Kevään pyhä ottelu — Kohti Lordi Stanleyn maljaa

Kevät on jo pitkällä, ja jääkiekon ystävälle se tarkoittaa vuoden sykähdyttävintä aikaa. Kotoisessa Liigassamme käydään jo raastavia välieräkamppailuja, miesten maajoukkueen ensimmäiset leirijaksot ovat käynnissä, ja ensi viikolla Tšekinmaalla nuoret leijonanalut haastavat maailman parhaat alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. 

Mutta kaikkein tärkein ja merkityksellisin asia on se, että tänään alkavat NHL-liigan pudotuspelit. Seuraavat kaksi kuukautta taistellaan suurten ammattilaisliigojen vaikeimmin voitettavasta palkinnosta. Ketkä nousevat uusiksi Lordi Stanleyn sankareiksi? Se nähdään viimeistään 21. kesäkuuta. Jos mestarijoukkue joutuu pelaamaan jokaisella kierroksella seitsemän peliä, urakka on raastava: 28 peliä 64 päivän aikana. 

Uudet haastajat ja historian siipien havinaa 

Juuri päättynyt runkosarja oli poikkeuksellisen tasaväkinen. Viime vuoden 16 pudotuspelijoukkueesta on nyt mukana 12, mikä tarkoittaa kuutta uutta haastajaa avauskierroksella: Ottawa Senators, Buffalo Sabres, Utah Mammoth, Anaheim Ducks, Pittsburgh Penguins ja Philadelphia Flyers. Näistä Ottawa, Buffalo ja Utah janoavat yhä seurahistoriansa ensimmäistä mestaruutta. 

Myös Minnesota Wild kuuluu tähän ryhmään, joka ei ole vielä koskaan saanut nimeään maljan kylkeen. Kokonaisuuden kannalta olisi tietysti hienoa, jos aivan uusi joukkue valloittaisi huipun. Noista neljästä joukkueesta Buffalo ja Minnesota pelasivat vahvan runkosarjan. Minnesotalla on laaja materiaali ja eri rooleihin sopivia pelaajia, minkä vuoksi moni luottaa heihin jopa enemmän kuin Buffaloon – vaikka Sabres onkin ollut joulukuun puolivälin jälkeen liigan paras joukkue pistemäärällä mitattuna. 

Buffalon taival NHL:ssä alkoi kaudella 1970–1971. Se nousi liigan ehdottomaan eliittiin varsin nopeasti, ja kaikki vanhat jääkiekkoilun ystävät muistavat legendaarisen French Connection -ketjun, joka pelasi vauhdikasta taitokiekkoa. Tuolloin Buffalon menestys kuitenkin kariutui raakaa ja väkivaltaista peliä pelanneisiin joukkueisiin, kuten Philadelphia Flyersiin. Tuosta maagisesta ketjusta – Gilbert Perreault, Rick Martin ja René Robert – vain Perreault on enää keskuudessamme. Olisikin suoranainen epäoikeudenmukainen teko jääkiekon jumalilta, jos Perreault ei saisi nähdä jotain suurenmoista ja juhlia Stanley Cupia. Se olisi urheilun suuri sovitus kaikista niistä vuosikymmenistä, jotka Buffalo on joutunut odottamaan. 

Pudotuspelit ovat oma, arvaamaton maailmansa 

Avauskierroksen hurmoksen voi aistia kotikatsomossakin; intohimon ja tunteen värinä on suorastaan käsinkosketeltavaa. NHL:n pudotuspeleissä mikään ei ole varmaa, eikä ole tavatonta, että runkosarjan valtias putoaa heti kättelyssä. Runkosarja antaa viitteitä, mutta pudotuspelit ovat oma maailmansa, jossa talven aikana vaatimattomammin esiintyneet pelaajat suorastaan uudestisyntyvät. Tänäkin vuonna nähdään yllätyksiä, ja jopa runkosarjan voittaja Colorado Avalanche voi löytää noutajansa jo ensimmäisellä kierroksella. 

Buffalon menestys lepää tänä vuonna suomalaismaalivahti Ukko-Pekka Luukkosen leveillä hartioilla. Samaan aikaan mediassa käy kuumana keskustelu nuoresta Konsta Heleniuksesta. Sopimustekninen peli on kovaa: kymmenes ottelu söisi tulokassopimuksesta vuoden, mutta jos raastava pudotuspelitaistelu vie pelaajia lasaretin puolelle, on todennäköistä, että organisaation yhdeksän parhaan pelaajan joukkoon kuuluva Helenius nähdään kokoonpanossa viimeistään toisella kierroksella. 

Intohimoa ilman sokeutta 

Vuosien varrella sitä on oppinut, ettei sokea fanitus ole aina järkevällä pohjalla. Se voi viedä ilon pelin suurelta kuvalta; tärkeintähän olisi nauttia hyvästä ja viihdyttävästä jääkiekosta, pelasi sitä kuka tahansa. Toki meillä kaikilla on ne omat inhokkimme, joiden menestyksestä ei voi nauttia varauksettomasti. 

Suomalaisittain katseet kiinnittyvät usein Dallas Starsin ja Florida Panthersin sinivalkoiseen peliin. Dallasissa on tällä kaudella pelannut viisi suomalaista, mutta joukkueen moottori Roope Hintz kantaa huolestuttavaa loukkaantumista, joka saattaa varjostaa koko kevättä. Dallasilla on myös taloudellinen "rakennevamma" Tyler Seguinin lähes 10 miljoonan dollarin sopimuksessa. Kaikki tiivistyy siihen, toipuuko hän enää täyteen pelikuntoonsa. Sopimuksen ulososto ei juuri hyödyttäisi, joten vasta kaudella 2027–2028 Dallas voi tavoitella täyttä menestystä vapautuvalla palkkarahalla. 

Kohti suurta tuntematonta – Veikkaus on tehty 

Teen tämän analyysini vankalta pohjalta: takana on 55 vuoden kokemus jääkiekon seuraamista. Sinä aikana on nähty dynastioiden nousut ja tuhot, pelitapojen vallankumoukset ja lukemattomat sankaritarinat. Tämä kokemus opettaa katsomaan tilastojen taakse ja aistimaan sen, missä joukkueessa sykkii todellinen voittamisen halu ja ketkä todella kestävät kevään raakaa painetta. 

Kun savu hälvenee ensimmäisen kierroksen jälkeen, uskon, että seuraavat joukkueet jatkavat matkaansa kohti unelmaa: 

Itäinen konferenssi:

Idässä luotan kokemukseen ja kevään kuumaan vireeseen. Jatkoon etenevät raudanluja Carolina, historian havinaa mukanaan kantava Buffalo ja kokenut pudotuspelijyrä Tampa Bay. Neljäntenä jatkoon rynnistää Philadelphia Flyers, joka osoitti runkosarjan lopussa olevansa valmis raastamaan voittoja tyylistä välittämättä. 

Läntinen konferenssi:

Lännessä nähdään vauhtia ja taitoa. Uskon, että toiselle kierrokselle itsensä taistelevat sitkeä Los Angeles, suomalaisittain vahva Dallas sekä nuoruuden innolla rynnistävä Anaheim. Erityinen mielenkiinto kohdistuu kuitenkin tyhjästä Vegasin peräsimeen hypänneeseen hahmoon. Meillä Suomessa suuresti väärinymmärretty John Tortorella on nyt Vegas Golden Knightsin penkin takana. Jos "Torts" löytää sieltä värisuoran, hänen kaksikätiset rosvonsa jytäävät alleen kaiken ja näyttävät kaikille epäilijöille, kenen perse todella kestää merivettä, kun pelataan elämästä ja kuolemasta. 

Nyt on aika istua alas, nauttia ja antaa pelin viedä. Stanley Cup ei kysy lupaa – se otetaan.

Näin se kiekko kulki kun French Connection oli jäällä.

Miksi Dallas Stars hävisi neljä ottelua putkeen?

Maalivahti Jake Oettingerin syyttäminen on tässä tilanteessa usein kohtuutonta. Vaikka Dallas Stars on tällä hetkellä neljän ottelun tappioputkessa, tilastot ja pelitapahtumat kertovat monimutkaisemmasta ongelmasta kuin pelkästä maalivahtipelistä.  Joukkue on hävinnyt neljä ottelua peräkkäin, mikä on pudottanut heidät Keskisen divisioonan kärkitaistossa Colorado Avalanchen taakse. 

Viimeisimmät ottelut voivat olla korutonta kertomaa mutta niiden takaa löytyy kyllä dataa joka ei anna niin lohdutonta kuvaa tilanteesta. 

26.3. @ NY Islanders: 1–2 (Tappio)

24.3. vs New Jersey Devils: 4–6 (Tappio

22.3. vs Vegas Golden Knights: 2–3 (Tappio)
21.3. @ Minnesota Wild: 1–2 (Tappio jatkoajalla)

Dallas teksi neljässä viimeisessä ottelussaan varsinaisella peliajalla 9 maalia ja sitä vastaan tehtiin 13 maalia. Noista kolmestatoista maalista 2 tehtiin tyhjään maaliin. Oettinger ei pelannut New Jersey Devilsiä vastaan vaan maalissa oli Casey DeSmith. Kolmessa ottelussa jotka Oettinger pelasi hän päästi keskimäärin 2 maalia per ottelu varsinaisella peliajalla. Marginaalit otteluissa olivat varsin pieniä. Oettingeria moititaan nyt kyllä suotta? Vaikka kriitikot tarttuvat usein ensimmäisenä maalivahtiin, Oettingerin suoritukset maaliskuussa ovat olleet pääosin erittäin vahvoja:

Oettingerin maaliskuun torjuntaprosentti on .914, mikä on liigan kärkitasoa. Esimerkiksi ottelussa Coloradoa vastaan (18.3.) hän torjui peräti .971 varmuudella. Viimeisestä neljästä tappiosta kolmessa Stars on tehnyt vain yhden tai kaksi maalia. Islanders-tappion jälkeen joukkueen sisällä myönnettiin, että peli oli hallinnassa, mutta viimeistely ontui. Devils-ottelussa (4–6) Stars kärsi nimenomaan "huolimattomasta alusta ja puolustuspään merkkausvirheistä", jotka jättivät maalivahdin usein vaille tukea. Kun Starsin hyökkäys sakkaa, syyttävä sormi osoittaa usein maalivahteihin, vaikka todellisuudessa ongelma on siellä toisessa päässä. Jos teet pelissä vain yhden tai kaksi maalia, on voittaminen nyky-NHL:ssä todella vaikeaa, torjui veskari kuinka hyvin tahansa.

Usein NHL:ssä käy niin, että kun joukkue pelaa pitkään samalla pelikirjalla ja nousee sarjataulukossa, vastustajat alkavat pureutua sen heikkouksiin videohuoneissa tavallistakin tarkemmin. Dallas Starsin kohdalla tämä "scouttaaminen" näkyy tällä hetkellä erityisesti keskialueen pelissä ja viimeistelyssä. Dallasilla on ollut paljon laiskoja sisäänvientejä .Vastustajat ovat tunnistaneet Starsin hyökkäyssinisen ylittämiseen liittyvät rutiinit ja alkaneet iskeä niihin aggressiivisemmin. Tämä on tehnyt pelin rakentamisesta vaikeampaa.

Viimeistelytehokkuus on myös romahtanut. Scouttaus on selvästi tunnistanut Starsin parhaat ampumapaikat. Kun aiemmin Stars mätti maaleja huikealla 22 % tehokkuudella, niin neljän ottelun tappioputken aikana tuo lukema on pudonnut vain 7,8 prosenttiin. Vastustajat osaavat nyt peittää parhaat sektorit paremmin.

Loukkaantumisten vaikutus näkyy nyt. Scouttaamista helpottaa se, että Starsin kokoonpano on ollut repaleinen. Mikko Rantasen ja Roope Hintzin poissaolot ovat pakottaneet Jason Robertsonin ja Wyatt Johnstonin kantamaan kohtuuttoman suurta vastuuta. Nyt vastustajien on helpompi keskittää huomionsa vain muutamaan avainpelaajaan. 

Suomalaisessa urheilujournalismissa sorrutaan usein joko liian yksinkertaiseen yksilökeskeisyyteen (maalivahti epäonnistui, tähti ei tehnyt maalia) tai pelkkään tilastojen tuijottamiseen. Se, mitä sanotaan ”scouttaamiseksi”, on juuri se taktinen taso, joka jää usein pintapuolisen raportoinnin varjoon:

Kun huippujoukkue kuten Dallas pelaa tietyllä pelikirjalla kuukausia, NHL-valmentajilla on nykyään käytössään niin valtava määrä videodataa, että he murtavat Starsin hyökkäyskuviot palasiksi. Jos Dallas ei reagoi tähän muuttamalla rytmiään, he hakkaavat päätään seinään – ja toimittajat kirjoittavat vain ”tehottomuudesta".

Toimittajilta jää usein huomaamatta, miten vastustaja on esimerkiksi tukkinut juuri ne kaistat, joita yleensä käytetään vauhdinottoon, tai miten jotain pelataan fyysisesti pois suosikkipaikoiltaan jo ennen kuin kiekko edes tulee hänelle. On helppoa ja laiskaa syyttää maalivahtia, koska se näkyy tulostaululla. Vaatii enemmän paneutumista nähdä,tappion syyt, että vastustaja on "pelannut Dallasin pois" heidän omista vahvuuksistaan.

NHL on kopiointiliiga. Heti kun joku keksi, miten esimerkiksi Dallasin keskialueen sumputus tai ylivoima eliminoidaan, kaikki muut alkoivat tehdä samaa perässä. Nyt pallo on Starsin valmennusjohdolla – heidän on keksittävä jotain uutta, jotta scouttaamisesta tulee taas vaikeampaa. NHL-videovalmentajat ja koko liiga hyödyntävät nykyään tekoälyä erittäin laajasti sekä pelin analysoinnissa että scouttauksessa. Se on juuri se "näkymätön voima", joka mahdollistaa edellä kuvatun Dallasin tehokkaan pimentämisen. 

Tekoäly toimii videovalmentajien apuna monella tavalla. Reaaliaikainen analyysi ja taktiikka on avainasemassa. Käytössä on ns 15 sekunnin päätösikkuna; nykyiset tekoälyjärjestelmät pystyvät analysoimaan kuvioita ja muutoksia vastustajan pelissä millisekunneissa. Videovalmentajat saavat tiedon esimerkiksi puolustusmuodostelman rakoilusta jopa 30 sekuntia ennen kuin ihmissilmä sen havaitsee.

Pelaajien kuormitusta seurataan niin ikään millisekuntietn tarkkuudella: Tekoäly seuraa luistelupotkujen pituutta ja kiekonkäsittelynopeutta havaitakseen pienenkin väsymyksen. Tämä auttaa valmentajia reagoimaan peluutukseen välittömästi. Vastustaien strategioita voidaan ennustaa reaaliajassa. Algoritmit pureutuvat vastustajan syöttöketjuihin ja hyökkäyssinisen ylityksiin. Tämäö selittää sen, miksi Dallasin kaltaisen huippujoukkueen peli on pystytty "lukemaan" niin tarkasti. 

Dallas Stars on tunnustettu yhdeksi innovatiivisimmista joukkueista tekoälyn ja analytiikan hyödyntämisessä. He käyttävät reaaliaikaista seurantaa jopa fanitapahtumissa havainnollistamaan pelaajien liikkeitä. Joukkue on käyttänyt tekoälyä (kuten Topaz Labs) myös pelivideoiden ja markkinointimateriaalien laadun parantamiseen, mikä säästää valtavasti aikaa teknisessä työssä. 

NHL-jääkiekko on nykyään kuin shakkia: Kun tietokoneet tulivat mukaan, pelaajien oli pakko tulla tarkemmiksi, nopeammiksi ja älykkäämmiksi selviytyäkseen. Kun tekoäly paljastaa vastustajalle jokaisen toistuvan manööverin, pelaaja ei voi enää luottaa pelkkään rutiiniin. Se pakottaa huiput, kuten Rantasen ja Hintzin, kehittämään peliään jatkuvasti. Pelaajien on pystyttävä muuttamaan ratkaisujaan lähes reaali-ajassa, jotta he pysyvät ennakoimattomina.

Yksilötaidot korostuvat enemmän kuin koskaan: Kun taktiikat on scoutattu puhki, ratkaisu syntyy usein puhtaasta yksilötaidosta. Se syntyy jonkun poikkeyuksellisesta toiminnasta jota mikää algortimi ei osannut odottaa. Pelaajat tietävät, että jokainen sijoittumisvirhe näkyy heti vastustajan tabletilla. Koko liigan taso on noussut  historiallisen kovaksi. Tämä selittää myös sen, miksi Dallasin kaltainen huippujoukkue joutuu välillä "mankeliin". Se ei ole välttämättä huonoutta, vaan merkki siitä, että vastustajat ovat nostaneet rimaa. Nyt Starsin on vastattava siihen nousemalla vielä korkeammalle tasolle. Kaikki on jatkuvaa evoluutiota. Mikä riitti voittoon kuukausi sitten, on tänään jo vanhentunutta tietoa.

Dallas pystyy kyllä nousemaan takaisin voittojen tielle koska sen kokoonpanossa on syvyyttä ja paljon talenttia. Tervehtyvä Rantanen tuo joukkueeseen tarvittavaa vääntöä ja hirvivoimaa. Ja ennen kaikkea maalivahtipeli on huippulaatua.

Lisää joukkueita NHL-liigaan?

Eräässä Facebookin fani-ryhmän julkaisussa oli tänään varsin mielenkiintoinen NHL liigaa koskeva spekulaatio. Itse asiassa kyse on varsin luotettavana pidettävän lähteen tekemä listaus kaupungeista jotka ovat ilmaisseet halukkuutensa uutta joukkuetta kohtaan. NHL on laajentunut paljon viimeisen 35:n vuoden aikana ja nykyään joukkueita on 32, mutta tilaa on vielä kaikille jotka käyttävät rahaa ja joiden alueella on hyvät markkinat.

Tuossa joukkueessa esitettiin jopa ajatus siitä että liiga haluaisi neljä uutta joukkuetta seuraavan viiden vuoden aikana. Ei mitenkään mahdoton ajatus, pelaajia ja nimenomaan laadukkaita pelaajia riittäisi kyllä. Eurooppaan NHL ei suinkaan olisi laajenemassa. Julkaisu listasi peräti 14 kaupunkia Kanadasta ja Yhdysvalloista jotka olisivat kiinnostuneita uudesta joukkueesta. Osa noista paikkakunnista on hyvin uskottavia, osa varsin eksoottisia ja ehkäpä jopa mahdottomia paikkoja NHL-organisaatiolle. 

Mahdottomimmasta päästä lienee Louisianan New Orleans ja Nebraskan Omaha. Mahdottomalta ajatukselta tuntuu se, ettäTorontossa voisi olla kaksi NHL_joukkuetta. Miten niin joku voisi kysyä? Onhan New Yorkissakin ja Los Angelesissa kaksi joukkuetta. Itse asiassa New Yorkin megapolis-alueella on kolme joukuetta. Manhattanilta pääsee New Jerseyhyn, siis aivan toiseen osavaltioon toisen joukkueen areenalle, julkisilla kulkuneuvoilla yhtä nopeasti kuin Espoon Tapiolasta Vantaa Korsoon. 

Toronton metropolialue on kyllä niin mahdoton paikka että sinne ei toista joukkuetta vähällä kummalla tule. Ei tule vaikka toinen joukkue toisi on Ontarion ydinalueelle todella paljon säpinää. Listauksen järkevämmät ehdotukset ovat Texasin Houston, Arizonan Phoenix ja Kanadan Quebeckin provinssin Quebec city ja tietyin varauksen Georgian Atlanta. Texas on suuri osavaltio ja joukkue uusi joukkue Houstonissa loisi Dallas Starsille hyvän paikallisvastustajan. Talousalue olisi riittävä vaikka Texasin oman jääkiekkokulttuurin pelaajatuotanto ei niin vankoissa kantimissa olekaan. Rahaa ja potentiaalisia katsojia siellä kuitenkin on valtavasti.

Listalla on tietenkin Georgian Atlanta. Jos George Atlanta saisi joukkueen olisi se jo kolmas yritys. Ensimmäinen Atlantan tai joukkue siirtyi aikoinaan Calgaryyn ja sen nimessä näkyy edelleenkin mistä se on kotoisin. Flames kertoo paljon. Toinen yritys meni myttyyn ja Atlanta Thrashers muuttui Winnipeg Jetsiksi.

Listauksen Varmin tapaus on tietenkin Phoenix. NHL liigan komissaari Gary Batman on itse asiassa luvannut jo joukkueen Phoenixiin. Ehtona on mitat täyttävä iso nykyaikainen areena. Sellaista ollaan sinne puuhaamassakin. Phoenix  ei välttämättä ole mitenkään supervahva talousalue mutta sillä on yksi valttikortti. Phoenix ansaitsee tässä laajemman tarkastelun.

Phoenixin alueella asuu arviolta noin 40 000 kanadalaista pysyvästi. Kausiasukkaat joista käytetään nimeä ¨Snowbirds” ovat oma lukunsa. Noin 100 000 kanadalaista viettää talvensa Arizonassa, ja heistä suurin osa sijoittuu nimenomaan Phoenixin metropolialueelle. Lisäksi vuosittain Phoenixin seudulla ja Arizonassa vierailee yhteensä noin miljoona kanadalaista. 

Kanadalaisten taloudellinen ja yhteisöllinen vaikutus on suuri.  Kanadalaiset ovat suurin ulkomaalainen kiinteistönomistajaryhmä alueella. He omistavat yli 95 % kaikista kansainvälisten asukkaiden omistamista kiinteistöistä Suur-Phoenixin alueella. Arizonassa toimii yli 200 kanadalaista yritystä, jotka työllistävät noin 25 000 ihmistä. Tunnettuja alueella vaikuttavan kokoisia kanadalaislähtöisiä yrityksiä ovat muun muassa Circle K, Lululemon ja BMO. Kanadalainen yhteisö on aktiivinen; esimerkiksi Tempeen on perustettu curling-halli juuri kanadalaisten seniorikansalaisten ja aktiivien toimesta. Voidaanpa puhua jopa kanadalais-mafiasta positiivisessä mielessä.

Pitää myös muistaa että Phoenixin alueella (Greater Phoenix) pelaa tällä hetkellä (maaliskuu 2026) joukkueita kolmessa Pohjois-Amerikan neljästä suuresta miesten ammattilaissarjasta (NFL, NBA, MLB). Uusi NHL-joukkue nostaisin Phoenixin suuralueen niiden paikkakuntien  joukkoon jossa on yksi joukkue neljästä suuresta ammattilaisliigasta. Kyseiset neljä maata on tällä hetkellä New Yorkissa. Los Angelesissa, Chicagossa, Philadelphiassa, Dallasissa, Bostonissa, San Franciscon lahden alueella ja Liittopiirikunta Columbian  Washingtonissa. Ja ennen kaikkea monet varakkaat kanadalaiset eläkeläiset ovat muuttaneet siis lämpimimille seuduille. Uusi halli olisi aina loppuunmyyty. 

Mikä ei ole mahdollista Kanadan väestörikkaimmassa provinssissa Ontariossa  olisi kyllä mahdollista ranskankielisessä Quebecissä. Tuskinpa kukaan montrealilainen jääkiekon vannoutunut ystävä pitäisi pahana asiana sitä että provinssissa olisi toinen joukkue Quebec Cityssä. Quebecissä odotetaan NHL joukkueen paluuta enemmän kuin mitään muuta asiaa. Nykyinen NHL:n komissaari Gary Batman ei ole kylläkään ollut mikään Quebeckin ystävä. Mutta ajat muuttuvat ja oma omalla tavallaan Bettmanin toimintakin on ymmärrettävää. Hänen aikansa päättyy joskus ja hyvä asia olisi jos hän jäisi quebeckiläisten sydämiin miehenä joka antoi heille takaisin joukkueen. 

Quebecissä oli joukkue 1900 90-luvun puoliväliin saakka. Joukkue oli yksi neljästä viimeisestä WHA joukkueesta jotka tulivat NHL liigaan kaudella 1979 80 eli Wayne Gretzkyn ensimmäisellä NHL kaudella. Quebeckin korpivaellusta on kestänyt jo kolme vuosikymmentä, ja sopii vain toivoa että raamatulliset 40 vuotta tässä suhteessa eivät kävisi toteen. Quebeck Cityssä olisi varmasti NHL:n fanaattisin yleisö. Kamppaillut Montrealia vastaan olisivat aina elämää suurempi asia. Tässä olisi hyvä lisäarvon koko NHL:n kannalta. Samalla logiikalla olisi hyvä jos Dallas saisi hyvän paikallis-vastuksen Houstonin joukkueen myötä. Phoenix olisi kaikkien kaveri ja hyvä lisä olisi se sitten Keskisessä divisioonassa tai Tyynenmeren divisioonassa. Muista listauksissa olevista joukkueista Atlantaa ehkä vakuuttavimpia paikkoja voisivat olla kahden osavaltion rajalla sijaitseva Kansas City ja Wisconsinin Millwaukee.

NHL liigan suosio kasvaa Pohjois-Amerikassa ja Yhdysvaltain olympiakulta Milano-Cortinan kisoissa kasvatti entisestään kiinnostusta. Jääkiekkoa on luonnehdittiin muutama vuosikymmen sitten vuosi sitten NHL:n mainonnassa lauseella että ”Coolest  Game on Earth.” Sitähän se on. Se on nopea peli ja lajin fyysisyys kiehtoo katsojia. Se on hyvin erilainen kuin koripallo. Luvalla sanoen ainakin minä olen monesti, melkein aina ollut hyvin ärsyyntynyt ja suorastaan tuskastunut kun olen katsonut NBA- koripalloa.  Viimeinen neljännes on kauheata kyttäämistä ja viimeisen kahden minuutin loppuun viemiseen tarvitaan joskus 10 minuuttia kaikkine aikaisineen, mainoskatkoineen ja muine kuhnailuineen. NHL-kiekossa on kiehtovaa juuri sen dynaamisuus ja viimeisen viiden minuutin lumous. Vaikka toinen joukkue johtaisi 5-2 5 minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä tilanne voi olla tasan kun päätössummeri soi. Jäämme odottelemaan. Seuraava NHL-ekspansio nousee spekulaation kohteeksi varmasti suomalaisessakin jääkiekko-journalismissa tämän vuoden aikana.

McDavidin pinna kiristyy

Torstai-iltana 12. maaliskuuta 2026 tapahtui Dallas Starsin ja Edmonton Oilers pelissä sattui erikoiselta näyttänyt välikohtaus. Edmonton oli ottelussa pahasti alakynnessä ja hävisi lopulta lukemin 7–2. Toisen erän lopussa, kun nujakka tapahtui, peli oli jo käytännössä ratkennut Dallasin eduksi. Tilanne alkoi Arttu Hyryn lauottua kiekon Leon Draisaitlia kohti summerin jälkeen toisen erän lopussa.

Tilanteessa syntyi nujakka jossa Oikersin kapteeni Connor McDavid joutui tappleuun Dallasin Just Hryckovianin kanssa. Nujakan jälkeen Mcdavidin poskipää oli auki ja näytti siltä kuin hänelle olisi luettu lukua kahdeksaan.

McDavid sai tilanteessa osumia kasvoihinsa, ja raporttien mukaan häneltä lensi kypärä päästä nujakan aikana. Hän jakoi iskuja paljain käsin, mikä altisti hänet myös vastustajan iskuille. sekava olo ja "luvun luku" heijastivat tilanteen intensiteettiä. Vaikka kyseessä ei ollut tyrmäys, se, että liigan suurin tähti päätyi jään pintaan painimaan ja ottamaan iskuja vastaan roolipelaajalta, oli monelle shokki.

Edmontonin päävalmentaja Kris Knoblauch totesi ottelun jälkeen, että McDavid oli "erittäin turhautunut" ja yritti herätellä joukkuettaan epätoivoisessa tilanteessa. Joukkuetoveri Zach Hyman totesi pelin jälkeen, että McDavid on "viimeinen mies, jonka pitäisi joutua tekemään tuota", viitaten siihen, että muiden pelaajien olisi pitänyt hoitaa fyysinen vastaantulo kapteenin sijaan. Tapaus on jää kaikkien mieleen yhtenä McDavidin uran harvinaisimmista ja rajuimmista tunteenpurkauksista, mikä kertoi Edmontonin senhetkisestä tukalasta tilanteesta. 

Tapahtumassa kuvastuu aine ja epävarmuus: Oilers on kamppaillut koko kauden ailahtelevien otteiden ja erityisesti maalivahtipelin kanssa. Joukkue on pudotuspelitaistelun kannalta vaikeassa asemassa, mikä on lisännyt kapteenin paineita. Tapahtuma voi olla viesti muille joukkueille että McDavidia pitää agitoida ja härnätä. Se saattoi jopa antaa NHL:n muille joukkueille erittäin selvän "pelikirjan" siitä, miten maailman paras pelaaja saadaan pois tolaltaan.  Tapahtuma viesti muille joukkueille useita asioita.

Näyttää siltä että McDavidin "sulake" on lyhentynyt. Kun liigan taitavin pelaaja lähtee jahtaamaan vastustajaa summerin jälkeen ja päätyy nyrkkitappeluun tulokkaan kanssa, se on merkki siitä, että henkinen kantti rakoilee.  

Dallas osoitti, että kun Oilers on tappiolla, McDavidia on entistä helpompi provosoida. Tämä rohkaisee muita joukkueita pelaamaan pikkusikaa heti ottelun alusta alkaen.  Tämän jälkeen on varmaa, että jokaisen joukkueen "pääpukarit" ja ärsyttäjät tulevat kokeilemaan McDavidin hermoja entistä kovemmin. 

Herää kysymys siitä onkohan McDavidilla liian iso ego? Joitian merkkejä tästä on. Tappelu Justin Hryckowiania vastaan voidaan nähdä merkkinä siitä, että McDavid luulee voivansa ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Kun hän lähtee jahtaamaan vastustajaa summerin jälkeen, hän asettaa itsensä ja myös joukkueensa menestyksen oman turhautumisensa alapuolelle.

Yksi huolestuttava piirre McDavidin käyttäytymisessä on varsin selkeä komentelu jäällä. On huomattu, että tappioaseman koittaessa McDavid on alkanut viittoilla ja kritisoida tuomareita sekä omia joukkuekavereitaan (kuten maalivahti Jarrya) entistä näkyvämmin.

McDavidin käyttäytymisen taustalla on varmasti Milanon pettymys helmikuussa 2026. Se on nähty yhtenä merkittävänä syynä siihen henkiseen kuormitukseen ja turhautumiseen, joka purkautui myöhemmin maaliskuussa nähdyssä nujakassa Dallasia vastaan.  Hän kuvaili tappiota sanoin "tämä on perseestä" (it sucks) ja totesi, ettei pettymystä voi mitenkään kaunistella

McDavidia varmasti ärsytti vertailu legendoihin. Toimittajien kysymykset siitä, miksi hän ei ole saavuttanut Stanley Cupia tai olympiakultaa kuten Wayne Gretzky tai Sidney Crosby, saivat hänet silminnähden vaivaantuneeksi ja turhautuneeksi. Vaikka McDavid valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi (MVP) ja hän teki NHL-pelaajien uuden olympiaennätyksen (13 pistettä), hän totesi, että vain voitto olisi merkinnyt jotain.