On kulunut ensimmäinen vuosi Suuren Mustan Päällikön (Noista sanoista tulee muuten aika hauska lyhenne: SMP!) hallintoa Yhdysvalloissa. On myöskin aika tarkastella asiaa muutamalta näkökantilta.
Obaman virkaanastujaisten tiimoilla saattoi esittää kysymyksen siitä, ovatko Pohjois-Amerikan yhdysvaltojen intiaanit todellakin rebuplikaaneja vai eivät. Kysymykseen saattoi lyhyesti ottaen vastata: Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen intiaanit eivät ole rebuplikaaneja vaan he ovat AMERIKKALAISIA, ja alkuperäisiä.
Obaman juhlissa sai koko maailma nähdä kuinka vapaan maailman parhaimmiston parhaat populääri-artistit pitivät Obaman virkaanastujaiskonsertin Lincolnin muistomerkin partailla Washingtonissa. Mitäpä tuosta voisi sanoa… Ei oikein säväyttänyt ja hommassa oli pingoitetun makua ja kunnon rock’n rollia ei hitustakaan.
Kaikki näytti, anteeksi vain, pelkästään valkoisten ja afro-amerikkalaisten suurelta sovintojuhlalta suuren valkoisen isän, Abraham Lincolnin, kasvojen edessä. Kaikenlaista sovintoa siinä tunnuttiin julistettavan ja Rosa Parksinkin nimi tuli esille. Mitäpä muuta se olisi ollutaan, vaan yksi oli joukosta poissa… Uskonpa että Pohjois-Amerikan oikeat AMERIKKALAISET katsoivat tilaisuutta varsin happamina, jos katsoivat ollenkaan. Toisaalta asiahan on aivan uskomattoman hieno jos puuvillapeltojen raskas varjo väistyy Jenkkilän päältä, ja maassa voivat afro-amerikkalaiset ja valkoihoiset vihdoinkin elää tasa-arvoisina toimijoina, mutta edelleenkin yksi on joukosta poissa. Intiaanejahan Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen alueella tänäkin päivänä noin 3 miljoonaa eli prosentin verran. Kyseisessä sivilisaatiossa on muuten tänäpänä saman verran vankeja!!!
Ehkä joskus tulee päivä jolloin nämä suuren Lincolnin perilliset tulevat ihan oikeasti katumapäälle ja katsovat kansakunnan historian synkimpään lukuun avoimin silmin ja katuvaisin mielin. Nyt kun meillä Suomessa tipahti taivaalta yksi valkoisen miehen suurimmista keksinnöistä eli hävittäjälentokone niin on todellakin aika siteerata freukkareita:
“Intiaani ties eikä kirkon mies, kuinka luotiin maailma tää.
Rajalinjoja vailla ja sillä lailla se ois pitänyt säilyttää.
Mutta jos mina saan sata miljoonaa sen pistän Martelliin ja Moneeseen.
Tai johonkin vaan mutten ainakaan yhteen hävittäjäkoneeseen.”
Tässä innostuu itsekin pieneen vulgääriin tilapäisrunoon tai ainakin sen yritelmään:
Löi kättä veljet uudet eessä suuren isä Lincolnin
Vaan jossain yllä preerian vain häilyy henki Manitoun
On unohtunut kohta nimi Geronimon, myös Härän Istuvaisen
Nyt tärkeintä on kasvu, kulutus ja maine kansakunnan
On unohtunut myöskin neuvo Seattlen, suuren päällikön
Vaan mitäs tuosta, on tullut aika suuren mustan päällikön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti