Tällaisia ihmisiä on joukossamme kyllä paljon. Tässä suhteessa armonkylläisen ilmeen omannut ensimmäisen EU-komissaari Erkki Liikanen oli toista maata.
Se on sitten Runebergin päivä ja ehkä on jopa tortun, parinkin ostaminen. Nyt on Runeberg muutenkin pop kun elämme Suomen sodan 200-vuotismuistoaikaa. Ja kyllähän Runebergin muisto elää muutenkin. Kas eileinkin kun huristelin työmatkalta Laitilasta kohti kotokontuja eli Auraa niin rundraadiosta alkoi valtiopäivien avajaispalvos. Hienoa oli musiikki ja heleä naisliturginkin ääni. Oli jopa sikäli harvinainen naisliturgi että hää toteutti jumalanpalvelus-uudistuksen erästä pientä sivunyanssia; liturgin messuamisessa sävel on alistetu sanoille. Ja sitten kun palvos edistyi niin Sauli Niinistö pääsi ääneen. Saulin ääni on itseasiassa aika hempeän kamreerimainen. Lieköhän kotoinen leperrys nuorikolle antanut väriä Saulin intonaatioon sun muuhun. IHANAA!!! Eikö vain…
Ja kun Sauli oli sitten lepertelynsä leperrellyt niin johan päästiin laulamaan Johan Ludvig Runebergin virttä “Sun kätes Herra voimakkaan…” Virsi 577 oli siis taas palvoksen päävirtenä ennen saarnaa. Hyvä tapa josta ei kannata luopua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti