Leikitelläänpä sellaisella ajatuksella että Paavo Väyrynen vielä voisi nousta Kansallisen Kepuumuksen puheenjohtajaksi ja että hänestä voisi jopa tulla pääministeri vihdoin ja viimein.
Valtakunan ykköspaavon viitta siirtyi Arhin-Paavolta Väyrys-Patelle eikä syyttä. Kesäkuun puoluekokoukseen asti Väyrynen on tapeetilla, ja ei ole mahdotonta sekään että kukaan ei Väyrystä haasta. Se on jopa hyvin todennäköistä. Jos Korhonen on virtahepo puoluetoimistossa niin Väyrynen on vain Väyrynen.
Paavolla on jotain sellaista mikä tekee hänestä aika ylivertaisen muihin verrattuna. Miestä on aina luonnehdittu pyrkyriksi, mutta onko se oikea sana kuvaamaan hänen ominaisuuksiensa kokonaissummaa? Pyrkyrihän on loppujen lopuksi aika ruma ja halventava sana. Paavohan on mies joka rakastaa tehtäviään ja politiikka yli kaiken. Tätä asiaa kutsutaan myöskin intohimoksi. Tällaista intohimoa emme niin helposti löydä kenestäkään muusta suomalaisesta poliitikosata. Vai väittääkö joku, että esim. Anni Sinnemäki suhtautuu työministerin tehtäviin intohimoisesti?
Kun Paavo sitten valitaan Kansallisen Kepuumuksen puheenjohtajaksi ja hänestä tulee pääministeri, niin hän suntaa katseensa jo ensi vuoden vaaleihin. Paavon master-plan tulee sisältämään myös vaihtoehtoisen mallin jolla puole säilyy pääministeripuolueena. Paavolle nimittäin riittää sekin, että Kepuumus on vain toiseksi suurin puolue. Sanomattakin kun on selvää, että Punahöttölä jää ensi vuoden skabassa pronssille. Kun Paavo kerran lähtee tavoittelemaan Kepuumuksen puheenjohtajuutta ja pääministerin paikkaa, niin hän tekee sen intohimolla, eikä ole hänen tapaistaan tyytyä vajaan vuoden “toimitusjohtajan” pestiin.
Ja koska on vaikea uskoa sitä että Sekoomus menettäisi niin paljon asemiaan vuoden kuluessa niin asia on siten, että Paavo alkaa jo pikku hiljaa keittelemään 2010-luvun punamultaa kansakuntamme tarpeisiin. Taisihan Väyrynen jo tänään todeta että hän tähtäisi siihen että Kepuumus on vuoden 2011 vaalien jälkeen pääministeripuolue! Ja juuri tuo “pääministeripuolue” tarkoittaa sitä, että hän on taktiikkansa ja varataktiikkansa jo miettinyt. Paavolla on harjaantunut mieli ja se tekee laskelmia hurjalla kapasiteetilla.
Näemme siis ehkä jopa suurella todennäköisyydellä punamullan paluun. RKP:n sakille asia käy kunhan kaksi ministerinpaikkaa vain on saatu eikä vihreilläkään luulisi olevan mitään asiaa vastaan. Paavo pääseekin kaitsemaan isällisillä otteilla naisvaltaistuvaa hallitusta. Paavolla riittää kykyä ja karismaa tulemaan toimeen Punahöttölän komentooran Jutan kanssa, ja Anni Sinnemäkikin katselee Paavoa kunnioittavaan sävyyn. Pian, jos tarkkakorvaisia olemme, kuulemme kuinka Paavo ryhtyy poliittiseen lemmenkutsuun: “Trui-truiii, trui-truiii, Juttaliinii, truii-truii…"
Niin se vain on että Sekoomuksen Jyrki Katainen jäänee paimenpojaksi tässä tanhuleikissä. Mutta Katainen tarvitsee myöskin oppivuotensa. Vuoden 2015 vaalien jälkeen Paavo on jo (Vasta!) 67-vuotias, mutta se ei Paavoa haittaa. Silloin kansakuntamme on jo kovsti eläköitynyt ja vanhentunut, ja vasta silloinhan Paavo on todellinen kansanedustaja. Tämä ikinuori poliitikkomme on vuoden 2015 vaalien jälkeen todella Kansan syvien rivien edusmies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti