Porinaa vihreistä

Vihreä liitto on nyt ollut eduskuntapuolue neljännes-vuosisadan ajan. Paljon on edetty siitä kun tuo liike sai kaksi ensimmäistä kansanedustajaansa eduskuntaan vuoden 1983 vaaaleissa. 

Noissa samoissa vaaleissa eduskuntaan ylsi myös jo nyttemin edesmennyt Liisa Kulhia josta olisi kerrottavana yksi hauska “Jänkhä-vitsikin.” No ehkä tämän stoorin lopussa sitten. Liisa valittiin eduskuntaan Keskustan listoilta Helsingissä. Sitten hän erosi Keskustan eduskuntaryhmästä vuonna 1985 ja perusti Liisa Kulhian eduskuntaryhmän. Eduskunnassa oli silloin varsin idyllinen istumajäjestys takarivillä jonne vihreät tietenkin sijoitettiin ja sittemmin Liisa myös. Siellä he istuivat rinnakkain Ville, Kalle ja Liisa. Nuorena opieskelijana Helsinkiin saavuttuani kävin tietysti heti ensimmäisenä syksynä, vuonna 1985, seuraamassa eduskunnan täysi-istunota. Siellä se Ville Komsi piti puhetta harmaa villapaita päällään naama varsin pirullisessa virneessä.

Helsingin Sanomien uudessa NYT-liitteessä kysellään sen perään onko vihreät ns. uusia vasemmisto. Asiaa voidaan lähestyä ihan puolueiden kannatusluvuista, niiden historiasta ja yleisesti ottaen aatevirtausten trendien tarkastelusta lähtien. Olen ennekin sanonut, että virhereöiden ja vasemmistoliikehdinnän (Olisiko tässä uusi ja käyttökelpoinen nimitys Vasemmistoliitolle?) yhteenlaskettu kannatus ei tule koskaan ylittämään vanhan kunnon SKDL:n kannatusta joka oli parhaimmillaan sitä luokkaa että kansanedustajiakin oli yli 40, kerran sodan jälkeen jopa 49! Vihreiden kannattajakunta tulee samasta joukosta jotka nyt äänestäisivät vasempaa vasemmistoa eli demareista vielä enemmän vasempaan päin. No luvalla sanoen on todettavaa että SKDL:n kannattajissakin oli paljon kannattajia pelkästään imaginäärisitä syistä niin kuin on tänään monen vihreänkin laita.

Pieni tilastollinen katsaus tukee tuota väitettä. Seuraavassa on lueteltu ja eritelty tiettyjä muuttujia aina vuoden 1983 eduskuntavaaleista lähtien. Ensi koko “vasemmiston (Siis SDP+SKDL ja sen perilliset ja vihreät) saama määrä kansanedustajia, ensin demarit, sitten SKDL:n jakautta sen perillisten saama edustajamäärä ja lopuksi vihreät. 

1983: 95 / 57+26+2 

1987: 92 / 52+20+4 

1991: 87 / 48+19+10

1995: 94 / 63+22+9

1999: 92 / 51+20+11

2003: 86 / 53+19+14

2007: 87 / 45+17+15

Vihreiden kannatus on ollut nousussa vuoden 1983 vaaleista lähtien seuraavasti aina vuoteen 2007: 1,5%; 4,0%; 6,8%; 6,5%; 7,3%; 8,0%; 8,5%;. Ja nyt kuntavaaleissa tuli prosentteja 8,9 ja ensi kertaa missään vaaleissa he saivat enemmän ääniä kuin vasemmistoliikehdintä. Vihreät ovat kieltämättä junnanneet paikallaan, sitä ei voi kiistää. He tuskin nostavan kannatustaaan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa juuri yli yhdeksän prosentin. 

Heillä olisi kyllä mahdollisuuksia joa suurempaan kannatukseen mutta yksi asia on heillä aina tökkinyt ja se on heidän ehdokasasettelunsa. Jos suurten puolueiden kaadereista voidaan sanoa että heillä on varsinkin suurimpien vaalipiirien listoilla ns. puoluepoliittisia broilereita eli puolueen itsensä kasvattamia toinen toistakin samanlaisempia polittikkoja niin vihreillä ehdokaslistat ovat täynnänsä viher-klooneja. He eivät ole onnistuneet saamaan koskaan riittävän monipuolista ehdokasjoukkoa, eivätkä tule koskaan saamaankaan… Porukkaan tarvittaisiin muutama kunnon duunari ja paskakuski jotta ne ilmassa roikkuvat prosentit saataisiin viimein realisoitua. Siis ei pelkoa mitään… Mutta miten voisi tällainen ns. ympäristöpuolue olla lainkaan uskottava kun se popsii uraani-karkkeja Kockmuksen kädestä häntää heiluttaen. Vihreät ovat tekohampainen vanha puolue joille maistuu valta ja johtopaikat…

Mutta siihen Kulhia-vitsiin. Sattuipa kerran Suomen ylämailla, siis Lapissa että olivatten hiihtämässä keväthangilla, siis Liisa Kulhia ja joku hänen pääkaupunkilaisystävättärensä. Vaihtelevassa maastossa Liisa innostui laskemaan mäkeä ja noiden ystävättärien näköyhteys sattui katkeamaan ja siitäkös Kulhian ystävättärelle pieni paniikki. No kun neuvokas nainen hänkin oli niin kiipesi lähimmälle korkeimmalle paikalle ja ryhtyi tunturimaastossa kovasti kailottamaan että: “Kulhiaa, Kulhiaa, Kulhiaa…” No tämänpäs kuuli lähettyvillä nuotiolla kahvistelemassa ollut poromies. Hänpä kuuli hätäisen huudon, sörppäsi kahvin kiduksiinsa, vastasi kovaan ääneen “No tulhan, tulhan” ja mitä kiireimmin käynnisti moottorikelkkansa, ja otti suuntiman Kulhian frendin luo. Tämä tarina on totta mutta en ainakaan minä tiedä miten se lopulta sitten päättyi… Asiassa on poromiesmäistä juuri ns. hättäilemättömyys ja asioiden tekeminen oikeassa järjestyksessä: ensi kiduksiin arvokas kahvi, sitten vasta vastaus avunhuutoon ja vasta siten menoksi…

Porinaa lamasta ja kasvusta...

Uusi TIME-lehti tuli tänään postista ja siinä oli kannessa vallan veikeä kuva. Ihan on mennyt Barrack Obama Franklin Delete Rosenfeldin nahkoihin. Siinä hän poseeraa ihan mumisluuppi suussa, ja ilmekin on varsin Rosenfeldmäinen. Jos joku ihmettelee mistä tämä Rosenfeld-väännös niin sen verran paljastan että on tullut luettua Kurt Vonnegutin kirja nimeltään “Äiti yö.”

Obamalta odotetaan samaa kuin Rosenfeldiltä. Hän FDR, toteutti merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, josita käytettiin nimeä New Deal. FDR ajatteli laman johtuvan siitä, että ihmiset ja yritykset olivat tulleet pelokkaiksi eivätkä uskaltaneet kuluttaa. Virkaanastujaispuheessaan hän lausui kuuluisiksi tulleet sanansa, että "ainoa asia, jota meidän on syytä pelätä, on pelko itse." Kautensa alussa hän hyväksytti kongressilla lakeja, joiden oli tarkoitus palauttaa kansalaisten luottamus pankkitoimintaan.

Aika hyvin sanottu ja kyllähän jenkkilässä on paljon parannettavaa. Ehkä he ovat jonkinsortin sotsiaalidemokraattejakin. Jenkkilässä on siis paljon uudistettavaa ja paljon rakennettavaa, eri asia onkin sitten se kuka lystin maksaa.

1930-luvulla yksi lamanratkaisija oli myös TIME-lehdenkin vuoden mieheksi 1938 valitsema Adolf Hitler. Valinta kertoo maailman sinisilmäisyydestä ja siitä kuinka vähän tunnettu kirja Hitlerin Mein Kampf oli. Neukkulan ulkoministeri ja jonkinsortin kielimies Maksim Litvinov oli lukenut ko. kirjan jo 1920-luvulla, ja pääsemästä päästyään hän oli yrittänyt valistaa eurooppalaisia kollegoitaan ja muita diplomaatteja Hitelerin todellisista tavoitteista saamatta lainkaan vastakaikua. Eikä häntä välttämättä Kremlissäkään niin hirveän vakavasti otettu! 

Aatu selätti laman ja rakensi sellaisen sosiaalivaltion että siinä saa itse Jeesuskin pinnistellä kun hänen toinen tulemisensa kerran koittaa. No, ehkä taidamme puhua vähän, ja itse asiassa, aikatavalla eri asiasta… Joka tapauksessa vielä vuoden 1944 lopussa saksalaisella teollisuustyöntekijällä oli korkeampi elintaso kuin vaikakpa Jenkkilän duunareilla. Aatu ja kumppanit nostivat verotuksen ja erityisesti pääomaverotuksen pilviin. Sellaisia veroprogressioita ei ole nähty tässä maailmassa, eikä varmaan nähdä vähään aikaankaan. Saksan rikkain mies, joka taisi olla Kruppin teräskonsernin pääomistaja, joutui maksamaan noin 98 prosenttia veroja. Ja ne hän mukisematta maksoikin. Ja eli varmaan ylellistä elämää. Mietitäänpäs mekin vähän kohtuutta; jos 10 miljoonaa euroa vuodessa tienaaava suomalainen maksaisi edes 85% veroa niin hänelle jäisi käteen vielä 1,5 miljoonaa euroa. Kyllä minä ainakin sillä pärjäisin ja väitän että säästöön jäisi pienten investointien ja hankintojenkin jälkeen tommoiset 1,3 miljoonaa euroa. 

Mutta Aatuhan oli, sen lisäksi että hän syyllistyi käsittämättömiin tekoihin, myös vertaansa vailla oleva taloustunari. Kun syyskuun eka vuonna 1939 koitti oli Saksan itse asiassa aivan pakko hyökätäkkin Puolaan; maan talous olisi romahtanut parissa päivässä.

Yksi merkittävä kysymys onkin sitten se, million tämä ihmiskunta haluaa lähteä vaatimattomamman eli yksinkertaisemman elämäntavan tielle. Ehkä se tulee puheenaiheeksi vasta seuravaavan taantuman/laman aikana… Ja nyt kun Virhereät kaavailevat johtajakseen kaikkien bobojen äitiä eli Anni Sinnemäkeä niin kerrottakoon jotain hänen syvimmästä olemuksestaan. Valaiskoon seuraavaa teksti tätä asiaa. Kyse on jälleen ns. tekstinkierrätyksestä:

Nykyään monet yrittävät todellakin olla ekologisia ja vihreitä. Boboismia harjoittaa varsin moni tietämättä. Kyse on ns. "bohemian bourgeois-ilmiöstä." Tyypillinen bobo on kaupungissa asuva sinkku, joka on väljästi mieltänyt ekologiset arvot maailmankuvaansa, ei kuitenkaan kovin useasti maailman-käsitykseensä. Hän voi tuntea aitoakin vastuuta luonnosta ja tulevaisuudesta. Hän syö ns. luomuruokaa mutta on varsin mukavuudenhaluinen. City-maas-turinkin voi omistaa, ja sitä voi käyttääkin kunhan vain hieman venyttää oma-tuntoaan. Boboille on ominaista tietyn tyyppinen jesuiittamoraali; jos tarkoitus ei pyhitä keinoa niin keinot mahdollistavat päämäärän. Onko boboismi sitten syntiä? Ei varmasti siinä mielessä missä punaniskaisuuskaan! Joka on tässäkin asiassa synnitön niin heittäköön sen ensimmäisen kiven. 

Entäpäs sitten suuri profeettamme Pentti Linkola? Linkola on täysin kanoni-soitu, ja hän on jopa tietynlaisen kulttuuriheeroksen statuksen omaava henkilö, jopa puolijumalan asemaan nostettu. Kukaan ajatteleva, tai jopa vähemmänkin ajatteleva, henkilö ei kiistä Linkolan oppeja. Ainakin hän on poikkeuksellisen viisaan ja hyvänkin ihmisen maineessa. Häntä ihaillaan mutta hänen opetuk-siinsa ei kosketa sitten millään ilveellä. Hänestä on tehty täysin vaaraton. Linkolan asema on sama kuin Jeesuksen. Häntäkin pidetään poikkeuksellisen hyvänä ihmisenä. Kun bobo vetää kiduksiin luomupastaa ei siinä pahemmin Pentin puolukkasurvosta ja akanaruisleipää muistella! Ja päälle lumeeksi eko-logisesti viljeltyä viiniä, joka sekin on mitä suurinta huijausta. Saman hyödyn saisi bobo syödessään aivan tavallista täysjyväpastaa. Pitäisi varmaan säätää oma ns. "bobo-vero." Se olisi jotain vastaavaa kuin vanhanajan ns. vanhapoikavero...

Marraskuun toinen puolisko alkaa...

Valtakuntamme energiapoliittiset linjaukset kiinnos-tavat kovin mutta se olisi aika pitkän porinan laita. Nyt vain näyttää siltä että Vihreät tulevat tälle maalle ja varsinkin pienille ihmisille kalliiksi. 

Ja juuri tuossa onkin joillekin hyvä propaganda-ase seuraaviin vaaleihin. Tuulivoiman sun muun joutuvat maksamaan loppujen lopuksi kotitaloudet teollisuuden ottaessa itselleen voitot. Se että hoidamme omiatuntojamme hiilijälki-hurskasteluilla on vertaansa vailla olevaa kusetusta kun samaan aikaan 99.8 prosenttia kansasta ei tiedä mitä maailmalla tapahtuu. Nimittäin hieman vajaakehittyneimmille maille kuin Suomi on luvattu että he saavat pyrkiä samaan elintasoon mitä kehittyneillä mailla oli vuoden 1980 tietämillä. Ja tuohon tasoon pääsemiseksi heiltä ei juuri päästöjen rajoittamista tulla edellyttämään. Se siitä ja meidän ekohurskasteluistamme… Säästä yksi muovipussi niin kiinalainen käyttää samaan aikaan kaksi…

MMM-kirja, siis uusi Kansalaisen vuosikirja Mitä Missä Milloin 2009, on tullut painosta ja tilasin itselleni sellaisen uuden kirjakerton kautta. Tosin tuota pakettia ei sitten ennen jouluaattoa missään tapauksessa avata. Meikällähän on tuo koko sarja kokonaisuudessaa vuodesta 1951 alkaen ja jopa duplikaatteja 1950-luvulta (1953, 1954, 1956, 1958,1959). Kirjaa ei siis passaa avata ennen joulua, mutta tänään tein sellaisen kriminaalin että erehdyin tuijoittamaan ko. kirjan kantta muutaman sekunnin liian kauan Raision myllyn Suomalaisessa kirjakaupassa. Tuli todella paha morkkis, aivan kuin olisi vienyt karkin lapsen kädestä… No, eiköhän pieni katumusharjoitus illalla auta…

Vähän huvittavaa kun ruotsalaiset motkottavat rypäleaseista ja siitä kun Suomi ei liity sopimukseen joka kieltää ne. Iltasella on kiva kuunnella Radio Suomen “Päivä tunnissa ohjelmaa” jossa on ns. selkokieli-uutiset. Niissähän tankattiin asiaa hieman tähän tapaan. “Suomi ei liity sopimukseen joka kieltää rypälepommit. Ruotsi aikoo hyväksyä rypälepommit kieltvän sopimuksen. Myöskään Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat eivät aio liittyä sopimukseen. Suomi katsoo tarvitsevansa rypälepommeja maansa puolustamiseen. Ryälepommeista kaikki eivät räjähdä heti ja osa niistä aiheuttaa vammautumisia ja kuolemia. Ruotsi ei ole käynyt sotia kahteensataan vuoteen. Ruotsi ei ole sotaakäyvä maa. Ruotsi ei aio käydä sotia myöskään tulevaisuudessa. Ruotsi ei siis tarvitse rypälepommeja maansa puolustamiseen.”

No jos totta puhutaan niin edellisen kappaleen muutama viimeinen lause oli kyllä allekirjoittaneen kynästä. Tarkoitus ei ollut irvailla selkouutimia ja niiden tarvetta; Ruotsi tässä joutuu hieman kyseenalaiseen valoon. Maa ei todellakaan ole käynyt sotia kahteensataan vuoteen ja se katsoo olevansa asiantuntija sellaisissakin asioissa kuin rypäspommit.