Paras on niin suhteellista

Aivan aluksi on kuitenkin päiviteltävä ja ihmeteltävä säätilaa. Pohjoisella napa-alueella on melkoinen määrä jäätä hukassa jos katsotaan pitkää tarkasteluväliä. Mutta jos katsotaan neljänkymmenen vuoden keskiarvoa niin silloin voidaan sanoa että jäätä on hukassa kymmenen kertaa Suomen kokoinen alue. Yleensä kaksi napa-aluetta tasaa toisiansa; jos pohjoisessa on vähemmän jäätä niin sitten sitä on enemmän Etelänapamantereen tietämillä ja tietenkin päinvastoin. Nyt etelässä on kolme kertaa Suomen kokoinen alue enemmän jäätä, mutta silti jääpeitettä puuttuu kahdeksan kertaa Suomen kokoinen alue. Jossakin on siis vettä varsin paljon kierrossa, maalla, merellä ja ilmassa. 

Vuodet eivät ole veljeksiä ja kuka tietää vaikka täällä Koto-Suomessakin näemme kuivan ja lämpimän marraskuun. Jokainen voi katsoa tästä linkistä tilanteen ja olla lähinnä kauhuissaan.

Mutta nyt asiaan joka nousee yhä useammin ajankohtaiseksi kun tietämys kynsilaukasta kasvaa maassamme. Viimeisen neljän vuoden aikana koeviljelmäni, kaiken ollessa vielä kokeilua ja kovin pienimuotoista, on voinut toimittaa lukuisalle joukolle harrastajia runsaasti eri kasvuryhmiin kuuluvia lajikkeita. Joku on voinut perustaa viidenkymmenen lajikkeen oman viljelmän ja kymmenillä kynsilaukan ystävillä on vähintään 8-12 eri lajiketta. Eteenpäin on menty joten luonnollisestikin kysymyksiä nousee kuin sproutteja huhtikuulla. Herää siis kysymyksiä, ja niin on oikein hyvä.

Aivan toiseksi on tässä kirjoituksessa sanottava yksi asia. Miten sen nyt sitten pukisi sanoiksi. Sanotaanko sitten vaikka näin:

"Rakastavat huoltajat ottavat huomioon perheensä kaikki lapset ja heidän tarpeensa. Jokaista he kannustavat, ja he jakavat resurssejaan oikeuden-mukaisesti. Jos joku vaatii enemmän aikaa ja vaivaa haasteellisuutensa vuoksi, niin silloin resursseja keskitetään kokonaisuus huomioon ottaen. Jokaista lasta autetaan löytämään paikkansa maailmassa, ja kodit ovat jo parhaita paikkoja opettaa sitä mitä on erilaisuus. Kansalaistaito on oppiaine, jonka lapsen kasvattajat voivat kaikista parhaiten iskostaa lasten mieliin omalla esimerkillään. Superkyvykkäitä ei saisi tasapäistää eikä erilaisia ja joskus kovinkin haasteellisia oppijoita ei saa masentaa. Joka sisäistää tämän ei ehkä enää kysele sen perään mikä on maailman paras kynsilaukka. Erilaisuuden ja kaikkinaisen kirjon tunnustaminen on tässä suhteessa kaiken kasvun ja tietämisen lähtökohta."

Lähdemmepäs liikkeelle viinimaailmasta. Meille on opetettu että on kolme erilaista viinityyppiä eli punainen, valkoinen ja rosee. Hmmm.. joku voisi tietysti puhua harmaastakin viinistä… Rosee saadaan aikaan värteeraamalla punaisten rypäleiden kanssa. Toisaalta valkoista viiniä voidaan valmistaa punaisistakin rypäleistä, mutta punaista et saa valkoisista ilman keinotekoista väriä. Kaikki viinit tehdään yhden ja saman Vitis vinifera-kasvin alalajikkeista. No muutama poikkeus on toki olemassa. Pääsääntöisesti kaikki Chilen ulkopuolella kasvatettavat viiniköynnökset ovat kahden eri kasvin yhdistelmiä koska viinimaailma ei ole ollut sama Phylloxera-katastrofin jälkeen.

Jos viiniä, joka on myös väärinkäytettynä hyvin haitallinen alkoholijuoma,  lähestytään arvostavalla tavalla niin silloin puhutaan aina kokonaisuudesta. No arvostukset toki muuttuvat. Kun Suomen purjehdusmaajoukkue juhli Lontoon vuoden 2012 kisojen jälkeen menestystä ja mitaleja, virtasi viini juhlissa ja huvimestarina toimineesta Sari Multalasta sanottiin että hän osaa yhdistää ruuan ja viinin. Ollaan edetty paljon ajasta ja vuoden 1964 Tokion kisoista jotka päättyivät Ranskan kannalta katastrofaalisesti. Voidaan jopa todeta että raitis hevonen pelasti tuon kansakunnan urheilumaineen.

——————————————-

Ekskurssi: Ranskan olympiaurheilun viinikatastrofi

Ranskan piti saada tukku kultamitaleja vuoden 1964 Tokion kisoista, mutta kaikki ennakkosuosikit pettivät toisensa jälkeen. Miesten pikaviestijoukkuekin jonka vaihto pelasi kuin unelma, koki Waterloonsa. Ranskan maineen pelasti vanha jermu Pierre Jonquers D’Oriola raivoisalla ratsullaan LUTTEUR-B. Sama heppu oli voittanut esteratsastuksen Grand Prixin jo Helsingissä 1952 ratsullaan ALI BABA. Kisojen jälkeen vaadittiin selitystä surkealle menestykselle ja totuus oli karmea. Ranskalainen huippu-urheilija vietti varsin kosteaa elämää, viiniä vedettiin kiduksiin pullo, puolitoista päivässä... Ja sehän vastaa noin puolikasta neljäkytvolttista kansantislepulloa (Koskenkorva). Erityisesti leireillä ja isoissa kisoissa fransmannit villiintyivät varsinaisiin bakkanaaleihin, ja naisurheilijat eivät totisesti jääneet kakkosiksi. Toisaalta ei ole varmaa sekään etteikö tuo mainio ratsu LUTTEUR ollut Ranskan joukkueen ainoa raitis ”henkilö” Tokion kisoissa. Ranskalaiset menivät itseensä ja menestys Mexico Cityn kisoissa vuonna 1968 olikin jo vallan erinomainen, kuudes sija mitalitaulukossa ja seitsemän kultaa.

——————————————-

Kynsilaukkaa voi pureskella raakana ja käytää moninaisiin tarkoituksiin ja sitä voi syöttää hepoille ja poneillekin ennaltaehkäisevä rohtona. Mutta kuka ymmärtää käyttötarkoituksen ja eri ruokien vaatimukset? Mikäpä on sopivin kynsilaukka käytettäväksi Dauphinoise-gratiiniin, mikä tuo parhaat puolet esiin lammas-pohjaisen aterian kokonaisuudesta, minkä lajikkeen skeipit ovat sokeriherneisiä, minkä kasvuryhmän kynnet tuottavat parhaat talviversot ja mikä on parasta sauteeraukseen ja mitkä lajikkeet ovat raakapuristetta pääasiassa nautiskelevan intoilijan hifistelylistan kärjessä? Kynsilaukka ruuanlaitossa on aiheena rannaton meri, mutta harva on päässyt kävelemään edes rantahietikolla. Alexandra-Suomessa ei olla päästy vielä luolansuuta pitemmälle jos tämä viittaus ihmiskunnan  alkuhämärään tässä sallitaan. 

Tällä kertaa loppumusiikkina palanen Marseljeesia pienellä johdannolla.

 

Joukot talvileirissä

 

Syksy on ollut vaativa monellakin tavalla ja jotain on pitänyt jättää pois. Koskaan aiemmin ei  koeviljelmälläni ole kynsiä laitettu maahan näin myöhään. Mutta riski kannatti ja jos ollaan odotuksessa niin lämintä olis ollut luvassa vielä ensi viikolla. Reservipenkkimetrejä jäi vielä kuusitoista. Niistä ehkä käytetään puolet tsekkiläisen Artisokan Stephanin istutukseen.  Mutta tänään saatoin  kirjoittaa oman Facebook-sivuni päivitykseen tällä tavoin:

Ai mitäkö mietin? No sitäpä muun muuassa että talvileiriin on vetäydytty. Osa divisioonista on muutettu mekanisoiduiksi ja uutta teknologiaa on otettu käyttöön. Itse asiassa kankeista divisioonista on luovuttu ja siirrytty miniarmeijakunta-muotoon. Taktiseen tykistöön on satsattu paljon resursseja ja jöötit ovat digitaalisesti ohjattuja. Hajautettu rakenne on sana jolla uuttaa taktiikkaa voidaan parhaiten kuvata. Kasassa 9 vahvaa armeijaa ja 175 taistelu-yksikköä. Reservissä on neljäsataa yksikköä taistelukykyisä nuorukaisia ja koulutuksen voidaan ottaa keväällä jopa 2000 alokasta.

Siperian valloitukseen ei vielä kuitenkaan ole resursseja. Mutta joukot ovat vahvemmassa kunnossa kuin koskaan; käytännössä kaikki soturit ovat valioyksilöitä, suorastaan henkivartiokaartia. 

Aseistus on huippuluokkaa. Odotettavissa menestyksekäs offensiivi joka alkaa maaliskuun lopulla ensi vuonna eli vuonna 2020. Joukot ovat rakentaneet kolme vahvaa leiriä. On aika talvilevon, lihashuollon, veljellisen jos kohta sisarillisenkin kisailun. Kukaan ei tosin pääse lomille. Ruokaa on varastot pullollaan. Leirejä ei lämmitetä sillä porukan kylmäkestävyys on huippuluokkaa. Jokaisella on vain hienonohut peitto. Ikkunat ovat huurussa ja huonelämpötila nollassa, mutta silti kovaluontoisimmilla hikikarpalot valuvat pitkin ihoa. Nukutaan kylki kyljessä ja kaikilla on niin mukavaa. 

Imperaattori on vetäytynyt kirjallisiin töihin ja pitämään yhteyksiä ympäri maailmaa. Tosin kuin aikaisempina vuosina on nyt kova kuri komentopaikalla. Ryypiskelyä ja vetelehtimistä ei sallita. Syödään lähinnä vulgusta ja ruokajuomana on vesi tai piimys. Kahvia ja teetä on rajaton myös määrä varastossa.

Mistä on siis kyse? Sandbergin kynsilaukkafarmilla ja De Re Allii Sativin koeviljelmällä kaikki hyvin. On aika julistaa talvi tulleeksi. Penkeissä on vain laatuyksilöitä. 9 kasvuryhmää plus hybridit; 175 lajiketta ja 4954 kynttä. Vielä on mahdollista saada maahan 200 kynttä kun pakkaset hellittävät. Keväällä voidaan istuttaa 400 yksöstä ja latbvaklooneja saadaan maahan helposti 2000 kappaletta.
Imperaattori nostaa uskollisen kirjurinkissansa Ramseksen olkapääälle pistää soimaan Kielon jäähyväiset ja käy tanssiin. 

On arviolta 116 päivää sprouttaukseen. On aika kirjoittamisen ja lukemisen. On aika ottaa esille keskeneräiset käsikirjoitukset.  Joskus asiat pitää vain laittaa tärkkelysjärjestykseen. Otsikkokuvassa Sandbergin uusi lajike joka oin syntynyt Messidor-mutaatioketjussa. Lajike joka on todennäköisin syin ilmiselvä 1-1-2-1 isoentsyymiallekirjoituksellinen Posliini sai nimen "The Glory of Sandberg."

Tässäpä vähän talvimusiikkia.

 

Haaveita paremmasta maailmasta.

 

Kuten otsikkokuvasta näkyy niin kevään riemuvoittoa ei voi mikään estää. Kuvassa nimittäin pappilani länteen ampuvalla seinustalla tunkee penkistä jo daffodiiliä niin penteleesti, niin penteleesti, ja huomenna varmaankin vielä enemmän. Kaikkialla maan alla kytee elämä ja muutaman viikon päästä ollaan jo peruuttamattomasti syvällä keväässä. Rohkeat pikkujyrsijät ovat liikkeellä mutta niin on myös turpaansa monesti päivässä lipova kissankin…

Päivän paras uutinen on tullut Jenkkilästä ja Valkoisesta talosta. Barack Obaman vaimo on niittäin perustanut rseidenssinsä takapihalle kasvimaan näyttääksseen esimerkkiä kansalaisilleen vihreistä arvoista. Vallan hieno juttu. Meikämanni kirjoitti jo viime vuoden marraskuussa tässä blogissa Obamain mahdollisesta elämästä valkoisessa talossa. Kasvimaasta en toki puhunut mutta vuohesta kylläkin. Vähän kyllä kauhistuttaa se millaisia myrkkyjä Michellen ja lasten kasvimaa oikein kerää. Washington on luvalla sanoaksemme varsin ”paska city.” Washington on luvalla sanoaksemme varsin ”paska city.” Mutta oikeassa rouva Obama on. 

Komposti olisi vielä kovempi juttu, mutta eiköhän sekin vielä löydä paikkansa presidentti-perheen takapihalta. Kompostoitu kama on vain vielä jälkikompostoitava aumassa joten tarvitaan väljäseinäistä vajaa. Ja kun Barack innostuu myös asiasta niin Michelle saa varmasti hepulin kun huomaa että mies käy aamukävelyn lomassa luomukuseksimassa kompostiaumalla. Samat ongelmat on sitten presidenttiperheellä kuin muillakin luonnonystävillä ympäri maailmaa. Turha siinä on Barackin puhua mitään typestä sun muusta ureasta kun vaimo räyhää ja uhkaa avioerolla… Obamalla on sitten kova työ rauhoitella villikissaansa. Koettaa vain sanoa että älä nyt viitsi lasten kuullen taas haukkua minua, ja ole nyt hiljaa ettei henkilökunta taas kuule! Vihreä elämäntapa on haasteellista ja vaatii paljon sopeutumista.

Yksinkertainen elämäntapa ja maalla asumisen ihannointi ei ole ratkaisu maailmamme ongelmiin ellei liikkumista rajoiteta ja ihmisiä velvoiteta omakohtaiseen ruuantuotantoon. Kuuluukohan van Hanenin Nurmijärvi-ideologiaan kotipuutarha ja kotimaiset vihanekset. Mattihan tykkää uuniperunoista, mutta kuinka käy van Hanenilta putarhatyöt? Voisi nimittäin van Haneninkin tehdä jotain esimerkillistä! Matti ottaa vaikkapa kantaa kotimaisen perunan puolesta. Tosiasia on nimittäin se että meidän suomalaisten tulisi palata potaatti-vetoiseen ruokavalioon jossa pasta-atriat olisivat harvinasita juhlaruokaa. Vehnä on levottomuutta aiheuttavaa ruokaa, potaatti sitävastoin on mukavan ja harkitsevan ihmisen ruokaa. Ja mikäpäs olis parempaa jos mahdollisimman moni voisi tuottaa omat potaatit kotipuutarhassaan. Mutta kun meistä suomalaisistakin on tullut aivan ruohikonpalvojia kerrassaan. Suomessa on lääniä niille jotka haluavat ison omakotitalotontin eikä sitäkään aina tarvita. Hyötykasveja voi viljellä jopa kotiparvekkeellakin. Ja nauris pitäisi nostaa jälleen uuteen arvoon. Mutta eipä van Hanen tee yhtikäs mitään; syy on van Hanenin. Siellä mies vain liikkuu puhumassa kaikenmaailman roskapankeista ja roskalainoista EU:n korkeille tirehehtööreille tuttu kissamainen ilme naamallaan. Yhtään en ihmettele vaikka mies tunnestusti nuukana söisi iltapalakseen vaikkapa purkillisen FELINEÄ ja nuolisi suunpieliään päälle…

Syyskuuta pakettiin ja muita sekaporinoita.

Seitsemäs kuukausi alkaa sitten olla puikoissa ja kahdeksas alkaa huomenna. Syyskuun loppu on ollut lämmin ja mukava mutta syssy tulee täydellä iskullaan kahdeksannen kuun koittaessa huomenissa. Olisi aika istuttaa lisää tulppaaneja ja leikata luumu-, ja kirsikka-puutkin. Eiköhän tuossa päivänä jonaisena…

Huomenna on sitten Mikkelissä piispanvalin ensimäinen kierros. Ehdokkaita on siis neljä: Irja Askola, Miikka Ruokanen, Seppo Häkkinen ja kenttäpiispa Hannu Niskanen. Kävin tuossa varsin äänekkään puhelinkeskustelun erään Mikkelin hiippakunnan papin, kirkoherran, kanssa toissa viikolla siitä ketkä ovatkaan vaalin toisella kierroksella… Olin sitä mieltä että kyllä ihmisest vaan ovat semmoisia että äänestävät sinne Miikka Ruokasen… Hääp oli sitä mieltä että toisella kierroksella ovat Niskanen ja Häkkinen.  


Minulla on vaalissa yksi suosikki ja se on tietystikin Seppo Häkkinen, mies joka jo kaplaanina oli hiippakuntansa pappisasessori. Mies jolla on sama harrastus kuin indylläkin eli puunhakkuu… Ruokanen ei siis ole suosikkini mutta luen vain reaalikirkko-politikan arkea. Huomennahan sen sitten näkee ja kuulee… Joskus nuorena pappina parisen olympiadia sitten soitin pappisasessori Häkkiselle kiperän kysymyksen ahdistamana. Häkkinen antoi ymmärtää ettei hän viimeinen asiantuntija ole jolta tätä voisi kysyä mutta niin vain saatoin olla vakuuttunut puhelun jälkeen että niin kai se asia sitten on. Hänen rauhallinen olemuksensa tuli suoraan sanoen puhelinlakojen läpi…

Mikkelinpäiväkin sitten lähestyy perinteisine perhemessuineen. Perhemessuhan on siitä vaikea laji että sillä on oma kaavansa jota kutienkin käytetään niin harvoin vuoden aikana. Se ei oikein tule koskaan tutuksi ja tunetuksia ja perhemessussa on muutakin sellaista joka tekee siitä vaikean, todella vaikean lajin… Toisaalta voi miettiä myös sitä että mitä sitä oikein tavaoittelee, tai yrittää… Mielenkiintoista ainakin Mikkelin hiippakunnassa…


Usalaisett eivät oikein ymmärrä roskapankin päälle kun kongressi sen kaatoi jättämättä lakiehdotuksen hyväksymäti. Ovat jo vissiinkin kyhäämässä uutta yritystä sillä asialla on kova kiire. Ennen oli heillä oli rahaa kuin roskaa ja pankkeja paljon. Nyt on pankkeja vähemmän ja ne täynnä roskarahaa… Vai mitehkäs ne alivaltiosihterin pojat asiasta vitsailivat männä lauantaina.


Sarah Palin on josksus tosissaan väittänyt että dinosaurukset ja ihminen ovat eläneet samaan aikaan ja niinkin tuoreeltaan kuin 6000 vuotta sitten. Funkkuhan se nainen on, siitä emme pääse ylitten emmekä ympäri. Alkuuhnma häneen liittyvästä ilmiöstä on nyt ohi ja ehkäpä sittenkin Obama pystyy voittamaan ne suuret osavaltiot ja saamaan itselleen Jenkklän presidendiumin…