Ja rehustelullahan tässä tarkoitetaan ns. kasvissyöntiä. Valitettavasti joskus on päivä täynnä perheellisellä miehellä ns. ylläreitä eikä illan tullen ole ollut aikaa netissä nuokkua. Kirkon ililmanparannusohjelma on siis vielä lukemati. Mutta koska kasvissyönti on ikivanha asia niin kyllä siitä voi ihan hyvin porinoida yhden aaneljän verran.
Suomen evangogaaleja siis kehotetaan rehusteluun ja käyttämään lihukkeita ja kaluja lähinnä mausteena. Mitähän se tarkoittanee. Valmistin tänään patentti-jauhelihakasviskeittoa. Siihen tarvitaan seuraavat emneet: vettä litranen, lihaleimikuutio, vartinvajaakilo potaatteja, kolme tuuma purjoa, yksi tavallinen sipuli, lanttua pienehkö palanen, naurista pienehkömpi palanen kuin lanttua, palsternakkaa hyvin pieni palanen, juuriselleriä pienehkö palanen ja nautaporsnaagelia 300 grammaa. Mausteeksi seuraavat: teelusikka paprikajauhoa, valkoipippuria teelusikallinen, currya puoli teelusikallista, chilijauhetta puoli teelusikallista, inkivääriä teelusikallinen, cayennepippuria puoli teelusikallista, sitruunapippuria puolitoista teelusikallista, oreganoa teelusikallinen ja välimeren sekoistusta reilu teelusikallinen ja lopuksi pieni nippu persiljaa. Mausteita on hyvä laittaa reilusti että nassikatkin tykkäävät.
Niinpä niin… Ihminen on loppujen lopuksi selkeä sekaravinnon syöjä ja kasvissyöjäkulttuurit ovat olleet pikemminkin biologisia umpikujia kuin ihanteellisia järjestelmiä. Jaappanilaisetkin jotka ennen Meiji-restauraatiota elivät eristyksissä ovat hyötyneet sekavravinnon eduista ehkä liiankin huomattavassa määrin. Riisiä ja kasviksia pääasiassa jytystellellyt kansakunta on huomattavassa määrin kasvattanut, jos ei aivan teoreettista älyään, niin ainakin suoritus- ja toimintaälyään. Lisäksi ovat het paljon rotevoituneet.
Ja pitäisi aina myös muistaa se että kun jaappanilaiset pääsivät länsimaisen ideologian ja sitä kautta lihanmakuun niin huomasivat he omien kotisaariensa raaka-ainepuutteen… Sitten otettiin puoli kiinaa siirtomaaksi ja mitä Aatu edellä sitä sotahullu Japanin kabinetti perässä. Lebensaraunia etis Nipponin poikakin kunnes jenkit puutuivat peliin ja pistivät pyllimasinnan päälle oikein urakalla…
Varmaankin nurien naispappien joukossa on tänäpänä monta rehustelijaa.
Itsekin olin kasvissyöjä pitkään ennen kuin aloitin kirkon työt. Ensimmäisessä muistotilaisuudessa tingin periaatteista ja söin lohileipää. Viikko siitä niin jopas karjalanpaistikin tippui kummasti kiduksiin. Ja sillä tiellä ollaan vieläkin. En ole katunut sillä elämä on paljon helpompaa kun ei tarivitse seesamimaiotoja tiristellä eikä idätellä mungia ja sinimailaista. Vähän vetää nostalgian puolelle kun muistelle miten herkullista on paahdetun ruisleivän päällä nokare hunajaa ja kourallinen hyvin ilmastoituja sinimailasen ituja. Oi niitä aikoja…
