Northern Hemisphere rules - Mietteitä Barack Obaman porinan äärellä...

                                         

Aivan ensinnäkin täytyy sanoa, että onhan vallan hienoa jos Obaman stoori on julkaistu yksinoikeudella Uudessa Suomessa. Tekisi mieli oikein kaivaa esiin vanhat kiiltonahkasaappat ja tehdä napsahtava manööveri. Mitähän Erkon sakki tästä tuumaa! Lisää tällaista kaivataan. Mutta asiaan...

Sitten pitää varmaan todeta, että mitä Obama suullaan sanoo on ennen kaikea Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen nykyisen hallituksen ja pääomapiirien kanta asiaan. Se on nyt puettu perinteiseen kieleen jossa nostetaan esiin Amerikan ja Euroopan ns. kohtalonyhteys - Yhdysvallat ja Eurooppa eivät kykene selviämään ilman toisiaan. Presidentin puheessa nousee  esille hyvin voimakkaana USA-vetoisen NATO:n vahva poliittinen, tai sanotaanko suorastaan messiaaninen rooli. Tämän järjestelmän tehtäviin kuuluu mm. ydinaseiden leviämisen ehkäiseminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja terrorismin ehkäisy.

Kolme pienempää tehtävänkuvan osaa ovat hyvin valittuja. Joka eli tiedostavana ihmisenä 1970-luvulla ymmärtää hyvin millainen kauhukuva ydinaseet olivat. Muistan hyvin Combi-nimisessä leksigrafissa olleen piirroksen jossa kymmenen megatonnin Forssan kohdalla ilmakehässä pamahtava ytyjyskäys kuvataan. Siinä palaa poroksi Nääsville, Ååbu ja koko pääkaupunkiseutu. Kuvaus loi kauhuntunnetta nuoreen ihmiseen. 

Ilmastonmuutos-väitteistä on tullut suorastaan uskontoon verrattava ideologia ja se se ilmenee kielteisillä tavoilla. Jos olet välinpitämätön sen suhteen niin olet jollakin tavoin huono ihminen. Loppujen lopuksi ilmastonmuutos-keskustelu on politisoitunut. Vielä pahempaa on se, että politisoitumisen taustalla on vahva kapitalistinen vaade. Vihreän teollisuuden takana on sama pääoma kuin ennenkin, ja on maailmanhistorian suurin bisnes rakentaa kaikki tavallaan uudellen, tällä kertaa ns. vihreästi.

Terrrosrimin ehkäisy onkin sitten kolmas tunteisiin vetoava asia. Ehkä emme ymmärrä täällä suhteellisen turvallisessa Suomessa asuvina ihmisinä kuinka suuri asia tuo oletettu terrorismin pelko on Amerikassa ollut. Yhdysvallat on saanut käytännössä koko Euroopan uskomaan asiaansa. Tämä "neljäs maailmansota" on kuitenkin syössyt Jenkkilän talouden käsittämättömän suuriin vaikeuksiin joista sen on hyvin vaikea päästä ulos. Kaiken lisäksi Obama on joutunut massiivisiin sisäpoliittisiin vaikeuksiin. Niiden joukko ja vaikutusvalta jotka haluavat Amerikan ja sen resurssit amerikkalaisille kasvaa päivä päivältä. Nythän Obama on lupaamassa vaurautta kaikille jotka ovat hänen esittämänsä suunnitelman takana.

Obaman esittämät ajatukset ovat kieltämättä ovelia. Koko esityksen taustalla on talouden ja sotilaallisen vallan yhteennivoutuminen. Jyrki Katainen, tasavaltakuntamme ykköspuolueen johtaja ja vationkasööri, on tänään puhunut hyvin myönteisesti NATO-asiasta, kuinka ollakaan. Katainen kuitenkin on kaukaa viisas kun hän edellyttää myönteiselle NATO-päätökselle suurta eduskunnan kannatusta.

Venäjästä Obama puhuu hyvin myönteisesti. Sitäkin siis tarvitaan. Eurooppa ei tule toimeen ilman Venäjän kaasua ja öljyä. Niinpä sitäkin tarvitaan tässä kieltämättä manifestilta tuntuvassa julistuksessa jonka voisi kiteyttää englanninkielisiin sanoihin "Let the Northern Hemisphere rule." Obama esikuntineen on kieltämättä viisas valjastaessaessan ns. nyrkkipaja-valtioiden myös Venäjään joskus tulevaisuudessa kohdistuvan ohjus-, ja ydinaseuhan: "Lisäksi se luo pohjan yhteistyön lisäämiselle – antamalla kaikille liittokunnan jäsenille oman toiminta-alueen, parantamalla liittolaistemmme turvallisuutta ja ja luomalla mahdollisuuden yhteistyön lisääämisen  Venäjän kanssa,  jota ballistiset ohjukset myös uhkaavat." Kuinka uskottava hän oli, sen aika näyttää.

Mutta entäs Kiina? Varmastikin Obamalla ja kumppaneilla on omat puheensa Kiinan varalle jota Jenkkilän ei myöskään ole varaa suututtaa. Kiina on tällä hetkellä kasvava talousmahti ja Yhdysvallat on sen edessä polvillaan. Kiinalla ja Yhdysvalloilla on myöskin yhä kasvava kohtalonyhteys.

Obaman esittämät ajatukset ovat vahva julistus. Mutta tällainen julistus herättää paljon kysymyksiä joista haluan nostaa esiin neljä.

I Mikä on kaiken taustalla? Yhdysvallat on nyt esittänyt ajatuksen jossa taloudellinen valta ja sotilasmahti ovat yhtä. Tällaisella liittoutumalla on jopa tärkeä missio maailman pelastamisen kannalta. Onko taustalla Bilderberg!?

II Mihin on unohtunut sellainen osa maailmasta josta joskus muinoin käytettiin nimeä "kolmas maailma?"

III Onko meidänkin lähdettävä mukaan tähän projektiin jotta turvaisimme vaurautemme? Onko sitoutumattomilla mailla enää tulevaisuutta?

IV Onko se näkymätön vihollinen jota Obama ei ääneen sano nimeltään ISLAM?

Suuren Mustan Päällikön ensimmäinen vuosi. vol I.

                                     

On  kulunut  ensimmäinen  vuosi  Suuren  Mustan  Päällikön  (Noista  sanoista tulee muuten aika hauska lyhenne: SMP!) hallintoa  Yhdysvalloissa.  On  myöskin  aika  tarkastella  asiaa  muutamalta  näkökantilta.  

Obaman  virkaanastujaisten  tiimoilla  saattoi  esittää  kysymyksen  siitä,  ovatko  Pohjois-Amerikan  yhdysvaltojen  intiaanit  todellakin  rebuplikaaneja  vai  eivät.  Kysymykseen  saattoi  lyhyesti  ottaen  vastata:  Pohjois-Amerikan  Yhdysvaltojen  intiaanit  eivät  ole  rebuplikaaneja vaan  he  ovat  AMERIKKALAISIA,  ja  alkuperäisiä.

Obaman  juhlissa  sai  koko  maailma  nähdä  kuinka  vapaan  maailman  parhaimmiston  parhaat  populääri-artistit  pitivät  Obaman  virkaanastujaiskonsertin  Lincolnin  muistomerkin  partailla  Washingtonissa.  Mitäpä  tuosta  voisi  sanoa… Ei  oikein  säväyttänyt  ja  hommassa  oli  pingoitetun  makua  ja  kunnon  rock’n  rollia  ei  hitustakaan.

Kaikki  näytti,  anteeksi  vain,  pelkästään  valkoisten  ja  afro-amerikkalaisten  suurelta  sovintojuhlalta  suuren  valkoisen  isän,  Abraham  Lincolnin,  kasvojen  edessä.  Kaikenlaista  sovintoa  siinä  tunnuttiin  julistettavan  ja  Rosa  Parksinkin  nimi  tuli  esille.  Mitäpä  muuta  se  olisi  ollutaan,  vaan  yksi  oli  joukosta  poissa…  Uskonpa  että  Pohjois-Amerikan  oikeat  AMERIKKALAISET  katsoivat  tilaisuutta  varsin  happamina,  jos  katsoivat  ollenkaan.  Toisaalta  asiahan  on  aivan  uskomattoman  hieno  jos  puuvillapeltojen  raskas  varjo  väistyy  Jenkkilän  päältä,  ja  maassa  voivat  afro-amerikkalaiset  ja  valkoihoiset  vihdoinkin  elää  tasa-arvoisina  toimijoina,  mutta  edelleenkin  yksi  on  joukosta  poissa.  Intiaanejahan  Pohjois-Amerikan  Yhdysvaltojen  alueella  tänäkin  päivänä  noin  3  miljoonaa  eli  prosentin  verran.  Kyseisessä  sivilisaatiossa  on  muuten  tänäpänä  saman  verran  vankeja!!!

Ehkä  joskus  tulee  päivä  jolloin  nämä  suuren  Lincolnin  perilliset  tulevat  ihan  oikeasti  katumapäälle  ja  katsovat  kansakunnan  historian  synkimpään  lukuun  avoimin  silmin  ja  katuvaisin  mielin.  Nyt  kun  meillä  Suomessa  tipahti  taivaalta  yksi  valkoisen  miehen  suurimmista  keksinnöistä  eli  hävittäjälentokone  niin  on  todellakin aika  siteerata  freukkareita:

“Intiaani  ties  eikä  kirkon  mies,  kuinka  luotiin  maailma  tää.
Rajalinjoja  vailla  ja  sillä  lailla  se  ois  pitänyt  säilyttää.
Mutta  jos  mina  saan  sata  miljoonaa  sen  pistän  Martelliin  ja  Moneeseen.
Tai  johonkin  vaan  mutten  ainakaan  yhteen  hävittäjäkoneeseen.”

Tässä  innostuu  itsekin  pieneen vulgääriin  tilapäisrunoon  tai  ainakin  sen  yritelmään:

Löi  kättä  veljet  uudet  eessä  suuren  isä  Lincolnin
Vaan  jossain  yllä  preerian  vain  häilyy  henki  Manitoun
On  unohtunut  kohta  nimi  Geronimon,  myös  Härän  Istuvaisen
Nyt  tärkeintä  on  kasvu,  kulutus  ja  maine  kansakunnan
On  unohtunut  myöskin  neuvo  Seattlen,  suuren  päällikön
Vaan  mitäs  tuosta,  on  tullut  aika  suuren  mustan  päällikön.

Haaveita paremmasta maailmasta.

 

Kuten otsikkokuvasta näkyy niin kevään riemuvoittoa ei voi mikään estää. Kuvassa nimittäin pappilani länteen ampuvalla seinustalla tunkee penkistä jo daffodiiliä niin penteleesti, niin penteleesti, ja huomenna varmaankin vielä enemmän. Kaikkialla maan alla kytee elämä ja muutaman viikon päästä ollaan jo peruuttamattomasti syvällä keväässä. Rohkeat pikkujyrsijät ovat liikkeellä mutta niin on myös turpaansa monesti päivässä lipova kissankin…

Päivän paras uutinen on tullut Jenkkilästä ja Valkoisesta talosta. Barack Obaman vaimo on niittäin perustanut rseidenssinsä takapihalle kasvimaan näyttääksseen esimerkkiä kansalaisilleen vihreistä arvoista. Vallan hieno juttu. Meikämanni kirjoitti jo viime vuoden marraskuussa tässä blogissa Obamain mahdollisesta elämästä valkoisessa talossa. Kasvimaasta en toki puhunut mutta vuohesta kylläkin. Vähän kyllä kauhistuttaa se millaisia myrkkyjä Michellen ja lasten kasvimaa oikein kerää. Washington on luvalla sanoaksemme varsin ”paska city.” Washington on luvalla sanoaksemme varsin ”paska city.” Mutta oikeassa rouva Obama on. 

Komposti olisi vielä kovempi juttu, mutta eiköhän sekin vielä löydä paikkansa presidentti-perheen takapihalta. Kompostoitu kama on vain vielä jälkikompostoitava aumassa joten tarvitaan väljäseinäistä vajaa. Ja kun Barack innostuu myös asiasta niin Michelle saa varmasti hepulin kun huomaa että mies käy aamukävelyn lomassa luomukuseksimassa kompostiaumalla. Samat ongelmat on sitten presidenttiperheellä kuin muillakin luonnonystävillä ympäri maailmaa. Turha siinä on Barackin puhua mitään typestä sun muusta ureasta kun vaimo räyhää ja uhkaa avioerolla… Obamalla on sitten kova työ rauhoitella villikissaansa. Koettaa vain sanoa että älä nyt viitsi lasten kuullen taas haukkua minua, ja ole nyt hiljaa ettei henkilökunta taas kuule! Vihreä elämäntapa on haasteellista ja vaatii paljon sopeutumista.

Yksinkertainen elämäntapa ja maalla asumisen ihannointi ei ole ratkaisu maailmamme ongelmiin ellei liikkumista rajoiteta ja ihmisiä velvoiteta omakohtaiseen ruuantuotantoon. Kuuluukohan van Hanenin Nurmijärvi-ideologiaan kotipuutarha ja kotimaiset vihanekset. Mattihan tykkää uuniperunoista, mutta kuinka käy van Hanenilta putarhatyöt? Voisi nimittäin van Haneninkin tehdä jotain esimerkillistä! Matti ottaa vaikkapa kantaa kotimaisen perunan puolesta. Tosiasia on nimittäin se että meidän suomalaisten tulisi palata potaatti-vetoiseen ruokavalioon jossa pasta-atriat olisivat harvinasita juhlaruokaa. Vehnä on levottomuutta aiheuttavaa ruokaa, potaatti sitävastoin on mukavan ja harkitsevan ihmisen ruokaa. Ja mikäpäs olis parempaa jos mahdollisimman moni voisi tuottaa omat potaatit kotipuutarhassaan. Mutta kun meistä suomalaisistakin on tullut aivan ruohikonpalvojia kerrassaan. Suomessa on lääniä niille jotka haluavat ison omakotitalotontin eikä sitäkään aina tarvita. Hyötykasveja voi viljellä jopa kotiparvekkeellakin. Ja nauris pitäisi nostaa jälleen uuteen arvoon. Mutta eipä van Hanen tee yhtikäs mitään; syy on van Hanenin. Siellä mies vain liikkuu puhumassa kaikenmaailman roskapankeista ja roskalainoista EU:n korkeille tirehehtööreille tuttu kissamainen ilme naamallaan. Yhtään en ihmettele vaikka mies tunnestusti nuukana söisi iltapalakseen vaikkapa purkillisen FELINEÄ ja nuolisi suunpieliään päälle…

Syvää vuodatusta.

                                             

Mielenkiintoinen ja surullinen päivä kaikkinensa. Myyrätuhot ovat sitten tosiasia omenapuutarhassa. Onneksi Rekord, Borgovskaja ja kolme päärynäpuuta pelastuivat. Rungot on tänään perusteellisesti suojattu ja kolme uutta tainta tilattu Hirvensalmelta. Turha uikuttaa! Harlamovskista ja Kääpiörunko-Åkerösta tulee sitten isompi puunalku joten vuonna 2011 ollaan samassa tilanteessa kuin nyt… Menneinä talvina on näet riittänyt pelkkä verkko jänöjussien varalta mutta nyt onkin vallan hirmuinen myyrävuosi. Siperia opettaa!!!

Virginalaisen taimet ovat hyvällä alulla kuten otsikkokuvasta näkyy ja ilmassa on suuria suunnitelmia. Kävin tänään Turun reissulla ostamassa siirtomaatavarakaupasta hieman ylellisyystarvikkeita. Omaatuntoa oli pakko venyttää kun ostin topan punaista Amforaa ja peltirasian Killarney Sweet-mikstuuraa. Mutta niillä pärjäilläänkin sitten lähemmäs työläisten suurta juhlaa eli vappua. Kustannukset päivää kohden ovat niinkin siedettävät kuin noin 55 senttiä. Piippukalusto, ne kaikki yhdekäsän, ovatkin sitten pääomista vapaat. Tarkoitus tässä onkin kasvattaa noin 20 puskaa virginialaista ja tavoitella piipputupakan ja sikareiden suhteen omavaraistaloutta vuonna 2010 syksyllä. Jos virginalainen kasvaa yhtä hyvin kuin Sunilan pappilassa vuonna 2002 niin kunnollisia tupakanlehtiä (Kooltaan noin 60x30 senttiä.) tullee noin 300 kappaletta. Niistä saa pari naulaa piipputupakkaa ja käärii ainakin noin 50 half coronaa kevyesti. Piipputupakan fermentointi on sitten oma lukunsa mutta aivan sekin on oppimisen rajoissa, samoin sikarin kääriminen. Eipä sitten enää tarvitse venyttää omaatuntoa. Ja jouluna 2010 voi antaa vaikkapa paikallisille demareille jouluyllärinä laatikollisen aitoja suomalaisia persu-sikaareja. Lupaan sitten olla laittamatta niiden sisään mitään paukkupommeja!

Mutta nyt niihin vuodatuksiin hieman väljän aaneljä-rajoittimen puitteissa. 

Eilen oli Auran kunnanvaltuuston kokous. Kylällä oli liikkunut huhu siitä että valtuuston kokoukseen tuotaisiin peräti 17 valtuustoaloitetta. Yhtään ei ilmineeraantunut. Keskustelu valtuustossa oli asiallista ja kun ns. “uusilta päättäjiltä” perättiin visioita ja näkemyksiä niin keskustelu pysyi hyvin asiallisena eikä paikalla ollut Auranmaan viikkolehden päätoimittaja Asko Virtanen varmaankan saanut mitään skandaalinjuurta viikkolehden kirjoituksiin. Mutta jos jotain keskustelun tasosta sanoisi, myö persut pidettiin leipäkoneet kiinni ja haisteltiin ilimoo, niin sanottakoon vaikka seuraavaa: 

Keskustelu oli kauttaaltaan kunnallipolittiista pikku-puhetta eli smool-toolkkia. Pikkupuheeksi sen tässä tilanteessa teki se, että kenenkään puheenvuorossa ei juuri osattu asettaa asioita hyvin laajoihin näkökulmiin vaikka lohtua pahaan taloustilanteeseen olisi saatu juuri näin. Poikkeuksen teki Kansallisen Kepuumuksen vanha konkari Hannele Tanner-Penttilä joka ainakin yritti tuoda laajempaa näkökulmaa asioihin puhuessaan tulevasta globaalista ruokapulasta ja väestön vanhenemisesta.

Homma on näet niin että näin kansallisellakin tasolla kuntien kate uhkaa jäädä noin miljardi euroa pakkasen puolelle tänä vuonna. Nyt tarvitaan maan hallituksen ja eduskunnan taholta kuntien pelastuspakettia. Valtuustossa kuulutettiin jopa erityistä taloustoimikuntaa pohtimaan vaikeaa tilannetta. Vastuu on nyt valtiolla joka on sälyttänyt kuntien vastuulle menneinä vuosina aivan liian paljon tehtäviä samaan aikaan kun se on kiristänyt rahahanoja. Ensi maanantain Auran kunnanhallituksen kokouksessa vaikeaa taloustilannetta pohditaan enemmän ja siellä meikäkin sitten avaa suunsa. 

Homma on vain niin että kun suomalaisen päähän mahtuu yleisesti ottaen vain yksi asia kerrallaan niin nyt esim. Salon kunnassa nautitaan kuntaliitoksen hedelmistä ja paras-hanke-sopasta. Lakkautuspalkalla on kymmenkunta entistä kunnanjohtajaa jotka eivät edes tiedä mitä heidän tehtävänkuviinsa kuuluu. Niihin se holmöläläisraha (Asiasta käytetään niinkin hienoa nimitystä kuin porkkanaraha…) meni ja mm. kunnan työntekijöiden palkkojen harmonisoimiseen. Mutta eihän tätäkään väitettä vakavasti ota. Kaikkinensa kyse on järjettömästä hallinto-arkkitehtuurista…

Kaikki kytkeytyy globaaliin kriisiin ja tehtyihin virheisiin. Ja kaiken pohjimmaisella taustalla on ihmislasten kauhea meno joka on jatkunut ja jota edelleen yritetään jatkaa… Tämä länsimainen elämäntapa ei yksinkertaisesti ole enää mahdollista ja tähän ongelmaan on vain kaksi ratkaisua ja jompi kumpi niistä on pakollinen:

a) Totaalinen ihmiskunnan elämäntapojen muutos. Elintasoa on pudotettava neljäsosaan siitä mitä se nyt on. Hyvästi teollisesti valmistetut savukkeet sun muut! Totta ja kyllä maar ja periskeles päälle!

b) Pienempi ihmiskunta jonka koko on noin 650 miljoonaa ihmistä. Jos vaihtoehto a ei toteudu niin “Mother Mary” (Tällä viittaan Beatles-kappaleen “Let it be” sanoitukseen joka on pohjimmiltaan mystisempi ja luontomysteerisempi kuin moni uskookaan) kyllä hoitaa homman puolestamme. Vaihtoehto on totta viimeistään vuonna 2400 ellei Jääkausi tai Jeesus tule aikaisemmin…

Tietysti katseita luodaan suuren mustan päällikön ja pohjimmiltaan hyvän miehen eli Barack Obaman suuntaan. Toivoa on ja mies on tehnyt aivan oikein kasatessaan taloustiimiinsä kovan luokan taloustieteilijöitä ja peliteorian asiantuntijoita. Obamassa nähdään jopa uusi Franklin D. Rosenfeldt (Nimi Rosenfeldt viittaa tässä mainion satiirikon Kurt Vonnegutin romaanin “Äiti Yö semanttiseen maailmaan.). Obaman tulisi pikemminkin ottaa esikuvakseen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen ehkä “hyveellisin ja roomalaisin” presidentti Grover Cleveland. Clevelandin tyyppistä sheriffiä tarvittaisiin jotta Jenkkilä ottaisi paikkansa toivon ja vapauden tyyssijana. Jos Cleveland olisi nyt Jenkkilän pressana niin olisi ainakin toivoa siitä että sellaiset amerikkalaiset terroristijärjestöt kuin Microsoft, Monsanto ja Jenkkilän lääketeollisuus pantaisiin kuriin. Näiden organisaatioiden rinnalla pikkuinen Al-Quaida & Osama Bin Laden on varsinainen hyväntekeväisyysjärjestö.

Uusi kasvukausi saataneen liikkeelle vihreän teollisuuden ja tialpäisen hvahtumisen myötä mutta kuinka kauan siihen tarvitaan aikaa? Meillä päin Lapissa tällaisen mysteerin äärellä sanottaisiin: “Piru tietää vaan ei sano.” No; sama kyllä sanotaan usein pienempienkin ja vähäpätöisempien asioiden yhteydessä.

Sitten olen keksinyt sellaisille blogeille joissa ei ole kommentointimahdollisuutta mielestäni hyvin osuvan nimikkeen: MONOBLOGI. Heh, heh… ÄHI-ÄHI ja HEKO-HEKO HONK-HONK ja muuta suomalaista sotilasnaurua päälle…

Sitten vielä tunnustan yhden synnin! Turun-reissullani ostin myöskin AARRE-nimisen lehden joka listaa otsikko-logon yläpuolelle attribuutit “Metsä – Luonto – Juuret – Koti - Ruoka – Hyvinvointi – Oma talous. Kannessa irvistelee Lounais-Suomalainen murre-tulkku Heli Laaksonen. Heli on ihan Jees ja tekee performanssiaan ihan sydämellä ja aidosti vaikkei mikään nobel-tason runoilija olekaan. Onpa hän peräti levittänyt elämäniloa ympäri maata ja on käsittäkseni myös jonkin sortin kohtuullisten elämäntapojen apostoli. Lehdessä on myös pitkä juttu Pentti Linkolasta ja hän puhuun pikaselauksen perusteella asiasta josta puhuin jo muutama viikko sitten: “Ei saa ottaa metsän eläimiltä puita.” Vaikea yhtälö tämäkin jos mielmeinataan saada uutta kasvua ja sitä vihreää teollisuutta. Että edessä on kuitenkin luku-nautinto ennen koisintaa…

Lähden nyt kuulostelemaan kissan kuulumisia ulos. Saatanpa tarjota kaverille teollista kissanruokaa ja laktoositonta ruoka-skermaa jahka sisään tulee... KOETA TÄSSÄ NYT RAUHOITTUA JA NUKKUA…. 

Mutta eniwei… Oishan tässä voinut käyvvä pahemminkin…

Suuri pällikkö Obama pistää tuulemaan, Suomessa koordinaattorien pidot.

Obama sitten otti ja käämmäsi virkavalansa joka toistettiin myöhemmin sisällä valkoisessa talossa. Mielenkiintoinen tilanne juridiikan kannalta. Kaksoiswee-Bush oli siis presidenttinä pitempään kuin luulikaan ja hänen varapresidenttinä oli demokraatti muutaman tunnin ajan.  Mielenkiintoista mutta totta jos oikein saivarrellaan.

Obama on pistänyt tuulemaan hei ja kunnolla. Pahamaineinen Guantanamon vankileiri suljettaneen heti ja onpa muutama siellä käynnissä oleva oikeuden-käyntikin pistetty keskeytykseen. Vangeille luvataan myös parempia oloja. Vielä kun Obama purkaisi järjettömän Kuuban taloussaarron niin asiat menisivät parempaan suuntaan. Nimittäin se teko lopettaisi Castrojen hallinnon muutaman vuoden kuluessa aivan demokraattisella tavalla. Päästäisiintaas lomailemaan Hemingwayn maisemiin ja saisivat myös USA:n sikarintupruttelijat aivan laillisesti hankkia sikaareja. Ja tästä kaikestahan hyötyisi eniten juuri ihan tavallinen “cubano.”

Suuri musta päällikkö, josta käytämme tästä lähin pääsääntöisesti nimeä Suuri päällikkö on myös ryhtynyt muihin toimenpiteisiin jotka varmasti herättävät luottamusta. Nimittäin kenen tahansa johtajan on tehtävä aivan aluksi missä tahansa virassa todella luottamusta herättäviä tekoja. Nuoremmat sukupolvet eivät välttämättä ymmärrä jos joku tällainen “Brezhnevin kaudella” varttunut ja opiskellutkin fossiili käyttää tätä ilmasiua “luottamusta herättävä teko,” mutta näin se vain on…

Ensimmäisenä varsinaisena työpäivänään Obama on ilmoittanut jäädyttävänsä parhaiten palkattujen Valkoisen talon työntekijöiden palkat. Obama on perustellut päätöstään sillä, että myös johtajien pitää tulee kiristää vöitään vaikeina aikoina. Näinhän on aina tehty mm. Japanissa.

Eettiset uudistukset ja hallinnon läpinäkyvyys olivat Barack Obaman vaalikam-panjan pääteemoja. Niinpä hän ottaessaan vastaan uudet työntekijät Valkoiseen taloon keskiviikkona kertoi myös, että kansalaiset päästetään nykyistä helpom-min tutustumaan hallituksen asiakirjoihin. Lobbareille koittavat myös tiukat ajat ja turha tippalointi Wasningtonissa tulee olemaan vähenemään päin. Lobbareistahan voi käyttää ihan hyvin nimeä “Kuudes valtiomahti.” Kaikkinensa näyttää siltä että Obama on todellakin pyrkinyt luottamusta herättäviin tekoihin, tämä luottamuksen herättäminen näyttää olevan myös hänen asenteensa, ja se on hyvä juttu kaikin puolin. Niinhän se on; “luottamus hyvä, kontroli parempi.”

Mutta kuinka mataa tämä kotoinen Suomemme? Suomessa on kaittanut varsinainen koordinaattorien juhla-aika ainakin entisille kunnanjohtajille. Uuusissa ja vanhemmissakin liitos-kunnissa on näet luotu kymmeniä uusia johtotehtäviä entisille kunnanjohtajille. YLE Uutisten ja Kuntaliiton selvitys kertoo, että yleisin uusi ex-kunnanjohtajan titteli on muutosjohtaja. Kaikista mielenkiintoista tässä on se, että tuore muutosjohtaja ei itsekään tiedä tarkasti, mitä hänen työhönsä kuuluu. Homma voi kuulostaa jopa kahdehtivalta mutta vaatii kyllä melkoisen luovaa omaatuntoakin istua ja pyöritellä peukaloitaan. Näinhän siinä kävi ja sitten kunnat ovat mankumassa lisää rahaa. 

Mutta Suomessa kaikki on mahdollista ja meillä ei sellaista Suurta pääkllikköä hevin löytyne joka voisi asiaan puuttua. Lystin maksavat kuntalaiset ja veronmaksajat ylipäänsä. Tietysti nyt voisi jopa vaatia kunnilta hallinnon tehostamista lisärahoituksen ehtona… Amerikkalaisia ei aina todellakan tarvitse ihailla mutta Suuren päällikön luottamusta herättävät teot ovat ainakin tässä suhteessa todella hyvänä esimerkkinä.

Muutamia kappaleita varsin poliittisesesti värittyneestä saarnasta 25.09.2009.

Niin sitten suuri amerikkalainen päällikkö eksyi tänäiseen saarnaani josta julkaisen lähinnä eilen kirjoittamani uudisosan. Saarna lähti kasvamaan torstaisen hartauskirjoituksen ympärille. Saarnan kokonaisuudesaan jätän julkaisematta.

Päivän evankeliumi tuo mieleen yhden mielenkiintoisen muiston tämän saarna-miehen opiskeluvuosilta. Mainio luennoitsijamme oli tekevinään yhden uuden ja mielenkiintoisen havainnon tästä kyseisestä tekstistä. Juttu meni suurin piirtein näin. Simon Pietarilla oli anoppi, hyvänen aika! Mieshän oli siis naimisissa. Pitäneepä kertoa Teinoselle. Ja Teinosella tässä tarkoitettiin juuri Helsingin yliopiston Teologisen tiedekunnan dogmatiikan professoria, siis varsinaisen teologisen opin erikoistuntijaa. Miestä joka oli tutkinut paljon katolista kirkkoa ja eläkkeelle päästyään luopunut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirasta. Eikä siinä kaikki; hän oli myös liittynyt katolisen kirkon jäseneksi. Siis tämä Seppo Teinonen, joka tunnettiin myös maanmainiona silakkamiehenä. Hän kun oli mittavan kirjallisen tuotantonsa ja käännöstyönsä joukkoon mahduttanut myös teoksen “101 silakkaruokaa.”

No jotta edellistä ajatuksenjuoksua ymmärtäisi paremmin tietäköön sen, että katoliset papit eivät voi mennä naimisiin eivätkä muutenkaan ajatella kanssakäymistä naisen kanssa. Kontrastihan tässä tulee sen suhteen, että Simon Pietari, tuo vaimollinen ja anopillinen mies luetaan Rooman ensimmäiseksi piispaksi, siis ensimmäiseksi Paaviksi. Ja lisää kontrastia tulee juuri siitä että nykyään katoliset papit eivät voi olla naimisissa. No tässä on toisaalta yksi porsaanreikä. Katolisen kirkon kirkkolaissa näet sanotaan Paavin pätevyys-vaatimuksista, että Paavin tulee olla katolista uskoa tunnustava mies. 

Tämä ajatuksenjuoksumme olkoot tänään pienenä lämmittely-puheena vielä suurempiin yhteyksiin. Me luterilaiset olemme nimittäin aika pieni vähemmistö kristityssä maailmassa mutta silti osa isompaa Kristuksen kirkkoa. Meidän on vielä kaiken lisäksi hyvä olla luterilaisia ja loppujen lopuksi aika harvoin käy niin, että joku meikäläinen kääntyy katoliseen uskoon.

Nykyajan opiskelijat ovat aivan eri valmuksilla varustettuja yliopistolaisia kuin esimerkiksi minä olin. Kansainvälisyys ja tunnustustenvälisyys ovat totetutnut tosiasia. Itse asiassa tuo äsken manituut Teinonen loi oman koulukuntansa, joukon katolisen kirkon tunnustuksesta kiinnostuneita teologeja. Hänen alulle laittamansa hapatus on tuonut paljon hyvää kirkkoomme mutta toisaalta jotkin asiat ovat voineet hämärtyäkin. 

1900-luku oli kirkkojen kanssakäymisen kulta-aikaa, mutta nyt näyttää siltä että joitain taka-askelia on jo otettu. Se on hyvä jos on menty liian pitkälle ja yksipuolisesti jonkin ehdoilla. Mutta painotettakoon kuitenkin sitä, että joka ei osaa olla ylpeä omista taustoistaan ja omasta perinteestään, joka ei ylipäänsä sitä tunne, ei osaa niin helposti edes toista aidosti arvostaakaan. Koko länsimaisen elämänmuotomme taustalla on hyvin syvä kristillinen arvopohja.

Suuren amerikkalaisen päällikön puhe osoittaa meille sen millainen arvopohjamme on, miten hyvä se loppujen lopuksi on? Tietenkin, tämän viikon huumassa voisimme tietysti heyvin helposti luulla että tämä rojekti olisi jotenkin valmis... Siis että kaikki kansat olisi tehty Jeesuksen Kristuksen opstuslapsiksi. Ei, ehei! Se päivä ei ole vielä käsillä. Moni on samassa tilanteessa kuin etiopialainen hoviherra Apostolien tekojen kuvauksessa sen luvussa 8. Etiopialainen hoviherra on ollut pyhiinvaellusmatkalla Jeriksessä, siis Jerusalemissa, ja vaunuissaan hän lukee profeetta Jesajan kirjaa. Opetuslapsi Filippos tulee vaunujen lähelle ja kuulee kuinka tuo mahtava hoviherra toistelee Pyhän kirjan sanoja. Filippokksen sanat ovat viiltäneet monen sisintä ja sitä ne tulevat aina tekemään: ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” Ja aivan samalla monelle joka puhuu voidaan aivan samalla muodoin sanoa: ”Sinä kyllä puhut, mutta mahdatko ymmärtää ja uskoa sanoihisi.

Mutta jos tässä kohdin tunnemmekin voimattomuutta jokin meitä parempi ja suurempi tahtoo tulla auttamaan meitä, tukemaan, lohduttamaan ja johtamaan. On jokin joka saa jatkamaan matkaa, jokin joka auttaa meitä kun haluamme hylätä armon, jokin joka tukee matkalla horjuvaa. On jokin joka tulee asumaan luoksesi ja tekemään yhdessä matkaa. On jokin joka tulee ja antaa elämällesi suunnan, on jokin joka antaa sinulle jotain sanottavaksi kun et siihen itse pysty. On jokin joka laittaa sinut tekemään jotain mihin et itse pysty ja mitä et itse halua.

Porinaa Obaman porinasta.

Jaa että mitäpäs tuosta. No paljonkin kyllä… Ensiksi-kin, Obama tuskin oli kirjoittanut puhetta itse. Yleensä presidentin virkaanastujaispuheen kirjoittaminen on tiimityötä. 

Puheella voi hyvinkin olla kolme tai neljä kätilöä ja se on yleensä vielä lausuntokieroksella melkoisen monella henkilöllä ennen kuin tuleva presidentti opettelee sen. Vai opetteleeko sittenkään ulkoa. Joka katsoi puheen ja teki havaintoja huomais varmasti monta asiaa… 

Obaman puhenopeus oli vallan melkoinen ja jos tuon puhuu ulkomuistista niin kyseessä on melkoinen virtuoosi. Huomio kiintyi ainakin minulla siihen miten Obama katsoi hieman alavasempaan oin 6-7 sekunnin ajan ja sitten taas saman verran hieman alaoikeaan kunnes vaihtoi puolta… Kysehän on siitä että puheen teksti heijastetaan pleksipinnalle josta sen voi sitten lukea. Homman vaatii harjaantumista ja myös hyviä hermoja. Yskäinen mies ei siihen pysty. Mutta tässä sitten kaikki puheen teknisestä totetutuksesta. Mennänpäs substansiin eli sisältöön…

Tietysti sitä kiinnittää huomiota siihen oliko puheessa mitään uskonnollista viitausta raamattuun. Sellaisia löytyi ja tietysti teologi sen heti tunnistaa. Obaman puhe viittasi apostoli Paavalin I korinttilaiskirjeeseen ja sen lukuun 13. Viitaus oli ylimalkainen ja ainakin meikälle tuli mieleen se pysyikö Obama lukulaitteen tekstin tahdissa. Hänhän puhui lapsellisuudesta joka pitää jättää pois. Englanniksi tuo kohta puheesta menee näin:

"We remain a young nation, but in the words of Scripture, the time has come to set aside childish things…"

Varsinaisesti tuo jae, 1 Kor 13:11 menee näin: “Kun oli lapsi, mina puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Obaman viite on ylimalkainen ja tietysti pue olisi voinut kasvaa suurempiin mittoihin jos kokonaisuutta, siis Paavalin sanoja olisi laajemminkin allusoitu. Homma olisi toiminut vaikka kaikki eivät olisi edes tienneet mistä viittauksesta oli kyse. Mutta kovin irtonaiseksi tämä viittaus jäi. 

Aivan heti perään tulikin sitten toinen viittaus ja sen tunnistaminen onkin sitten hieman vaikeampaa. Katsotaanpas tätä:

"the God-given promise that all are equal, all are free, and all deserve a chance to pursue their full measure of happiness."

Tässä on loppujen lopuksi aika ronski viittaus Paavalin Galatalaiskirjeen kolmannen luvun jakeesee 28 joka kulkee näin: “Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.”

Viitteet sopivat hyvin Obaman puheeseen ei siinä mitään, kysehän ei ollut oikeasta papin saarnasta. Puhe oli hyvin suostuttelevainen; ihan oikea saarna siinä mielessä että se kehotti amerikkalasia parantamaan elämäntapaansa ja tekemään ihan oikean mielenmuutoksen.

Jos vielä katsoo puheen loppua ja muita viittauksia Jumalaan niin ei tietenkään voi välttyä eräältä ajatukselta. Jenkkilän väki on mukamas Jumalan valittua kansaa jolla on jokin aivan erityinen tehtävä maailmanhistoriassa. Nämä kaksi sitaattia sanovat paljon:

“This is the source of our confidence -- the knowledge that God calls on us to shape an uncertain destiny. Let it be said by our children's children that when we were tested, we refused to let this journey end, that we did not turn back, nor did we falter; and with eyes fixed on the horizon and God's grace upon us, we carried forth that great gift of freedom and delivered it safely to future generations."

Jumala siis kutsuu USA:n väkeä muokkaamaan epävarmaa tulevaisuutta ja kun epäilys valtaa mielen niin kyllä Jumalan armo kantaa valittua kansaa eteenpäin.