Kissa tunki jälleen pöydälle ja otimme muutamat yhteiskuvat. Laitoin toisen niistä peräti facebookin profiilikuvaksi. Ei ota talvi hellittääkseen vaan lykkää yhä enemmän lunta ja suojasta ei ole tietoakaan. Tänä vuonna tuskin tulee keskilämmöltään niin hirmuisen lämmintä kesää. Ajatella; juhannukseen on enää neljä kuukautta!
Eilen katsoin sitten pelin ESPN Americalta jossa kohtasivat Montreal ja Ottawa. En ole oikein tyytyväinen siihen heppuun joka laulaa Bell Centerissä eli Montrealin kotihallissa nykyään kansallislaulun. Nyt kehun itseäni ja väitän että hoitaisn Kanadan kansallishyminin paremmin kuin ko. heppu sekä ranskaksi että englanniksi. Kyseinen laulu on vallan veikeä laulu. Kun sen laulaa ranskaksi niin soinnin pitää olla ultramaskuliininen ja polkeva. Englanninkielinen tulkinta vaatii taas vallan hempeää otetta. Ehkä ensi kuussa laitamme ko. biisin purkkiin ja juutuuppaamme sen.
Mutta siihen peliin sitten. Montreal on syöveröinyt oikein tosissaan tammikuun jälkeen ja joukkueen iso keskuhyökkääjä Robert Lang on poissa koko kauden katkaistuaan akillesjänteensä taannoisessa pelissä tammikuussa. Joukkueen ympärillä on kiehunut kaikenlaista ja välillä on näyttänyt siltä että valmentajalla ei olisi otetta joukkueeseen. Joukkueen tekijämies Aleksei Kovalev oli kolmen ottelun verran miettimässä elämän tarkoitusta kun peli ei oikein kulkenut. Montreal on maailman kiehtovin ja inhoittavin paikka pelata jääkiekkoa kiitos kaupungin lehdistön ja perinteiden. Tällä kaudella Montreal viettää vielä satavuotistaivallus-juhlaansa NHL-joukkueena ja kaupunki vaatii pleijjari-menestystä.
Eilen sitten alkoi tapahtumaan pelissä Ottawaa vastaan. Kovalev oli eka erässä kuin nuori orhi ja hän todella sytytti joukkueen. Montreal olisi voinut johtaa eka erän jälkeen vaikka 4-0. Joukkue on tehnyt yllättävän hankinnan sillä eilen vahvuudessa oli jo kolmatta kertaa mies nimeltään Mathieu Schneider. On mies pelannut joukkueessa aiemminkin ja oli siinä joukkueessa joka voitti Stanley Cupin vuonna 1993. MS on harvoja NHL-liigassa pelaavia mooseksenuskovia. Mies on nykkiläinen syntyjään ja Montreal varasi miehen vuonna 1987 numerolla 44. Äijä on nyt 39 vuotia ja takana on 1250 peliä maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa. Pituutta on viisi ja yksitoista ja painoa noin 195. Siis suomeksi sanottuna 180 senttiä ja 92 kiloa. Luistin kulkee pienessä kaukalossa ja Schneider tykittää yli sata mailia lyöntilaukauksellaan. Kaiken lisäksi veto on tarkka. Mies ampuu vasemmalta puolelta, siis vasen käsi on mailassa alempana.
Nyt Montrealilla on joukkueessaan kolme kovan luokan lefti-pakkia. Joukkueen ylivoimapeli on kärsinyt hirveästi tästä vääräkätisyydestä juuri tällä kaudella. Hommahan toimii siten että kaksi leftiä pakkia toimivat todella hyvin viivalla ja muutenkin mutta kaksi raittia on ihan mahdoton yhditelmä. Raitti ja lefti präjäävät hyvin mutta ihanne on kuitenkin kaksi leftiä. Suomen maajoukkue on toistuvasti kärsinyt tästä ongelmasta. Kun kätisyydet pelaavat hvyin yhteen niin ylivoimapeliin päästään käsiki todella nopeasti ja tappavan tehokkaasti. Näin oli asian laita eilenkin. Schneider teki todella komean maalin grogilasinkorkuisellaan viidestäkymmenestä jalasta.
Meni nyt vallan lätkäporinaksi mutta olkoon nyt talven kunniaksi… Jääkiekko on Montrealissa todellakin suuri asia, suurempi kuin esimerkiksi politiikka…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti