Joitakin kirjoja ei haluaisi lukea loppuun. Ei sen vuoksi että kirja ei olisi kiinnostava vaan koska se on niin miellyttävä. Yksi tällainen kirja on vain Gretzkyn jääkiekko-tarinoita. Oikeastaan sen nimi on kylläkin ”tarinoita jääkiekosta.” Vasta tämän kirjan luettuaan voi suomalainen ymmärtää millainen asema jääkiekolla on kanadalaisen ihmisen elämässä, sydämessä. Se on lähtemättömän suuri. Mutta joskus tällainen kirja pitää vain lukea loppuun vaikka se vähän pahaa tekisikin.
Kirjan tarinat on tuottanut Gretzky ammattitaitoisen toimittajan kanssa. Kertojan ääni on uskottava. Kirjan teksti on tuotettu tätä kirjoitettaessa noin reilut 10 vuotta sitten. Ysiysin pelaajauran loppumisesta on kulunut jo noin 15 vuotta. Kirjan viimeisimmät tuoreet huomiot ovat Chigaco Black Hawksin kolmen Stanley Cupin menestyksessä ja managerinero Stan Bowmanin toiminnassa.
Gretzky tuo kerrontaan paljon asioita ja monesti aivan ohimennen. Välillä olemme Gretzkyjen olohuoneessa 1960-luvulla ja lauantai-illan tunnelmissa. Kanada ”from far and wide” pysähtyy katsomaan Hockey Night in Canada lähetystä ja television ääressä on myös nuori Wayne isänsä kanssa. Pojan pitää mennä nukkumaan kahden erän jälkeen, mutta jos Gordie Howe pelasi sai ottelun katsoa kokonaan.
Vuoden 2016 jälkeen jolloin kirja ilmestyi on tapahtunut paljon. Gordie Howe kuoli kirjan ilmestymisen jälkeen, ja poissa ovat kaikki ne muutin suuruudet joita nuori Gretzky suuresti ihaili kuten Bobby Hull ja Jean Béliveau. Poissa on myös Maurice ”Rocket” Richard joka lopetti peliuransa jo ennen Gretzkyn syntymää. Richardin kunniaksi perustettiin uusi palkinto vähän ennen hänen kuolemaansa. Ensimmäi-nen palkinto jaettiin vuonna 1999 ja sen sai Teemu Selanne. Palkinnon saa Liigan runkosarjan eniten maaleja tehnyt pelaaja. Palkinnosta käytiin lyhyt ja perusteel-linen keskustelu vuosina 1997-1998. Oli varsin outoa että parhaalle maalintekijälle ei ollut palkintoa. Itseoikeutetusti se nimettiin sitten Richardin mukaan.
Gretzky kertoo että ”kerran” kun hän pelasi New Yorkissa Rocket halusi tavata hänet. Gretzky tapasi Richardin ja tällä oli hänelle jokin aivan erityinen lahja. Richard luovutti hänelle kullatun replikan tuon uuden palkinnon pelaajahahmosta. Gretzky mainitsee tapahtuman ajankohdaksi vuoden 1998. Palkintohan myönnettiin ensimmäisen kerran vasta kauden 1998-1999 päätyttyä. Richard oli teettänyt itse kullatun kopion palkinnosta ja halusi lahjoittaa sen Gretzkylle. Mauricen sanat ”Wayne, tiedän ettet koskaan voita tätä palkintoa, mutta haluan, että saat sellaisen. Sinun olisi pitänyt voittaa se.” Richard kuoli vuonna 2000.
Gretzky voitti Stanley Cupin 4 kertaa joukkueessa joka tunnettiin Suomessakin erinomaisen hyvin kiitos sellaisten pelaajien kuin Jari Kurri ja Esa Tikkanen. Kukapa ei olisi kannattanut tuota joukkuetta. Kahdeksan vuoden aikana Edmonton Oilers oli Stanley Cupin finaaleissa 6 kertaa ja voitti viidesti. Aivan oikeutetusti voidaan puhua viimeisestä dynastiasta. Toki pitää muistaa että Edmonton ei voittanut kannua kolmena vuonna peräkkäin. Viimeinen neljä kertaa Stanley Cupin voittanut joukkuehan oli New York Islanders juuri ennen Oilersin valtakautta vuosina 1980-1983. Islandersin ja Edmontonin jälkeen on nähty monta hyvää joukkuetta. Järkevä jääkiekon ystävä ei takerru yhteen joukkueeseen loppuelämäksi vaan arvostaa hyvää jääkiekkoa, ja sitä joukkuetta joka aina kulloinkin pelaa hyvää jääkiekkoa.
