Mietteitä talviunien jälkeen ja suuria siirtoja odotellessa.

Hyvien yöunien perään on viime aikoina toitetettu ja niinpä meikäkin päätti ottaa kunnon “talviunet.” Eihän siinä mitää jos vielä sattuu väsyttämään ja kyllähän eilinen päivä Porin-reissuineen oli edesauttamaan pientä väsytystä. Varttia vaille yksitoista otin sitten kissan sisään ja pistin koisimaan ja uni tuli muutama hetkeä vaille kello ilta-yhdentoista. Yöstä en mitään muista mitä nyt jotain sekopätkiä unista. Ensim-mäisen kerran heräsin sitten puoli kahdeksan maissa ja pienin huoltotoimenpiteiden jälkeen sain väkisinnukuttua vielä vajaat kaksi tuntia. Että tuommoiset yhdekän ja puoli tuntia. Aika hyvin ensikertalaiselta sanoisin…

Tänään saa sitten van Hanen selitellä suurta eläkepäätöstään. Loppujen lopuksihan asia on niin että jotain tarvitsisi tehdä sille tilanteelle johon van Hanen näin reagoikin. Kenkku juttu mutta ehkä mies luuli vihdoinkin onnistuvansa kun asiakin oli jo aivan mahdoton. Mutta kyllä Meidän Matti laski kuitenkin tämän paradoxin aivan väärin. En tiedä miten mieheen pitäisi nyt suhtautua. Yritys on kova mutta kaikki menee pieleen; mailaa puristetaan liikaa näin jääkiekkokielellä sanottuna.  

Mutta oliko asia lopulta näin kiireinen vaikka ongelma olisikin aivan todellinen.? Toinen kysymys on; miksi Katainen suostui ehdotukseen. Osittain on kyse siitä että ei tällaisia juttuaja kovin moni valtionvaraministeri ole tällaista soppaa päästy / joutunut hämentämään. Jyrki-Boy voi myös osoittautua todelliseksi peluriksi: “Antaapa vaan Matin harjoittaa taas alkemiaa. Takkiin tulee mutta Kepuumus saa ottaa vastaan hakkaukset ja kannatustappion.” Ja kyllähän on aivan varma että jonkun kannatusluvuissa tämä näkyy. Edellinen gallup ilmestyi muutamaa päivää tämän van Hanenin kaikkien aikojen idean jälkeen.  

Ehkä ajatukseni joitain päitä sitten siitä että nyt mennään muutama aika ilman minkäänlaisia kannatuksen muutoksia. Seuraavassa Gallupissa voi kyllä räjähtää… Ehkä van Hanenin olisi kannattanut tunturilomallaan hiihdellä autiotuvalle ja ottaa kunnon talviunet ja aivan yksikseen… Meikäläinen saattoi ainakin tänään ajatella varsin vapautuneesti ja jopa uusia uria luoden. Ja monestihan on kyse vain siitä että joskus uskaltaa tehdä vain sen mitä on jo suunnitellut ja jotain vanhaa hiukkasen “paremmin…”

Tänään on sitten siirtotakaraja-päivä Pohjois-Amerikan johtavassa jääkiekkoliigassa eli NHL-sarjassa. Muutama blockbusteri eli isompi könttäkauppa tulee mutta missä yhteyksissä. Yksi mies on jällen ollut hiljaa ja hän on tietystikin Montrealin geeämmä eli Bob Gainey eli The Silent Bob. Materiaalia blockbusterin tekemiseen olisi mutta mikä on sitten osoite? Jos jotain tarvitaan niin kyseeseen tulisi iso yleismies puolustukseen tai sitten isokokoinen ja tehokas keskushyökkääjä. Iltakymmeneltä sitten tiedämme miten kävi ja tuliko esimerkiksi Montrealille vahvistuksia? Tähän päivään ja iltaan on aina liittynyt suuria tunteita ja tunnelmaa. Jossain vaiheessa iltaa istutaan jälleen netin ääressä ja päivitetään siirtosivua…

Haaveita paremmasta maailmasta.

 

Kuten otsikkokuvasta näkyy niin kevään riemuvoittoa ei voi mikään estää. Kuvassa nimittäin pappilani länteen ampuvalla seinustalla tunkee penkistä jo daffodiiliä niin penteleesti, niin penteleesti, ja huomenna varmaankin vielä enemmän. Kaikkialla maan alla kytee elämä ja muutaman viikon päästä ollaan jo peruuttamattomasti syvällä keväässä. Rohkeat pikkujyrsijät ovat liikkeellä mutta niin on myös turpaansa monesti päivässä lipova kissankin…

Päivän paras uutinen on tullut Jenkkilästä ja Valkoisesta talosta. Barack Obaman vaimo on niittäin perustanut rseidenssinsä takapihalle kasvimaan näyttääksseen esimerkkiä kansalaisilleen vihreistä arvoista. Vallan hieno juttu. Meikämanni kirjoitti jo viime vuoden marraskuussa tässä blogissa Obamain mahdollisesta elämästä valkoisessa talossa. Kasvimaasta en toki puhunut mutta vuohesta kylläkin. Vähän kyllä kauhistuttaa se millaisia myrkkyjä Michellen ja lasten kasvimaa oikein kerää. Washington on luvalla sanoaksemme varsin ”paska city.” Washington on luvalla sanoaksemme varsin ”paska city.” Mutta oikeassa rouva Obama on. 

Komposti olisi vielä kovempi juttu, mutta eiköhän sekin vielä löydä paikkansa presidentti-perheen takapihalta. Kompostoitu kama on vain vielä jälkikompostoitava aumassa joten tarvitaan väljäseinäistä vajaa. Ja kun Barack innostuu myös asiasta niin Michelle saa varmasti hepulin kun huomaa että mies käy aamukävelyn lomassa luomukuseksimassa kompostiaumalla. Samat ongelmat on sitten presidenttiperheellä kuin muillakin luonnonystävillä ympäri maailmaa. Turha siinä on Barackin puhua mitään typestä sun muusta ureasta kun vaimo räyhää ja uhkaa avioerolla… Obamalla on sitten kova työ rauhoitella villikissaansa. Koettaa vain sanoa että älä nyt viitsi lasten kuullen taas haukkua minua, ja ole nyt hiljaa ettei henkilökunta taas kuule! Vihreä elämäntapa on haasteellista ja vaatii paljon sopeutumista.

Yksinkertainen elämäntapa ja maalla asumisen ihannointi ei ole ratkaisu maailmamme ongelmiin ellei liikkumista rajoiteta ja ihmisiä velvoiteta omakohtaiseen ruuantuotantoon. Kuuluukohan van Hanenin Nurmijärvi-ideologiaan kotipuutarha ja kotimaiset vihanekset. Mattihan tykkää uuniperunoista, mutta kuinka käy van Hanenilta putarhatyöt? Voisi nimittäin van Haneninkin tehdä jotain esimerkillistä! Matti ottaa vaikkapa kantaa kotimaisen perunan puolesta. Tosiasia on nimittäin se että meidän suomalaisten tulisi palata potaatti-vetoiseen ruokavalioon jossa pasta-atriat olisivat harvinasita juhlaruokaa. Vehnä on levottomuutta aiheuttavaa ruokaa, potaatti sitävastoin on mukavan ja harkitsevan ihmisen ruokaa. Ja mikäpäs olis parempaa jos mahdollisimman moni voisi tuottaa omat potaatit kotipuutarhassaan. Mutta kun meistä suomalaisistakin on tullut aivan ruohikonpalvojia kerrassaan. Suomessa on lääniä niille jotka haluavat ison omakotitalotontin eikä sitäkään aina tarvita. Hyötykasveja voi viljellä jopa kotiparvekkeellakin. Ja nauris pitäisi nostaa jälleen uuteen arvoon. Mutta eipä van Hanen tee yhtikäs mitään; syy on van Hanenin. Siellä mies vain liikkuu puhumassa kaikenmaailman roskapankeista ja roskalainoista EU:n korkeille tirehehtööreille tuttu kissamainen ilme naamallaan. Yhtään en ihmettele vaikka mies tunnestusti nuukana söisi iltapalakseen vaikkapa purkillisen FELINEÄ ja nuolisi suunpieliään päälle…

Ihan tavallisen keskiviikon mietteitä 18.03 suurten kysmysten mmix-vuonna.

Juttu Pena Linkolasta eilen mainitsemassani lehdessä oli ihan jees vaikka ei siinä oikeastaan mitään niin ihmeellistä ollutkaan. 

Nyt on sitten myöskin selvä se, mikä LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ oikein on. Linkola on tuon säätiön perustaja ja suurlahjoittaja. Mies on lahjoittanut kaikki perintörahansa ja kirjoista saadut tekijänpalkkiot ja kirjastokorvaukset jotta voitaisiin ostaa metsää, ja nimenomaan aiota ja oikeaa metsää, jotta eläimillä olisi puita ja muuta ja ihmisillekin marjoja ja nautintamahdollisuuksia. 

Linkola on nyt 75 vuotias ja olkoon hänellä vielä monta vuotta ja löytäköön moni hänen opetuksensa ja ajatuksensa. Mies ei ole loppujen lopuksi niin vaarallinen kuin väitetään ja hän tunnustaa itsekin ettei ole mitenkään “linkolalainen.” Sanon rehellisesti että olen itse paljon vaarallisempi ihminen kuin Pentti Linkola. Eilenkin tuli nimittäin ostettua tyhjänpäiväsiä siirtomaatavarakaupan tuotteita ja huristeltua noin 10 km turhanpäiväistä ykstyisautokyytiä…

Postikin tuli ja vielä ei tullut komennusta ns. makkaratehtaalle. Jotenka sitä voi vaikka suunnitella päivän tekemisiä. Tarkoitushan on lämittää sauna ja päästä saunomaankin jo noin klo 15.30. Sitten voikin miettiä tulevia pula-ajan olympiakisoja eli XXX Olympiadin kisoja Londoniumissa vuonna 2012. Meinaan että oikein klo viiden teen merkeissä. Kunnon gentlemanninhan tulee nimittäin käydä kylvyssä ennen klo viiden teetä. No… gentlemanni en kyllä ole mutta tee ja kylpy liikkuvat kyllä ns. ihmisoikeuksien rajoissa… Pitäisi vähän orientoitua jousiammuntaankin koska joukko nuoria odottelee kuumeisesti koska päästään aloittelemaan. Ja olympiahenkihän palvelee taas moisen projektin aloittamista kummasti…

Postista tuli myös uusi TIME-lehti, tuo Jenkkilän sotsiaalidemokraattien propagandalehti. Täytyy tutkistella tarkemmin kuin tavallisesti. Kyseessä on vuotuinen spesiaali-numero. Lehden kannessa komeilee aivan tutunnäköinen asia, nimittäin kotoinen maapalleroisemme ja kansi lupaa että numerossa käsitellään kymmentä asiaa jotka voisivat muuttaa maailmaa juuri nyt. Lehti luetaan päivän mittan hitaasti tuumaille ja otetaan oikein savolainen naatiskeluaspekti. Tuo savolainen naatiskelu-aspekti on tosin aika vaarallinen sillänäes joskus voi käydä niinkin että lehti jää kokonaan lukemati… Sitten ei auta muu kuin että toivoo jotenkin pääsevänsä osalliseksi morfisesta kentästä...

Mutta konsanaan yhtä mieluinen postintuoma oli tänään siemenlähetys Närpiöstä. Siellä toimii näet Suomen paras siemenliike Exotic Garden. Omistajat ovat suomenruotsalaisia ja asioinit ko. lafkan kanssa käy puhelimitse parhaiten ruotsiksi. Ihan kivaa porukkaa ja asiantuntevaa sakkia ovat. Että suorastaa GUL ja JÄTTEBRAA… Hinatkin inhimillisimmissä mitoissa kuin esim Turkulaisessa HELLE-liikkeessä Puutorin kupeessa. Posti toi seuraavat: Puutarhaahomansikka yellow wonder, Spaghetti-kurpitsa, Parsa Mary Washington, Vesimeloni “Sweet Siberian,” Siemenkurpitsa “Nakenfrö”, ja Havannapippuri eli “Habanero-Chili.” Lisäksi nuo mainiot närppesläiset ruotsinrääkät olivat pistäneet Indylle ylläripussina nimikkeen “CONVOVULVUS tricolor”. Kyseessä on yksivuotinen kesäkukka nimeltääm “Kirjokierto.” Täytyypä lähteä vähän mietiskelemään tulevia kasvimaita sun muita. Jospa tänä vuonna saisi hyötypuutarhan jälleen sellaiseen kuntoon että sitä voisi vieraillekin esitellä. Viime vuonna ei ies saaanut porkkanaa maahan… Se oli surkeuksien surkeus… Edessä on taas mm. veikeä näytelmä kun kissa-kehveli yrittää “hedelmöittää porkkanapenkin.”

Syvää vuodatusta.

                                             

Mielenkiintoinen ja surullinen päivä kaikkinensa. Myyrätuhot ovat sitten tosiasia omenapuutarhassa. Onneksi Rekord, Borgovskaja ja kolme päärynäpuuta pelastuivat. Rungot on tänään perusteellisesti suojattu ja kolme uutta tainta tilattu Hirvensalmelta. Turha uikuttaa! Harlamovskista ja Kääpiörunko-Åkerösta tulee sitten isompi puunalku joten vuonna 2011 ollaan samassa tilanteessa kuin nyt… Menneinä talvina on näet riittänyt pelkkä verkko jänöjussien varalta mutta nyt onkin vallan hirmuinen myyrävuosi. Siperia opettaa!!!

Virginalaisen taimet ovat hyvällä alulla kuten otsikkokuvasta näkyy ja ilmassa on suuria suunnitelmia. Kävin tänään Turun reissulla ostamassa siirtomaatavarakaupasta hieman ylellisyystarvikkeita. Omaatuntoa oli pakko venyttää kun ostin topan punaista Amforaa ja peltirasian Killarney Sweet-mikstuuraa. Mutta niillä pärjäilläänkin sitten lähemmäs työläisten suurta juhlaa eli vappua. Kustannukset päivää kohden ovat niinkin siedettävät kuin noin 55 senttiä. Piippukalusto, ne kaikki yhdekäsän, ovatkin sitten pääomista vapaat. Tarkoitus tässä onkin kasvattaa noin 20 puskaa virginialaista ja tavoitella piipputupakan ja sikareiden suhteen omavaraistaloutta vuonna 2010 syksyllä. Jos virginalainen kasvaa yhtä hyvin kuin Sunilan pappilassa vuonna 2002 niin kunnollisia tupakanlehtiä (Kooltaan noin 60x30 senttiä.) tullee noin 300 kappaletta. Niistä saa pari naulaa piipputupakkaa ja käärii ainakin noin 50 half coronaa kevyesti. Piipputupakan fermentointi on sitten oma lukunsa mutta aivan sekin on oppimisen rajoissa, samoin sikarin kääriminen. Eipä sitten enää tarvitse venyttää omaatuntoa. Ja jouluna 2010 voi antaa vaikkapa paikallisille demareille jouluyllärinä laatikollisen aitoja suomalaisia persu-sikaareja. Lupaan sitten olla laittamatta niiden sisään mitään paukkupommeja!

Mutta nyt niihin vuodatuksiin hieman väljän aaneljä-rajoittimen puitteissa. 

Eilen oli Auran kunnanvaltuuston kokous. Kylällä oli liikkunut huhu siitä että valtuuston kokoukseen tuotaisiin peräti 17 valtuustoaloitetta. Yhtään ei ilmineeraantunut. Keskustelu valtuustossa oli asiallista ja kun ns. “uusilta päättäjiltä” perättiin visioita ja näkemyksiä niin keskustelu pysyi hyvin asiallisena eikä paikalla ollut Auranmaan viikkolehden päätoimittaja Asko Virtanen varmaankan saanut mitään skandaalinjuurta viikkolehden kirjoituksiin. Mutta jos jotain keskustelun tasosta sanoisi, myö persut pidettiin leipäkoneet kiinni ja haisteltiin ilimoo, niin sanottakoon vaikka seuraavaa: 

Keskustelu oli kauttaaltaan kunnallipolittiista pikku-puhetta eli smool-toolkkia. Pikkupuheeksi sen tässä tilanteessa teki se, että kenenkään puheenvuorossa ei juuri osattu asettaa asioita hyvin laajoihin näkökulmiin vaikka lohtua pahaan taloustilanteeseen olisi saatu juuri näin. Poikkeuksen teki Kansallisen Kepuumuksen vanha konkari Hannele Tanner-Penttilä joka ainakin yritti tuoda laajempaa näkökulmaa asioihin puhuessaan tulevasta globaalista ruokapulasta ja väestön vanhenemisesta.

Homma on näet niin että näin kansallisellakin tasolla kuntien kate uhkaa jäädä noin miljardi euroa pakkasen puolelle tänä vuonna. Nyt tarvitaan maan hallituksen ja eduskunnan taholta kuntien pelastuspakettia. Valtuustossa kuulutettiin jopa erityistä taloustoimikuntaa pohtimaan vaikeaa tilannetta. Vastuu on nyt valtiolla joka on sälyttänyt kuntien vastuulle menneinä vuosina aivan liian paljon tehtäviä samaan aikaan kun se on kiristänyt rahahanoja. Ensi maanantain Auran kunnanhallituksen kokouksessa vaikeaa taloustilannetta pohditaan enemmän ja siellä meikäkin sitten avaa suunsa. 

Homma on vain niin että kun suomalaisen päähän mahtuu yleisesti ottaen vain yksi asia kerrallaan niin nyt esim. Salon kunnassa nautitaan kuntaliitoksen hedelmistä ja paras-hanke-sopasta. Lakkautuspalkalla on kymmenkunta entistä kunnanjohtajaa jotka eivät edes tiedä mitä heidän tehtävänkuviinsa kuuluu. Niihin se holmöläläisraha (Asiasta käytetään niinkin hienoa nimitystä kuin porkkanaraha…) meni ja mm. kunnan työntekijöiden palkkojen harmonisoimiseen. Mutta eihän tätäkään väitettä vakavasti ota. Kaikkinensa kyse on järjettömästä hallinto-arkkitehtuurista…

Kaikki kytkeytyy globaaliin kriisiin ja tehtyihin virheisiin. Ja kaiken pohjimmaisella taustalla on ihmislasten kauhea meno joka on jatkunut ja jota edelleen yritetään jatkaa… Tämä länsimainen elämäntapa ei yksinkertaisesti ole enää mahdollista ja tähän ongelmaan on vain kaksi ratkaisua ja jompi kumpi niistä on pakollinen:

a) Totaalinen ihmiskunnan elämäntapojen muutos. Elintasoa on pudotettava neljäsosaan siitä mitä se nyt on. Hyvästi teollisesti valmistetut savukkeet sun muut! Totta ja kyllä maar ja periskeles päälle!

b) Pienempi ihmiskunta jonka koko on noin 650 miljoonaa ihmistä. Jos vaihtoehto a ei toteudu niin “Mother Mary” (Tällä viittaan Beatles-kappaleen “Let it be” sanoitukseen joka on pohjimmiltaan mystisempi ja luontomysteerisempi kuin moni uskookaan) kyllä hoitaa homman puolestamme. Vaihtoehto on totta viimeistään vuonna 2400 ellei Jääkausi tai Jeesus tule aikaisemmin…

Tietysti katseita luodaan suuren mustan päällikön ja pohjimmiltaan hyvän miehen eli Barack Obaman suuntaan. Toivoa on ja mies on tehnyt aivan oikein kasatessaan taloustiimiinsä kovan luokan taloustieteilijöitä ja peliteorian asiantuntijoita. Obamassa nähdään jopa uusi Franklin D. Rosenfeldt (Nimi Rosenfeldt viittaa tässä mainion satiirikon Kurt Vonnegutin romaanin “Äiti Yö semanttiseen maailmaan.). Obaman tulisi pikemminkin ottaa esikuvakseen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen ehkä “hyveellisin ja roomalaisin” presidentti Grover Cleveland. Clevelandin tyyppistä sheriffiä tarvittaisiin jotta Jenkkilä ottaisi paikkansa toivon ja vapauden tyyssijana. Jos Cleveland olisi nyt Jenkkilän pressana niin olisi ainakin toivoa siitä että sellaiset amerikkalaiset terroristijärjestöt kuin Microsoft, Monsanto ja Jenkkilän lääketeollisuus pantaisiin kuriin. Näiden organisaatioiden rinnalla pikkuinen Al-Quaida & Osama Bin Laden on varsinainen hyväntekeväisyysjärjestö.

Uusi kasvukausi saataneen liikkeelle vihreän teollisuuden ja tialpäisen hvahtumisen myötä mutta kuinka kauan siihen tarvitaan aikaa? Meillä päin Lapissa tällaisen mysteerin äärellä sanottaisiin: “Piru tietää vaan ei sano.” No; sama kyllä sanotaan usein pienempienkin ja vähäpätöisempien asioiden yhteydessä.

Sitten olen keksinyt sellaisille blogeille joissa ei ole kommentointimahdollisuutta mielestäni hyvin osuvan nimikkeen: MONOBLOGI. Heh, heh… ÄHI-ÄHI ja HEKO-HEKO HONK-HONK ja muuta suomalaista sotilasnaurua päälle…

Sitten vielä tunnustan yhden synnin! Turun-reissullani ostin myöskin AARRE-nimisen lehden joka listaa otsikko-logon yläpuolelle attribuutit “Metsä – Luonto – Juuret – Koti - Ruoka – Hyvinvointi – Oma talous. Kannessa irvistelee Lounais-Suomalainen murre-tulkku Heli Laaksonen. Heli on ihan Jees ja tekee performanssiaan ihan sydämellä ja aidosti vaikkei mikään nobel-tason runoilija olekaan. Onpa hän peräti levittänyt elämäniloa ympäri maata ja on käsittäkseni myös jonkin sortin kohtuullisten elämäntapojen apostoli. Lehdessä on myös pitkä juttu Pentti Linkolasta ja hän puhuun pikaselauksen perusteella asiasta josta puhuin jo muutama viikko sitten: “Ei saa ottaa metsän eläimiltä puita.” Vaikea yhtälö tämäkin jos mielmeinataan saada uutta kasvua ja sitä vihreää teollisuutta. Että edessä on kuitenkin luku-nautinto ennen koisintaa…

Lähden nyt kuulostelemaan kissan kuulumisia ulos. Saatanpa tarjota kaverille teollista kissanruokaa ja laktoositonta ruoka-skermaa jahka sisään tulee... KOETA TÄSSÄ NYT RAUHOITTUA JA NUKKUA…. 

Mutta eniwei… Oishan tässä voinut käyvvä pahemminkin…

Sekaporina 16.03.2009

van Hanen ja Jyrki-boy keittivät siis varsinaisen eläkesopan. Kun lauanataina vertaisin van Hanenia kissaan niin asia jäi pyörimään päähän koko viikonlopuksi. Ei se nyt ainoa faili ollut mutta asiaan tuli palattua aika ajoin. Monia mielleyhtymiä asiasta tuli ja kerronpa niistä yhden. Loput jätetään edelleen alitajunnan lausuntokierrokselle. Mitä enimmäkseen päässä pyöri oli se, että asetelmahan oli aivan kuin ikivanhassa suomalaisessa kansansadussa “Hiiri kissalla räätälinä.” 

Ei tullut Matti-kissalle kunnian viittaa suurena eläke-reformaattorina. Eikä tullut oikein pelihousujakaan kun Jyrki-boy sörvelsi ylisuurilla saksillaan kankaan pilalle. Matti-kissan on tyytyminen kalu-kukkaroon… Näin se on nähtävä. Mutta ehkä ensi kerralla pojat sitten onnistuvat vähän paremmin… Joopa joo!


Uusimmasta gallupista on sanottava muutama sananen. Kepuumus on vajonnut todella alas eikä laarinpohjia todellakaan vielä ole näkyvissä. Vaaliyö maaliskuun 20. päivänä kertoo totuuden. Perusjen kannatus on nyt 9.2 ja se toisi kansanedustajia kaikista vaalipiireistä lukuunottamatta Lappia, Etelä-Savoa ja Pohjois-Karjalaa. Todennäköisesti vaaliliitoilla saataisiin paikka kaiksita muistakin Lappia lukuun ottamatta. Kaksi paikkaa Vaasasta ja Pirkanmaalta olisi varsin todennäköinen menestys. Uudeltamaalta tulisi ainakin 4 paikkaa kiitos Timo Soini-ilmiön. Jos eduskuntavaalit olisivat nyt niin saalis olisi 16 paikkaa.  

Persut hengittävät jo Virhereiden niskaan ja todennäköistä olisi että kampanjan jälkeen olisimme kaikin puolin suurempi kuin Virhereät. Persujen suurempi gallup-kannatus kuin vihreiden vastaava on se “poliittinen äänivalli” jonka rikkoutumista tässä odotellaan. Ja siitäkös se meteli vielä nouseekin. Äänivalli saattaa murtua jo seuraavassa Ylen gallupissa huhtikuun puolella mutta uskoisin näin käyvän vasta loppuvuodesta. Toisaalta mitä nopeammin näin käy sen parempi… Pitää kuitenkin muistaa että gallupit mittaavat vain kannatuspotentiaaalia eivätkä ne äänestä. Lopullinen vaalivoitto saadaan vain onnistuneen ehdokasasettelun ja kovan vaalityön jälkeen. Tämänhän me kaikki varsin hyvin tiedämme…


Joskus tulee miettineeksi monienkin sanojen alkuperää ja sisältöä. Yksi tällainen sana on viime päivinä ja viikkoina kovin paljon esillä ollut “eläke.” Sana on jotenkin kummallinen jos sitä tarkastelee ihmisen osan lähtökohdasta. Kansallisrunoilijamme Juice Leskinen sanoi aikoinaan ja laulelikin että “Ei elämästä selviä hengissä.” Käsittääkseni mies oli täysin oikeassa. Kukaan ei selviä elämästä hengissä oli sitten miten hyvä eläke tahansa. Eliajanodote toki kasvaa mutta lopulta kaikkien tie käy läpi kirkkomaan portin tai ehkä tulevaisuudessa ekologisen hautausmaan. Eikö siis parempi nimitys tälle kuukausirahalle jonka työelämästä vetäytyvä ihminen saa olisi siis “kuoloke.” 


Vakavilla asioilla ei tietysti pidä pilailla ja jos huulta heitetäänkin niin jossain kulkee tietystikin raja. Oma kysymyksensä on tietenkin se, että kun eläke/kuoloke tulee tulevaisuudessa mitä todennäköisemmin pienentymään niin varsin osuva nimike sille olisi varmastikin “kiduke.” Kukaan ei ole muuten pitkään aikaan puhunut mitään ns. ylisuurista eläkkeistä. Mutta se aika tulee ja se ei ole suinkaan kaukana!

Mietteitä keskitysmarssin alkaessa. Eero Paloheimo suivaantui.

Elämä on suuri seikkailu kuten muuan Paul Tournier aikoinaan sano. Niin sanoi varmaan moni muukin mutta tournier kirjoitti siitä kirjankin.  Kirjoittipa mies kirjankin tästä aiheesta kuten otsikkokuvasta voitte nähdä. Otan eepoksen uudelleentavaukseen jos siitä saisi hieman elämäniloa rankkenevaan kevääseen.  

Paul Tournier.

Aion lähteä pieneen älylliseen seikkailuun ja se suuntautuu  Virhereiden erittäin ankaraan arvostelukampanjaan. Olo on kuin Uuteen Maailmaan matkaavalla siirtolaisella tai Kalifornian kultakentille tähyävällä tyhjätaskulla. Villli riemu täyttää sielun syöverit ja menossa on todellinen keskitysmarssi. Vanhoissa puolueissa on toki kiitollista pakinoinnin aihetta mutta todella isoja hippuja löytyy vihreiltä kentiltä.


Ja tähän sitten todellinen uutispommi. Nimittäin todella visas mies ja ihmiskunnan ystävä on puhunut. Miehen nimi on  Eero Paloheimo. Mies on kirjoittanut kaiketi lauantaina Keski-Uusimaa-lehdessä vastineen Astrid Thorsin rasismisyytöksiin. Paloheimon mukaan asiallisen maahanmuuttokeskustelun esteenä ovat maahanmuuton puolustajat, eivät Timo Soini ja Perussuomalaiset. Maahanmuuton haitoista on voitava keskustella ilman jatkuvia rasistisyytöksiä.


Blogista “MEDIASEURANTA” ja sen 07.03 kirjoituksessa, aivan sen otsikossa on linkki josta kyseisen leikkeen näkee väärentämättömänä jos joku epäilee jotain reduseeraamista. No... Laitetaan  alkuperäinen leike tähän koska se on niin helppoa... Eero onkin mies joka ei pelkää pirttihirmua nimeltä  Anni Sinnemaki. Eerossa on kunnollista vihreää alkuvoimaa joka on hiipunut viime vuosikymmeneninä bobo-kuningattaren, siis Anni Sinnemäen, ja hänen hovineitojensa vallattua puolueen. Tässä tuleekin nyt ajankohtaiseksi selvittää mikä bobo oikein on? No lupaan julkaista tämän viikon torstaina INDYPEEDIA-artikelin jossa annan subjektiivisen selvitykseni siitä mitää todellaottaen boboismi on.


Paloheimo on tehnyt äärimmäisen rohkean teon astuessaan esiin ja kirjoituksesta kielii todella sivistyneen miehen suivaannus. Kirjoittelemme viikon mittaan lisää asiasta ja pistämme nyt alitajuisen rosessin liikkeelle lukemalla lisää Paloheimoa. Kas näin: http://www.eeropaloheimo.fi/Mita_Afrikasta_saa_sanoa.htm


Onhan se veikeä päivä kun Sinnemaki perii Kruunperilta työministerin säkin. Joutuupi Anni perehtymään työttömän arkeen ja peruspäivärahan, työmarkkinatuen sun muun ihanaan viidakkoon. Haastava jobi kerrassaan. “Mahtaako Annin päässä ryhtyä vaikkapa pyörimään taannoinen ULTRA BRA-sanoitus “Hei, hoi hauki, tervetuloa Tukholmaan…” Sinnemaki tulee olemaan lukuisten vitsien ja kaskujen aihe. Sellaista ei olekaan nähty sitten Ahti Karjalaisen ajan ja tankerovitsien…


Aloitamme vaikkapa tästä. Ajattelin säästää parempaan hetkeen mutta ei saa pitää kynttilää vakan alla, ei todellakaan. Joten hyvät ja rakkaat lukijani…  Tässä on ensimmäinen Anni Sinnemaki-vitsi. Vitsi vitsinä vaikka siinä kauhean asian ympärillä liikutaankin.


“Anni Sinnemaki oli ensimmäistä päivää työministerinä kun hän näki kaupungilla pitkän jonon. Hän kysyi ministeriön virkailijalta mistä oikein on kyse? Virkailija vastasi: “Rouva ministeri. Se on leipäjono. Heillä ei ole varaa ostaa ruokaa. Anni vastasi: “Syökööt sitten luomupastaa!”


Ja sitten on varmaan hyvä julkaista myös äskeisen vitsin lyhyt kommentaari. Äskeisen vitsin koominen ja lateraalinen sommitelma lähtee liikkeelle Ranskan suuren vallankumouksen aikaan sijoittuvasta tapahtumasta. Väitetään Ranskan kuningattaren  Marie Antoinetten sanoneen “Syököön sitten leivoksia” kun hän oli kuullut ettei kansalaisilla ole leipää. Enempää en sitten kommenteeraa…

Ihanan pyhäpäivän mietteitä 08.03.2009

Ihana on päivä iliman suhteen ja muutenkin. Valtava hyvänolon tunne on sisuksissa eilisten Auran markkinoiden jälkeen. Saarnantekokin sujui ihan hyvin; vanhaa kamaa editoitiin ja kun vielä antaa luvan marginaalisäyksille niin tuloksenahan voi olla ihan jees juttu. Mutta olkoon tämä sitten siviilivirasta ja saarnaamisesta. Nyt on tarkoitus pitää ns. regimentit erossa...

Ja mistäs sitten puhuisi tänään loput aanelosesta. No puhutaanpas vaikka sitten Kansallisen Kepuumuksen tilasta ja eilisestä Jarmo Korhosen töräyksestä. Loppujen lopuksi se oli aika hyvä töräys…


Nimittäin Korhonen on aika tavalla oikeassa ja tällainenhan on meininki myös Jenkkilässä Obaman tiimillä. Korhosen veropolitiikka on vallan vasemmistolaista ja tässä tilanteessa hyvä ratkaisu. Ei ole van Haneilla ja ja Kataisella mitenkään helppoa kun omat rokottavat. Ninistöhän jo eilen varoitteli liiallisesta velanotosta. Korhonen onkin ollut hiljaa jonkin aikaa. Kai mies on kierrellyt kenttää ja miettinyt syntyjä syviä. Tässä jopa tulee mieleen se, että mieshän voi olla liikkeellä ihan vilpittömin mielin. Kuitenkin pitää epäilemän onko asiasta puhuttu van Hanenin kanssa. Tuskinpa on sillä tällainen menettely on ajallemme niin ominaista. Meikäkin on asiasta moneen otteeseen puhunut viime syksyn jälkeen tässäkin blogissa vaan eihän tällaisen pienviljelijän puheet kovin pitkälle kanna. 


Ja mitä tämä sitten merkitsee hallituksen toimintakyvyn suhteen? Ei se ainakaan sitä paranna ellei Korhosen esittämää asiaa oteta vakavasti! Nimittäin tuohendaalia tarvitaan paljon ja äkkiä tarvitaankin. Eri asia onkin sitten se miten iosn rahan Kockmus asiaan suhtautuu. Kockmus on edelleen ison rahan puolue vaikka Jyrki-Boy onkin esiintyi sirpin ja vasaran miehenä viime syksyn kuntavaalien alla. Edessä on siis taas mielenkiintoinen viikko.


Otsikkokuva kertoo sen kuinka viikko sitten lauantaina itämään laitettu aitotupakka eli “Tabacum Nicotiana” on kehittänyt jo pienet sirkkalehdet. Hyvässä kasvussa on myös “inka-tomaatti” ja meksikolainen chili-paprika. Päivittelen kasvunäkymiä kevään mittaan lisää. Vielä on edessä kaksi hallinnontäyteistä työpäivää ja keskiviikkona alkaa sitten viikon pituinen loma…  

Mietteitä Euvostoliiton kansalaisena.

Niin! Huomenna on sitten Auran markkinat ja paikalla on itse persupomo Timo Soini puhumassa EU-asiaa, vai pitäisikö tässä tilanteessa sanoa pikeminkin että EU-asiattomuutta. Tuskinpa siellä Perussuomalaisten osastolla kovin myönteisä sanoja kyseisestä asiasta puhutaan. Tuo Euvostoliitto sana on vallan hyvä vaikka sitä ei ole itse keksinyt. Paljosta tässä ei ole varaa leuhka olla. Kepuumus-nimikin on muiden keksimä. 

Yhdestä nimityksestä voin toki vaatia krediittiä ja se on Suomen sotsiaalidemokraattisesta puolueesta keksimäni nimitys “Punahöttölä.” Mutta vaikka tänään Turun Sanomissa Paavo Lipponen kirjoitteli kolumnissaan jossain määrin kummallisen veikeitä juttuja ja arvosteli taas omia puoluetovereitaan niin totean tänäänkin: “Ei mitään uutta Punahöttölästä.” Toisaalta mielessä pyöri eilen sanunaa lämmittäessä ja kylyä ottaessa sekin josko kirjoittaisi aidon kolminäytöksisen melodraaman joka käsittelisi ko. lafkan sisäpiirin meninikiä. Hahmoja on helppo keksiä: Komentoora (Jutta Urpilainen), Hovi-mimmi (MGR), Jokeri-piispa (Ilkka Kantola), Hurtti-ukko (Paavo Lipponen), Periaatteellinen valittaja (Erkki Tuomioja), Talkkari-pressa (Tarja Halonen) ja tietenkin Vanha-Manu jne… Mennee vuosia mutta antaapas alitajunnan tehdä töitä… En todellakaan ymmärrä Lippos-Paten ähinöitä kun aina pitää omia morkata. Miehellehän kävi lopulta hyvin. Vara-Manusta tuli kahden kauden pääministeri. Nuori vaimokin löytyi ja lapsia tuli vanhalla iällä ja ajokortinkin hankinnassa kävi lopulta hyvin... Liekö ollut Lipposella sitten hirmuinen hinku isoksi EU-viskaaliksi ja kun huonosti kävi niin sitten olo äheni.

Mutta Euroopan unioniin kun kerran poikeuslupa A4-rajoittimen poiesottoonkin kerran saatiin… Euroopan unioinihan on loppujen lopuksi vain yksi valta joka vaipuu aikakausien myllyssä. Nykyinen maailmankausi on vain niin arvaamaton ja niin myöskin sen ilmiömaailma. Tätä kysymystä olen miettinyt esim. kirjoituksessani jonka nimi oli  Koordinatoorinen manifesti (Juttu julkaistiin alun Etsijä-lehdessä vuonna 2005). Kaikki tuntuu menettävän mittakaavansa. Mikä oli vielä lyhyellä vuosisadalla (1914-1992) kymmenen vuotta mahtuu nykyään yhteeen vuoteen. Kaikki voi olla yhteydessä tiedonvälityksen nopeuteen ja sen kapasiteetin räjähdysmäiseen kasvuun. Aika siis jotenkin eläisi paljon nopeammin. Maastrichtin sopimuksesta on jo kohta 17 vuotta ja Suomikin on ollut unionin jäsen jo pian 14 vuotta. Niin… Ehkä voisimme kertoa nuo vuosimäärät viidellä, ehkä jopa kymmenellä. Tällaiset, sinänsä mielenkiinotiset spekulaatiot eivät kuitenkaan poista sitä ikävää tosiasiaa että EEUUSSA ollaan ja vähän ikäväntuntuisen tiukasti ollaankin.

Otetaanpas nyt vaikka tämä Lissabonin sopimus. Toivoahan tässä vielä on. Katseet suuntautuvat Irlantiin ja Saksaan. Tuon sopimuksen myötä tärkeät päätökset voidaan tehdä määräenemmistöpäätöksellä entisen yksimielisyysvaatimuksen sijaan. Tämä onkin tämän Lissabon-ongelman ehkä keskeisin kysymys. Pienillä mailla ei tämän jälkeen ole enää kovinkaan paljon itsenäisen valtion asemasta jäljellä. Kyse on tällöin siitä että EU:n päätöksenteko muuttuu enemmän liittovaltion suuntaan ja silloin olemme samassa tilanteessa jossa ollaan Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa eli liittovaltion laki menee osa-valtion lain ylitse. Tilanne on vielä järjettömämpi koska EU:n pyrkimys on määritellä pikkutarkasti kansalaisten elämää, yksinkertaisesti kaikkea. Ja kaikki vain ranskalaisten standardisoimisvimman vuoksi.  

Kaiken lisäksi Lissabonin sopimus toteutuessaan vaatii poliittisia päättäjiämme sitoutumaan yhä enemmän ns. “Euroopan asiaan.” Valitettavasti tämä Euroopan asia on yhtä kuin suurten jäsenvaltioiden asia. Perusteluksi tässä riittää juuri päätöksentekoprosessin muuntaminen määräenemmistö-järjestelmään. Tähän asti yksimielisyysvaatimus on antanut pienillekin maille ainakin periaattellisella tasolla mahdollisuuden vaatia oikeudenmukaista päätöksentekoa ja erityisolosuhteiden huomioon ottamista. On jälleen vaikea käsittää sitä miksi tämä on voinut mennä läpi Suomessa. Ei tekisi aina mieli niin hirveän paljon morkata omia kansalaisia, mutta asia on nyt vain niin että suomalaisten päähän ei mahdu kerralla kuin yksi asia… Ja nyt on vain takavuosina onnistuttiin päähämme iskostamaan jälleen se kauhea vaihtoehdottomuuden ajattelumalli joka meitä aina on rieponut. Tekee paha sanoa tämä jälleen kerran ääneen, mutta jos tämän nyt voisi sanoa periaatteessa loukkaamatta viime kädessä ainakaan rehellistä ja tavallista kansalaista. Kritiikkiä on joskus kaikkien pakko sietää jos mielii kehittyä…

Herää lopulta kysymys siitä onko mitään tehtävissä. Tottakai on jotakin tehtävissä ja aika paljon onkin… Meillä on ensimmäistä kertaa kunnollinen EU-kriittinen vaihtoehto jota voi äänestää tulevissa EU-vaaleissa…

Entäpäs jos... Joukko laajennettuja kysymyksiä…

Tästä lamasta ei enää selvitäkään ja jos edessä todellakin on tunnetun elämäntapamme loppu! Täytyy sanoa että tämän viikon ajan on päässäni pyörinyt mantra “Ei saa ottaa metsän eläimiltä puita.” Aina uudesta näkökulmasta on asiaa mietitty ja yhä epätoivoisemmalta kaikki näyttää. Tai ehkä on liian rankkaa sanoa että epätoivoiselta, käytetään mieluummin sanaa “lopulliselta.” 

Entäpäs jo meitä todellakin on liikaa immeisiä tällä pallerolla ja jotain tarttis todellakin tehdä ja suhteellisen äkkiä? Ja miten tämä yhtälö ratkaistaan YK:n ihmisoikeuksien julistuksen kannalta? YK:n ihmisoikeuksien julistus on hyvä asia mutta vain jos siihen tehdään yksi lisähuomautus joka lisää siihen kaikki tarvittavat vaatimukset luomakunnan kannalta.


Kuten arvannettekin niin tämä huomautus on tässä ja seuraava: “Ei saa ottaa metsän eläimiltä puita…” Tämän lauseen nerokkuus valkeni meikälle juuri hetki sitten. Nimittäin tässä lauseessa tulee täysivaltaisesti huomioon sekä floora että fauna, siis eläinkunta ja kasvikunta akvamaailmaa nyt unohtamatta.

Entäpäs jos tämän planeetan onnettomuus ja vitsaus todellakin on ihminen. Ihminen joka saapui holoseeniin eli tähän lämpimään jääkausien väliseen ajanjaksoon ja aloitti ns. intensiivisen ruuantuotannon? Hän rakensi sivilisaation ja teki tarivttavat keksinnöt maksimoidakseen kaiken ahneutensa. Hän otti ja porasi reikiä maanperään ja imi ikivanhoista kerrostumista maaöljyn ja louhi vuoret ja maanaluset ontoiksi kauheassa hiilenhimossaan….

Entäpäs jos hän tuhosi lopullisesti biodiversiteetin, kaiken luonnon monimuotoisuuden. Hän ei ainoastaan ottanut metsän eläimiltä puita vaan teki metsän muutenkin elinkelvottomaksi. Hän kesytti eläimet tuottamaan ruokaa ja syötävää…

Entäpäs jo kaikki ei kuitenkaan ole vielä myöhäistä? Mitä on tehtävissä?  

Entäpäs jos tämä sukupolvi voi jäädä ihmiskunnan historiassa, nyt varsinkin kun kaikki voidaan todentaa ja taltioida, sankarilliseksi sukupolveksi joka pysäytti tuhon tyytymällä vähempään. Jospa tämä sukupolvi todellakin laittoi stopin liikakansoitukselle, ylensyönnille ja tuhottomalle kulutukselle.  

On sanottu. “Niin kauan kuin on elämää, niin kauan on toivoa!”

Entäpäs jos sanotaankin: “Niin vähän kuin on aikaa, niin paljon on toivoa!”

Hyvällä omallatunnolla rohkenen sanoa että tällä viikkolla olen puhunut ihan riittävästi politiikkaa. On siis aika nollata mittarit ja julkimoida taas huomenna jatkokertomus-romaani nimeltänsä “Arjen hautaamaa.” Ehkä viimeistään sunnuntaina on aika puhua taas politiikka ja kenties ankarastikin arvostella tasavaltakuntamme pääministeriä eli Matti van Hanenia…

Urheilullisempi porina 02.03.2009

Talviurheilutapahtuma on ohitse ja Suomi on jälleen maastohiihdon suurvalta. Silti takavuosien doping-jupakat eivät hevin jää unhoon. Nyt on aika kuitenkin kiinnittää katse ensi vuoden olympialaisiin talvikisoihin ja ehkä vähän kauemmaksisikin.

Vancouverin kisojen jääkiekkoturnaus on se mitä tässä kaikista eniten pitää odottaman. Kun vain suomalaiset saisivat liikkeelle kaikista parhaimman miehistön niin hyvää jälkeä voisi tullakin… Vähintään samaa mitä Torinostakin vuonna 2006. Tai sitten Suomen jääkiekkomaajoukkueen menestyksen lakipiste saavutettiin jo menneinä vuosina ja nyt tarvitaan monta vuotta uuden nousun varmistamiseksi. 

Viimeinen huippukautemme perustui paljolti Erkka Westerlundin oppeihin. Nyt tämä jääkenttien Manstein vastaa jääkiekkoliittomme koulutuksesta. Westerlund tekee työnsä varmasti hyvin ja kymmenen vuoden kuluttua meillä on sitten monta huipputaitavaa nuorta NHL-pelaajaa. Nythän on ongelmana ollut se, että Suomen nuoret eivät ole oikein pärjänneet ja materiaali on niin tasapäistynyttä. 

Tähän ei pitäisi sekoittaa nyt politiikka mutta sanotaan että Aravirran ns. demari-kiekkoilu vei Suomelta monta maailmanmestaruutta. Aravirta peluutussyteeemi ei ollut viimeisen puristuksen hetkellä täysin toimivaa ja jos hän olisi käyttänyt aikalisiä siinä määrin mitä muut tekivät niin tilanne olisi ollut aivan toinen monessa finaalissa. Aikalisällä saadaan vastustajan hyvä vire poikkastua ja oman joukkueen parhaimmat miehet saavat vetää henkeä. Mutta eihän se millään mahtuntu Aravirran päähän sellainen.

Lontoon kisoihin vuonna 2012 on nyt kolme ja puoli vuotta aikaa. Historia ei toista itseään mutta sillä on taipumus matkia itseään todella hyvin. Vuoden 1948 kisoihin osallistuneista suomalaisista ei taida muuten enää olla ketään elossa… Rauha noiden sankareidemme muistolle! Lontoon kisoista vuonna 1948 käytettiin nimeä “Ostokortti-Olympialaiset.” Noihin kisoihin eivät osallistunnet sodan hävinneet Saksa ja Japani eikä tietenkään Suuresta Isänmaallisesta Sodasta toipuva Neuvostoliitto. 

Tyylikäs ja Mussolinin jo autuaasti unohtanut Italia oli mukana ja menestyikin vallan hyvin. Maailma toipui suuresta sodasta ja tulostaso oli mitä oli. Urheilijat olivat sodankäyneitä miehiä ja naisia ja uusi sukupolvi vasta harjoitteli minkä kurjuudelta kerkesi. Maailma ei ollut mitenkään vauras paikka vaikka ytypommejakin jo oli käytetty. Suuri lama Jenkkilässä oli voitettu kiitos sotateollisuuden nousun. Nyt ei ole käyty sotaa mutta maailma on konsanaan samassa tilassa Lontoon kolmansien kisojen aikana (Lontoo isännöi neljännen olympiadin kisoja jo vuonna 1908) kuin vuonna 1948. Tai ehkä pahemmassakin. Vuonna 1948 oli toivoa mutta onkos sitä vuonna 2012?

Muutama sana maaliskuun alkaessa mmix-vuonna – pienenpieni paskapuhe

Tänään tekisi mieli kirjoittaa jotain vallan mystistä mutta jääneepi kirjoittamatta. Tulevaa viikkoa odottaa jälleen ihan mielenkiinnolla; esimerkiksi mitähän hauskaa pääministerimme van Hanen tekee tällä viikolla? 

Jokohan Hallituksessa alkaa kiehumaan virhereiden ytyvoimala-horinoiden vuoksi? Kiusallakaan en aio kirjoittaa sotsiaalidemokraateista yhtikäs mitään! Tuskinpa mitään kirjoitettavaakaan ilmaantuu… Väkisin puserrettuja ja huumoriltaan pinnisteltyjähän nuo meikäläisen demari-jutut ovat olleetkin...

Virhereille on käynyt ohraisesti. Puolue on laitostunut kuin voimansa menettänyt herätysliike. Tämä heidän ytyvoimala-kritiikinsä tässä edelleen kummeksuttaa ja väitteet siitä että energian kulutus on kääntynyt laskuun. Tottakai kai se on kääntynyt laskuun kun monta paperossikonetta on sulkimoitu ja tehtaita myös. Mitäs tuo Anni Sinnemäkeä ja muita boboja hetkauttaa kunhan vain lattea saa kiduksiinsa. Kun ei tässä inspiroi sen enempää niin puhutaan sitten, jos ei nyt ihan sontaa, niin ainakin sontimapaperista…

Ihminen on sitten veikeä olento! Tämä asia tuli viikolla mieleen kun ostin pompsit toilettipaperia ja talouspaperia. Nyt on sitten viimeistä huutoa semmonen nelikerroksinen paskapaperi… Toiletipaperihan on mielenkiintoinen luku sinänsä. On tuo takamuksen pyyhkyttäminen monimutkainen juttu… Aivan ensiksi kaadetaan puita eli riistetään metsän eläimiä. Sitten puut ajetaan fossiilisia polttoaineita ahmivalla rekalla paperossitehtaalle. Sitten puu rouhitaan pieneksi silpuksi ja keitetään kaikenkauheassa tärpättiliemessä selluksi. Tässä vaiheessa uraani halkeaa ja tuottaa sähköä sellukattilaa varten. Sitten tehdään monelaista paperia ja yksi niistä laatuaan on tämä kotoinen paskapaperi. Kyseinen paperi pakataan sitten irvokkaasti muovipakkaukseen ja rahdataan taas rekoilla kauppoihin ja sieltä se käydään noutamassa kuluttajien pienemmillä kotteroilla kotitalouksiin. 

Sitten alkaakin pyyhkyttely ja selluloosa matkaa viemäreissä jätevedenpuhdis-tamoihin jossa kaikki lopulta tiivistyy ja toivottavasti myös kompostoidaan. Hirvittää kaikkinensa mutta ei sitä kiireiltään ja mukavuudenhalultaan ole kuitenkaan ehtinyt tätä epäkohtaa lähteä korjaamaan. Ehkä asian laita ei ole aina ollut näin järjettömällä tolalla sillä eläähän kansamme suussa hokeman muodossa vielä tänäänkin ns. “perseensuti.” 

Luonnonsuojelijana mietin kovasti sitä olisko tuossa entisaikojen käyttöesineessä apua sillekin ettei metsän eläimiltä ihan niin kauheasti tarvitsisi ottaa puita. Laiskuuttahan tämä kaikki vain on sillä ainakin täällä Suomessa päivän pääsonninan jälkeen joka meikäläisellä ajoittuu ainakin aamuun voisi ottaa suihkun. Mikäs on suihkutellessa kun on ytysähköllä lämmitettyä vettä ja teollisesti valmistettua saippuaa ja muuta yvesrotseri-kamaa kylppärissä. Ihmisen ei toisaalta ihan joka päivä tarvitse kylvyssä käydä eikä ruiskutellakaan.

Että vaikea tässä on kuvitella jotain Anni Sinnemäkeä eli virhereiden tulevaa horinanjohtajaa ja muita boboja vuoleskelemassa noita sutima-välineitä ja pesemässä pyllyjään jääkylmällä vedellä. 

Että ei tässä muuta voi sanoa kuin että: “Ihminen, mikä sinua oikein vaivaa. Viet metsän elämiltä puut, saatat oravat paniikkihäiriöön ja pistät käet kukkumaan selällään kannonnokkiin ja vielä väität että hyvin pyyhkii, ainakin lihavina vuosina.” 

Ei tullut mystiikasta mitään ellei asiaa sitten katsota hieman laajemmista yhteyksistä...