Talviurheilutapahtuma on ohitse ja Suomi on jälleen maastohiihdon suurvalta. Silti takavuosien doping-jupakat eivät hevin jää unhoon. Nyt on aika kuitenkin kiinnittää katse ensi vuoden olympialaisiin talvikisoihin ja ehkä vähän kauemmaksisikin.
Vancouverin kisojen jääkiekkoturnaus on se mitä tässä kaikista eniten pitää odottaman. Kun vain suomalaiset saisivat liikkeelle kaikista parhaimman miehistön niin hyvää jälkeä voisi tullakin… Vähintään samaa mitä Torinostakin vuonna 2006. Tai sitten Suomen jääkiekkomaajoukkueen menestyksen lakipiste saavutettiin jo menneinä vuosina ja nyt tarvitaan monta vuotta uuden nousun varmistamiseksi.
Viimeinen huippukautemme perustui paljolti Erkka Westerlundin oppeihin. Nyt tämä jääkenttien Manstein vastaa jääkiekkoliittomme koulutuksesta. Westerlund tekee työnsä varmasti hyvin ja kymmenen vuoden kuluttua meillä on sitten monta huipputaitavaa nuorta NHL-pelaajaa. Nythän on ongelmana ollut se, että Suomen nuoret eivät ole oikein pärjänneet ja materiaali on niin tasapäistynyttä.
Tähän ei pitäisi sekoittaa nyt politiikka mutta sanotaan että Aravirran ns. demari-kiekkoilu vei Suomelta monta maailmanmestaruutta. Aravirta peluutussyteeemi ei ollut viimeisen puristuksen hetkellä täysin toimivaa ja jos hän olisi käyttänyt aikalisiä siinä määrin mitä muut tekivät niin tilanne olisi ollut aivan toinen monessa finaalissa. Aikalisällä saadaan vastustajan hyvä vire poikkastua ja oman joukkueen parhaimmat miehet saavat vetää henkeä. Mutta eihän se millään mahtuntu Aravirran päähän sellainen.
Lontoon kisoihin vuonna 2012 on nyt kolme ja puoli vuotta aikaa. Historia ei toista itseään mutta sillä on taipumus matkia itseään todella hyvin. Vuoden 1948 kisoihin osallistuneista suomalaisista ei taida muuten enää olla ketään elossa… Rauha noiden sankareidemme muistolle! Lontoon kisoista vuonna 1948 käytettiin nimeä “Ostokortti-Olympialaiset.” Noihin kisoihin eivät osallistunnet sodan hävinneet Saksa ja Japani eikä tietenkään Suuresta Isänmaallisesta Sodasta toipuva Neuvostoliitto.
Tyylikäs ja Mussolinin jo autuaasti unohtanut Italia oli mukana ja menestyikin vallan hyvin. Maailma toipui suuresta sodasta ja tulostaso oli mitä oli. Urheilijat olivat sodankäyneitä miehiä ja naisia ja uusi sukupolvi vasta harjoitteli minkä kurjuudelta kerkesi. Maailma ei ollut mitenkään vauras paikka vaikka ytypommejakin jo oli käytetty. Suuri lama Jenkkilässä oli voitettu kiitos sotateollisuuden nousun. Nyt ei ole käyty sotaa mutta maailma on konsanaan samassa tilassa Lontoon kolmansien kisojen aikana (Lontoo isännöi neljännen olympiadin kisoja jo vuonna 1908) kuin vuonna 1948. Tai ehkä pahemmassakin. Vuonna 1948 oli toivoa mutta onkos sitä vuonna 2012?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti