I Adventtisunnuntain aaton sekaporinaa

                              

Tänään eletään Piparjuuren päivää kylmässä kuussa jos ollaan edes mielikuvituksen tasolla ranskalaisperäisessä tasavaltalaiskalenterissa. Eilen oli mehiläisvahan päivä. Se on tarpeellista ja hyvin naturelli tuote. Nykyään sitä näkee päässääntöisesti kynttilöissä, mutta sillä on hyvin pitkä historia ja käyttötarkoituksia lukematon määrä. 

Tanka maalaa dystooppista kuvaa ja siitä on muistutettava. Elämme viljansyöjien maailmassa jota hoidetaan ”kepulaiskonstein.” Kepulaisuus ei ole sidottu pelkästään Suomeen ja Suomen maatalouteen. Ongelma on maailmanlaajuinen. Kepulaiskonstit merkitsevät häikäilemätöntä tehomaataloutta ja viherpesua. Se näkee joka elää. 

Joulukalenteri: Luukas 24

Yksi tapa lähestyä joulua on joulukalenteri. Joulukalentereita on monenlaisia. Eräs tapa on lukea Luukkaan evankeliumista aina päivässä yksi luku sillä kyseisessä kirjallisessa luomuksessa on todellakin 24 lukua. Johtuen siviilityöstäni ja koulutuksestani on Luukas kovinkin tuttu. Mieluisaan urakkaan kuuluu siis päivittäin yksi luku ja se luetaan aluksi vuoden 1992 käännöksen mukaan, sitten tulee jo unohdettu käännös ”Uusi testamentti nykysuomeksi” ja lopuksi vielä UT2020. Ensimmäinen luku todistaa jo sen minkä on aina tiennyt. Suomen Pipliaseuran käännös UTN vuodelta 1972 on edelleenkin paras käännös mitä tulee vastaavuuteen ja dynaamiseen vastaavuuteen alkukieleen. UT2020 äityy vallan villiksi jakeessa 15 kun se ryhtyy lukemaan ”Pojastasi tulee suuri Jumalan mies. Hän ei koske viiniin eikä olueen vaan on jo äitinsä kohdussa täynnä Pyhää henkeä.” Alkuteksti ei puhu mitään oluesta vaan jostain väkevästä juomasta. Käännösratkaisu on hyvin erikoinen vaikkakin tietyllä tavalla puolusteltava. Vertailun vuosi tähän se miten kyseinen jae, siis Luukas 1:15 on käännetty englanninkielisen Good News Bible mukaan:

”He must not drink any wine or strong drink. From his very birth he will be filled with the Holy Spirit,” 

Eri asia onkin sitten mitä tarkoitetaan ”väkevällä juomalla.” Nimittäin vasta Arabit keksivät alkoholin tislauksen yli 700 vuotta Luukkaan kertomuksen synnyn jälkeen. Palaamme kyllä asiaa myöhemmin sillä asiaan löytyy kyllä varsin hyvä selitys.

Ocean Globe Race

Maailmanympäripurjedus on toisella etapilla ja etenee hyvää vauhtia. Matkaa Aucklandiin on kärkipään veneillä vajaa 2000 merimailia ja kun päivässä edettä parhaimmillaan 200 niin edettävää toki vielä on. Kilpailussa tapahtuu jälleen kummia niin sanoaksemme. Ranskalainen vene Pen Duick VI oli jo reilussa johdossa mutta nyt se on ajautumassa taas vaikeuksiin. Näyttää käsittämättömältä että se on nyt pyrkimässä Tyynelle Valtamerelle Australian mantereen ja Tasmanian saaren kautta. Bassin salmi voi olla vaikea paikka ja varsinkin sieltä ulostulo. Ensimmäisellä osuudella Marie Tabarlyn kipparoima vene tyri selvän johtoasemansa ja nyt on käymässä samoin. Jos vene olis valinnu n eteläisemmän reitin olisi se tehnyt paljon kaulaa kilpailijoihinsa ja olisi jo lähestymässä Uutta Seelantia. Ehkäpä Marien perse ei kestä kovasti ärjyvää merivettä. 

Italialaisten Translation 9 on uskaltautunut eteläisille asteilla ja on hyvissä asemissa. Tosin se joutuu kohta kiipeämään jyrkästi pohjoiseen ja sekin voi kostautua. Jussi Paavosepän kipparoima Spirit of Helsinki on kulkenut ihannereittiä ja se ohittanee Tasmanian likeltä ja pääsee lähestymään Uuden Seelannin pohjoissaaren kärkeä luontevammin kuin italialaisten vene. Merimiestaito mitataan vasta viimeisen viidensadan merimailin matkalla. Pen Quick VI ei liene parhaimmillaan vähäisempien tuulten vallitessa.

Eilisestä ja urheilullista sekaporinaa.

                                                     

Azza on vanha nimi paikalle joka nykyään tunnetaan Gazana. Näemme tavattoman surullisen tilanteen jota mahdoton ratkaista. Asiaa voi lähestyä vain paradoksin keinoin ja ei tavanomaisen kielen keinoin. Ilmassa on suuren konfliktin ainekset ja kun katsomme Lähi-idän, lähinnä IsraeliIn liittyvän kysymyksen aikaisempia näytöksiä, niin maailma on nykyään aivan erilainen kuin esimerkiksi vuonna 1973 Jom Kippur-sodan aikana. Ei voi tehdä muuta kuin panna silmät kiinni kuunnella ja kauhistua. 

Jälkeenpäin on tullut ajateltua tuon Jom Kippur sodan aloittamisen ajankohtaa. Vuonna 1973s Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin juutalaisten pyhimpänä päivänä, sovitus päivänä päivänä, jolloin vähemmänkin hurskas juutalainen paastoa. Parempi hyökkäys- ajankohta olisi konsanaan ollut Purim-juhlan aikana jolloin Israelissa ainakin ennen aikaan oli varsinainen karnevaalitunnelma. Kyse on samasta asiasta jos olis suunnitellut hyökkäystä Ruotsiin. Kysehän on tietysti joulukuun kolmannestatoista päivästä, Lucian päivästä, jolloin ”koko kansa” on glögi-huuruissa ja vähän vahvemmissakin huurussa.

Vuoden kierto on oikealla paikallaan. Tiedä sitten onko tämä ilmaisu uusi mutta käytetään sitä nyt tässä. Keskitalvi tai vuoden pimein ajankohta kuitenkin lähenee. Mutta onko tuokaan korrekti ilmaisu kun puhutaan vuoden pimeimmästä kohdasta. Sekin on kovin itsekeskeinen näkemys ja pohjoisten kansojen horisontista lausuttu itsestäänselvyys. Horisontin pimeän kohdan lähestyminen on näkynyt kaupoissa jo syyskuun syyskuun puolivälistä lähtien; jouluun liittyviä tuotteita on ollut nähtävillä ja saatavilla ja meno kiihtyy viikko viikolta.

Ensi vuosi on Ranskan vuosi. XXXIII olympiadin kisat pidetään näet heinä-elokuun vaihteessa Ranskan pääkaupungissa. Edellisen kerran kesäistä olympia-juhlaa vietettiin Pariisissa sata vuotta sitten. Ne olivatkin Paavo Nurmen kisat ja tietysti myös Ville Ritolan. Suomi oli urheilun suurvalta ja tuo aika ei koskaan enää tuollaisenaan palaa. Tietysti Suomi on urheilun suurvalta sillä tavalla että täällä harrastetaan kaikkia mahdollisia tai ainakin melkein kaikkia mahdollisia maailman urheilulajeja. Pesäpallo jääköön mainitsematta.

Monenlaista olympialaisiin liittyvää krääsää ja rekvisiittaa tullaan varmasti näkemään. Olympia-viiniä tuskin näemme mutta varmastikin viini ja siinä sivussa ranskalainen ruokakulttuuri kyllä tulee olemaan näkyvällä sijalla kisojen aikana. Pariisissa tullaan näkemään valtaisa määrä turisteja. Nähtäväksi jää voidaanko pitkien matkojen avovesiuinti järjestää Seine-joessa kuten oli tarkoitus. kysehän on siitä saadaanko joki  puhdistettua; epäillä sopii mutta mielellään asiassa yllättyy.

Asterix on saanut uudet tekijät, ja kaiketi ainakin yksi uusi albumi on jo ilmestynyt. Harvemmin tullaan ajatelleeksi mikä on tuon kaiken ”hulluja nuo roomalaiset-ajattelun”  taustalla. Ranskalaisille hän kävi loppujen lopuksi hyvin ja pitkällä juoksulla he ottivat Rooman imperiumin hyvät puolet oman kulttuurinsa. Ranska on oma sivilisaationsa joka pitää kiinni kielestään ja perinteistään ja tietysti omasta ruokakulttuuristaan. Onkin esitetty eikä aivan perustetta, että em. sanonnan taustalla on itse asiassa ”hulluja nuo amerikkalaiset-ajattelu.” Siis taustalla nähtäisiin ranskalaisten puolustautuminen amerikkalaista kulttuuria ja englannin kieltä vastaan. Onko näin? Ainakin näin olisi helppo kuvitella. Jätetään tämäkin keskeneräiseksi mietelmäksi ja palataan asiaan jossain vaiheessa kun tuohon uuteen albumiin on tutustuttu.

Pariisi on suuri kaupunki niin maan päällä kuin maan alla ja tietysti myös ilmatilassa. Turvatoimet ovat varmasti laajemmat mitä koskaan on kesäkisojen aikana nähty kuinkahan monta valvontakameraa on kytketty verkkoon, ja millainen tekoäly-sovellutus on luotu turvallisuuden takaamiseksi. Suurin ongelma ei välttämättä ole Metro, sen vilkas liikenne ja tarvittava valvonta. Uhka tulee ilmasta droonien muodossa.

Isäntämaalla on aina kisojen järjestämisessä paljon velvoitteita mutta myös mahdollisuuksia. Isäntämaa voi myöskin aina tuoda mukaan näytöslajin. Yhtä lajia, tai voidaanko puhua edes lajista, ei kisoissa nähdä.  Kyse on enemmän ruumiinkulttuurin muodosta. Sitä ei todellakaan nähdä Pariisin kisoissa, vaikka sen mukana olo olisi ollut juuri tuossa ympäristössä kaikkein luontevinta. Kyse on tietenkin Parkourista. Lajin harrastajat ovat pitäneet pintansa eivätkä halua organisoitua. Asiassa on oma tarkoituksensa ja oikein hyvä sisäinen perustelu; organisoituminen kaupallistaa lajin ja säännöt kangistavat sen kaavoihinsa. Tällaista ylevää periaatetta täytyy kunnioittaa syvällä kumaruksella. Otetaanpa esimerkiksi vaikka uudet talvilajit kuten lumilautailu ja freestyle. Niistäkin on tullut varsin totista tahkoamista. Niiden taitaja voi toki ansaita rahaa ja tulla tähdeksi, mutta jotain on lähtemättömästi menetetty. Pitäkööt parkourin harrastajat jalot periaatteensa. Haikaallan kuitenkin hieman ja todetaan vain että millaisen ympäristön historiallinen Pariisi olisi antanutkaan tälle ruumiinkulttuurin muodolle. Parkourista on jo hyvä suomenkielinen WIKIPEDIa-artikkeli: PARKOUR. 

Pieni sekaporina, jääkiekkoa, ahtaamista ja muuan vaihtoehtoinen lähestymistapa.

 

Ja aivan aluksi jääkiekkoon. Näyttää siltä että Anaheimilla on vaikeaa päästä NHL-liigan pudotuspeleihin. Vanhasta muistista joku alkaa puuhaamaan kisoihin myös Saku Koivua ja kun Teemu Selännekin on mies joka ei osaa sanoa ei niin johan soppa on valmis. No ehkei sentään. 

Saku ei ole vielä leijonille jäähyväisiään sanonut mutta kausi on ollut pitkä ja vaivoja on puseron alla vaikka niistä ei aktiivisesti kerrotakkaan. Nyt pitäisi Jukka Jalosen vain antaa tilaa nuoruudelle. MM-kisoihin, jotka ovat vain mielenkiintoiset kuriositeettikisat, pitäisi valita vain ja ainoastaan valita joukkue joka palvelee sitä hanketta jolla valmistaudumme mahdolliseen vuoden 2014 Sotshin olympiajääkiekkoturnaukseen.

Siis NHL-joukkueista nuoret maalivahtimme mukaan jos he ovat tyrkyllä, elikkä Rask ja Rinne. Ykkösnyrkki rakennetaan Mikko koivun ympärille ja mukaan Jussi Jokinen, Tuomo Ruutu, Joni Pitkänen ja vaikka Oskar Osala, ja kaikki ne jäbät jotka ovat Sotshin kisoissa alle 33 vuotta. Mukaan sitten SM-liigasta Granlund, Vatanen ja vielä joku muu!

Satamalakosta pitäisi ehkä sanoman jotakin vaikka aihe on kovin kuuma. Siis sillä tavalla kuuma että kantaa on vaikea ottaa loukkaamatta ketään… Jos sopua ei saada aikaan tänää, kuten ei ehkä saadakaan, niin olisi van Hanenilla korkea aika tulla kotiin Aafhrikasta. Kyllä se manner ja ihmiset siellä odotaa, ja jos siellä niin kauhea hätä on niin miksei panna Stubbaria asialle. Luulisi että mies lähtisi ihan innolla reissuun kun siellä on kerran lämmintäkin. Ei tarvitsisi lumisohjossa hölkätä vaan voisi juoksennella ihan kunnon olosuhteissa. Ei lämpö luita riko! Kotkassa kävi eilen tunteet kuumina ja moisella rähjäämisellä on kauaskantoiset seuraukset. Naamat jäävät mieleen vieläpä paljon paremmin näinä aikoina kun on videotallenteitakin. Mutta toisaalta noiden ahtaajien tuskan ymmärtää kun edessä on mahdollisesti laajojakin irtisanomisia.

Kotkan ahtaajat ovat oma porukkansa, ja kun kaupungissa asuin ja yhden KOOTEEPEEN korismatsinkin katselin niin yksi asia valkeni. Tai sanotaanko, että se minulle kerrottiin. Kyseisen porukan innokkaimmat ja kovaäänisimmät kannattajat olivat Kotkan sataman ahtaajia. Olipahan muuten kova meteli, ja todella hyvä fiilis. Mutta Kotkahan on kaupunki jossa reilua miestä ei päähän potkaista, ei ainakaan lujaa…

Tuossa kaupungissa olin kerran häissä ihan operatiivisena henkilönä ja sitten hääjuhlassa tietenkin. Paikalla oli paikallinen trubaduuri jolla oli mm. meriaiheisten laulujen vihko. Siinä valikoimassa oli mm. laulu “Kaksi vanhaa varista.” Siis miten se on meriaiheinen laulu. No kaveri sanoi että hänellä tuli kerran lukihäiriö ja hän käsitti että laulussa sanotaan ihan oikeasti että “Sillivati seilaa!” No pitäisikö sanoa että hyvä peruste, meriselitys suorastaan…

Sekaporina 16.03.2009

van Hanen ja Jyrki-boy keittivät siis varsinaisen eläkesopan. Kun lauanataina vertaisin van Hanenia kissaan niin asia jäi pyörimään päähän koko viikonlopuksi. Ei se nyt ainoa faili ollut mutta asiaan tuli palattua aika ajoin. Monia mielleyhtymiä asiasta tuli ja kerronpa niistä yhden. Loput jätetään edelleen alitajunnan lausuntokierrokselle. Mitä enimmäkseen päässä pyöri oli se, että asetelmahan oli aivan kuin ikivanhassa suomalaisessa kansansadussa “Hiiri kissalla räätälinä.” 

Ei tullut Matti-kissalle kunnian viittaa suurena eläke-reformaattorina. Eikä tullut oikein pelihousujakaan kun Jyrki-boy sörvelsi ylisuurilla saksillaan kankaan pilalle. Matti-kissan on tyytyminen kalu-kukkaroon… Näin se on nähtävä. Mutta ehkä ensi kerralla pojat sitten onnistuvat vähän paremmin… Joopa joo!


Uusimmasta gallupista on sanottava muutama sananen. Kepuumus on vajonnut todella alas eikä laarinpohjia todellakaan vielä ole näkyvissä. Vaaliyö maaliskuun 20. päivänä kertoo totuuden. Perusjen kannatus on nyt 9.2 ja se toisi kansanedustajia kaikista vaalipiireistä lukuunottamatta Lappia, Etelä-Savoa ja Pohjois-Karjalaa. Todennäköisesti vaaliliitoilla saataisiin paikka kaiksita muistakin Lappia lukuun ottamatta. Kaksi paikkaa Vaasasta ja Pirkanmaalta olisi varsin todennäköinen menestys. Uudeltamaalta tulisi ainakin 4 paikkaa kiitos Timo Soini-ilmiön. Jos eduskuntavaalit olisivat nyt niin saalis olisi 16 paikkaa.  

Persut hengittävät jo Virhereiden niskaan ja todennäköistä olisi että kampanjan jälkeen olisimme kaikin puolin suurempi kuin Virhereät. Persujen suurempi gallup-kannatus kuin vihreiden vastaava on se “poliittinen äänivalli” jonka rikkoutumista tässä odotellaan. Ja siitäkös se meteli vielä nouseekin. Äänivalli saattaa murtua jo seuraavassa Ylen gallupissa huhtikuun puolella mutta uskoisin näin käyvän vasta loppuvuodesta. Toisaalta mitä nopeammin näin käy sen parempi… Pitää kuitenkin muistaa että gallupit mittaavat vain kannatuspotentiaaalia eivätkä ne äänestä. Lopullinen vaalivoitto saadaan vain onnistuneen ehdokasasettelun ja kovan vaalityön jälkeen. Tämänhän me kaikki varsin hyvin tiedämme…


Joskus tulee miettineeksi monienkin sanojen alkuperää ja sisältöä. Yksi tällainen sana on viime päivinä ja viikkoina kovin paljon esillä ollut “eläke.” Sana on jotenkin kummallinen jos sitä tarkastelee ihmisen osan lähtökohdasta. Kansallisrunoilijamme Juice Leskinen sanoi aikoinaan ja laulelikin että “Ei elämästä selviä hengissä.” Käsittääkseni mies oli täysin oikeassa. Kukaan ei selviä elämästä hengissä oli sitten miten hyvä eläke tahansa. Eliajanodote toki kasvaa mutta lopulta kaikkien tie käy läpi kirkkomaan portin tai ehkä tulevaisuudessa ekologisen hautausmaan. Eikö siis parempi nimitys tälle kuukausirahalle jonka työelämästä vetäytyvä ihminen saa olisi siis “kuoloke.” 


Vakavilla asioilla ei tietysti pidä pilailla ja jos huulta heitetäänkin niin jossain kulkee tietystikin raja. Oma kysymyksensä on tietenkin se, että kun eläke/kuoloke tulee tulevaisuudessa mitä todennäköisemmin pienentymään niin varsin osuva nimike sille olisi varmastikin “kiduke.” Kukaan ei ole muuten pitkään aikaan puhunut mitään ns. ylisuurista eläkkeistä. Mutta se aika tulee ja se ei ole suinkaan kaukana!

Lauantainen sekaporina helmikuun haihtuessa suurten kysymysten mmix-vuonna...

Ja mistä me sitten aloittaisimme tämän sekaporinan?! Gallup on taas julkaistu, Montrealin pelejä tunkee kanavilta joka päivä, talvi lisää kierroksiaan ja luonnollinen lumitykki toimii taas pitkästä aikaa… 

Galluppi on taassiis julkaistu ja se kertoo Suomen Kockmuksen kannatauksen kasvun taittuneen. Loppujen lopuksihan gallupit eivät äänestä. Toisaalta viehättää se ajatus kylläkin että jos eduskunnan kokoonpano muuttuisikin kerran kuukaudessa niin toisihan se hommaan kummasti ryhtiä. Luulenpa kuitenkin Kansallisen Kepuumukse pienoisen kannatuksen kasvun menevän vain virhemarginaalin “putkeen.” Ehkäpä nyt on aika jolloin tilanne jähmettyy tähän vähäksi aikaa ja se rupeaa elämään enemmän vasta ensi vuonna näihin aikoihin kun eduskuntavaaleihin on aikaa vain vuosi… No tämä näistä gallupeista tällä kertaa.

Viime yönnä tuli sitten taas Montrealin pelin ESPN America-kanavalta. Se on sitten neljäs peli yhdeksän päivän sisällä. Huikeaa on mutta pakkohan se on katsoa ja toimeenpanna iltayöstä räiskälerituali täällä Suomen Aurassakin. Kolme voittoa on peräkkäin plakkarissa ja ensi yönnä haetaan sitten neljättä kun vastassa on San Jose Sharks, tuo pohjois-kalifornialainen itäisen liigan ykkösjoukkue. Viime yönnä Montreal pisti hulinaksi ekaerän lopulla ja latoi kome häkkiä kahdessa minuutissa ja viidessä sekunnissa. Montrealin huikea erän loppu oli kenties parasta ja intohimoisinta jääkiekkoa mitä minä olen koskaan nähnyt. Jos kaikki olisi mennyt putkeen niin maaleja olisi voinut tulla tuossa viiden minuutin jaksossa vaikka 6-7. 

Ja lunta töylyttää ja huomenna on sodanjumalan kuukauden kalendae roomalaisesti ajatellen ja meikäläisesti ottaen pälvikuun eli maaliskuun aika. Huomenna on aurinko yhtä korkealla meidän horisontissa mitä se on lokakuun yhdestoista päivä. Uutta lunta on siis tullut ja monella huomennakin suksi potkee ja jalka notkee… Mikäs tässä on valittelematta olla… 

Laitoin itämään aitoa virginialaista (Nicotiana Tabacum) pienen satsin ja eiköhän niistä saa kehiteltyä tuommoiset 30 taimea ensi kesän tupangi-viljelykseen. Kessuakin eli Rusticaa voisi vielä hankkia, siis siemeniä… Ehkäpä tänä vuonna sitten kerkeää oikein kunnolla paneutumaan tupakankasvatukseen täällä pohjoisessakin. Palaamme asiaan…

Minkä lomalle jättää sen edestä löytää.

 

Että voihan hyppeli-herra!

Elikkä nyt on hankalaa kun pitää aloittaa työt ja käydä käsiksi moniin asioihin. Porissakin tuli käytyä ja tuohon reissuunhan menee aikaa sellaiset kuusi tuntia kun ei pidä kiirettä. Radiota oli jälleen mukava kuunnella ja matka taittui siis hyvin.

Lomat ovat viheliäinen keksintö. Nimittäin varsinkin meikän siviilihommissa on aika kenkkumaista palata onnistuneelta lomalta töihin kun tietää mitä on edessä. Toisaalta asiat voi ottaa myös pehmeän laskun kannalta ja olla ihan iisistikin ainakin ensimmäisen työpäivän ajan… Puristusta on vaikea löytää mutta pakko mikä pakko…

Kovasti ovat kuulemma nahistelleet eduskunnassa sen Lex Nokian kanssa. Ehkä tässä ei ole aineksia hallituskriisiin vaikka sellainen voisi tasavaltakuntaamme kummasti piritääkin. Täytynee saada tämä stoori valmiiksi että ehtii kotiin katselemaan mitä Arkadianmäellä on oikein tapahtunut. Muuten tässä näyttää että maailmanpolitiikkakin vetää henkeä ja odottaa Obaman ensimmäistä budjettia. Luvassahan on vallan vasemmistolaista politiikkaa veronkorotuksineen sun muine keinoineen. Jenkkilässä varakkaan immeisen raja on 200 000 taalaa ja heidän verotuksensa kiristyy… 

Jenkkilän pressa on vallan ihmeellinen eläjä valtaoikeuksineen. Parhaimmillaan hän voi olla todella roomalainen ja hyveellinen mies. Veltto kaveri kaivaa itseltään ja työltään pois perustukset. Koko maailma on siis silmät tapillaan Jenkkilän suuntaan.

Jos joku ihmettelee sitä miksi Jenkkilän pohjoismaisten lajien edustajat pärjäävät hyvin Tsekinmaan Liberechissä pidettävissä MM-hiihdoissa niin ei asiaa pidä ihmetellä. Vuoden päästä on nimittäin olympialaisten talvikisojen aika Kanadan Vancouverissa. Eivätkä jenkit niin kovin mielellään anna irtopää-naapureidensa (Jos et tiedä mitä “irtopää” tarkoittaa niin perehdy sarjaan nimeltä South Park.) menestyä ylenmääräisesti. Joopa joo.

Kahden viikon Suomen Kuvalehdetkin on lukemati joten iltapuhdetta piisaa… 13.02.2009 ilmestyneessä numerossa on juttu punahöttölän hovimimmistä eli emgeeärrästä. Täytynee lukea. Etteivät vain olisi puuhaamassa hänestä trendikästä puheenjohtajaa kunhan Glamour-kissa Urpilainen väsähtää ja demareiden Miss Neuvostoliitto-syndrooma yltyy uusiin mittoihinsa.

Mietteitä selkäviikkoisena lauantaina 24.01.2009.

Tänä viikonloppuna bongaillaan lintuja ympäri maata ja eurovaaliehdokkaita nimetään oikein kilvan. Näyttää siltä että aika moni myös kieltäytyy siistä; melkeinpä ihan kilvan. 

Täällä Aurassa odotellaan kovin sitä mitä maanantai-ilta tuo tullessaan kun koittaa suuri ja odotettu järjestäytymiskokous. Ai mikä järjestäytymiskokous? No tietenkin on kyseessä viimä lokakuussa valitun kunnanvaltuuston järjestäy-tymiskokous. Paljon liikkuu kylällä intohimoja ja vihastuksen aaltoja. Paikallisen Auranmaan viikkolehden päätoimittaja Asko Virtanen kirjoitti todella mainion päätoimittajan suorastaan poliittisen pakinan viime perjantain lehdessä. Tuon jutun nimi oli “Obama Aurassa.” Päätoimittaja Virtanen osoitti sen, että pienenkin lehden päätoimittaja voi sanoa todella paljon. Juttu on yksi parhaista poliittisista pakinoista joita meikä on koskaan lukenut. Miehellä olisi rahkeita paljon suurempaankiin ja eiköhän Asko joskus löytäne itsensä ns. vaativimmista tehtävistä.

Tänään puhun vähän omista projekteistani koska katson asian vakavuuden sen vaativan. Meikän pötsi elikkä maha on päässyt hieman paisumaan kuluneen vuoden aikana vaikka Beijingin kisojen aikana urheilullisuus pääsi pitkästä aikaa kukoistamaan elämässäni. Viime viikolla vaaka näytti sitten järkyttävät 215,6 paunaa. En edes viitsi ajatella mitä se on kiloina. Oltiin joka tapauksessa menty yli inhorajan ja olo oli melkoisen jömpseä…

Halu on aina valtava mutta liha on heikko. Ja vanhemmiten kilot ovat todella tiukassa laihduttaa. Mutta kun taustalla vaanii mm. sellainen piru kuin kakkostyypin diabetes ja kun jälkikasvukin on saatu jo neljänkymmenen ikävuoden tietämillä, niin sitä jotenkin kaipaa muutamia lisävuosia elämään jotta olisi edes teoreettiset mahdollisuudet nähdä lapsenlapsiakin. Oli siis ryhdyttävä toimenpiteisiin. No meillä papeilla on perinteisesti ollut pitempi paasto kuin taviksilla seurakuntalaisilla. Papit paastosivat ennen muinoin peräti 70 päivää; tästä tulee nimitys “Septuagesima-sunnuntaikin.” Septuagesima tarkoittaa seitsemääkymmentä, siis seitsemänkymmentä päivää ennen pääsiäistä. Jos ottaa maltillisin tavoitteen tuon aikarajan puitteissa niin 0,2 paunaa päivässä tekee 14 täyttä paunaa pääsiäisaamun koittaessa ja johan on kovastikin keveä olo.

Mutta pötsi ei pienen toiveajattelulla vaan itseluottamusta herättävillä teoilla, tai sanotaankos että itseluottamusta herättävillä tekemättömyyksillä. Siis vähemmän ruokaa ja ennen kaikkea, mitään merkittävää ei saa pistää suuhun klo 17.00 jälkeen. Jos heikkoa tekee niin voi toki turvautua kyssäkaaliin ja gingseng-teehen. Ja kota-kolasta on tilapäisesti luovuttava melkein kokonaan. Ehkä tällaisena lauantaisena päivänä voi nauttia yhden kota-kolan rankan saunomisen päälle. Mutta vain yhden ja sekin olkoon aivan normaali pullo eikä mikään jättipintti.

Ja kuntokävelykin on aloitettava. Tänään heitin mukavan viiden mailin kävelylenkin reitillä jossa ylitin Aura-joen kahteen otteeseen. Ennen pääsiäistä aion siis tehdä tuon lenkin vielä 39 kertaa. Se tekee yhteensä noin 200 mailia. Oli muuten takki melkoisen litsku tänään kun kotiin kerkesin. Aikaa ensimmäiseen potallukseen kului tarkalleen ottaen 1.24.30. En tee tästä mitään suurta numeroa mutta raportoin asiasta viikottain. Ensimmäisen viiden päivän jälkeen vaaka näytti lukemaa 210,8. Varsinainen septuagesima-paasto alkaa sitten kuluvan tammikuun viimeisenä päivänä joten on ihan mahdollista että silloin ollaan jo ihan hyvissä lähtöpainoissa eli lukemissa 207,6.      

Sekaporina tammikuulla kun maailman meno suivaannuttaa.

Heräsin aamuyöllä kun oli hiukkasen holotna olo. Laitoin vähän lämpimämpää päälle ja jatkoin uniani. Jostain oli kehittänyt nimittäin pienen kuumeen. Kurkkukin oli aika kipeä kaiken lisäksi... 

Kuumemittaria ei vaan enää talosta löytynyt mutta arvelin näin 46 vuoden kokemuksella että kuumetta varmaan oli. Marssin apteekkiin ja tuumasin farmaseutille että "lihanpaistomittari ei ole enää oikein luotettava ja miellyttävä" kuumemittari että josko teillä niitä täällä olisi. Ja olihan niitä. Päädyin perinteiseen malliin ja toimeenpanin kehon lämpötilan mittauksen. Tulos oli vielä hiukkasen vailla puolta päivää 37.2 kelssiusta. Tätä kirjoittaessani mittari on uudestaan kainalossa ja otan sen kohta poies. 

Merkittävää tässä on ollut suivaantumisen hellittäminen mikä on oikein hyvä. Ehkä tässä vanhemmiten oppii jopa käsittelemään vihantunteita aivan luonnollisellakin tavalla. Kello on nyt 22.21 ja kuumemittari sanoo notta 37 kelssiusta. Siis noin 0,4 kymmenystä liikaa lämoöä mutta voinen omalta osaltani sanoa että valtakunnassa kaikki melkein hyvin.

Mutta jos meidän tasavaltakunnassa kaikki on hyvin, mikä ei kyllä pidä paikkaansa, niin hyvin ei ainakaan ole Juuttaanmaalla. Julkaisin tuossa vuodenvaihteessa sen matkakertomuksen neljännesvuosisadan takaisesta matkastani Palestiinaan ja en toisaalta haluaisi enempää puhua asiasta. Miksi!? Olen ehkä selityksen velkaa. No... Luonnollisestikin blogistalla on oikeus kirjoittaa mistä haluaa ja sydämen kyllyydestähän suu puhuu. Meikäle eivät esimerkiksi maahanmuuttaja-asiat ole mitenkään elämän keskipiste eikä muutenkaan suuri kiinnostuksen aihe. En tule niistä puhumaan vaikka minulla asiasta oma mielipiteeni toki onkin. Asiasta tulee käydä kiihkotonta keskustelua ja keskustelua ylipäänsä. Näyttää vain siltä että jos nostaa kissan pöydälle niin saa tiikerin kimppuunsa...

Toinen näkökulma on se, että jos ei johonkin asiaan voi todellakaan vaikuttaa tai ei oikein tiedä miten asian laita on tai pitäisi oleman niin silloin siitä ei kannata kirjoittaa. Tällöin ei saa aikaan järkevää eikä edes irrationaalistakaan tekstiä. Siispä on iäneti oleminen... Yksi tällainen on Juuttaanmaa ja sen asiantila. Mutta jos nyt sentään jotakin...

Nykyään on tapanani aika monena iltana ajaa hissukseen pimeässä tiettyä lenkkiä pieniruokaisella automobiilillani ja kuunnella Radio Suomea. Selkikieleiset uutimet ovat vallan mainio juttu ja olen nyt oivaltanut että nehän ovat tarkoitetut myösjalähinnä sellaisille inehmoille jotka ovat muuttaneet Suomeen ja halunneet opetella tätä maailman vaikeinta kieltä. Ne ovat hyvää kuultavaa myös niille kanssasisarillemme ja kanssaveljillemme joilla on tietyn sorttista ongelmaa tiedon prosessoinnissa. 

Mutta eniwei tänään selkokieliuutimissa sanottiin että Juuttaanmaan Gazan alueen sotatoimissa on kuollut jo yli 900 palestiinoa joista 300 on lasta... Vaikka olen Linkolan oppien kannattaja aika pitkältikin niin en kyllä ilahdu moisista uutisista. Järkyttäväähän tämä kaikin puolin on... Luonto ja sen kaunis järjestys pitää kyllä lopulta huolen siitä että ihmiskunnan koko on joskus tuo ihanteellinen, siis noin 650 miljoonaa. Väittäisin että tähän lukuun päästään noin vuonna 2400 jälkeen Kiesuksen syntymän länsimaista ajanlaskua. Jokaisen elävän tulee saada ihmisarvoinen elämä eikä joutua tankin jyräämäksi. 

Niin nyt pitäisi sitten puhua Israelin valtiosta ja sen olemassaolo-oikeudesta ja palestiinoista... Puhuisin jo tietäisin ja ehkä niin on lähipäinä tehtäväkin. Turhaan muuten pyytää isohampaisten ihmisten rehabilisioja Alexander Stubb ylihuomenna Israelin suurlähettilään puhutteluun syystä että Israel tuhosi Suomen kirkon ulkomaanavaun rakentaman sairaalan Gazan alueella. Martti Ahtisaarta en välttämättä ole aina arvostanut mutta noobelinsa hän on ansainnut. Hän tuntee rajansa ja mahdollisuudet, eli mahdottomuudet ratkaista Palestiinan ongelma. Palestiinalla tässä tarkoitetaan samaan kuin ilmaisulla Juuttaanmaa. Israelilla on noin 200 jytypommia ja he kyllä käyttävät niitä jos on pakko ja se on viimoinen keino... Heillä ei ole muuta vaihtoehtoa.

Mietteitä suuren mestarin syntymäpäivänä.

Tänä vuonna sain sotkettua kauneimpien joululaulujen juontorepliikkeihin mm. nimet Beethoven ja Beatles. Porukka kirkossaoli hieman ihmeissään. Jotensakin repliikki alkoi näin: näissä meikän juontamissa kauneimmissa joululauluissa on yleensä ollut aina tietty alku-, ja loppulaulu. Aivan samalla tavalla kuin The Beatles-yhtyeen konserteissa oli tietty alku,- ja lopubiisi... Noiden konserttien aluksihan soitettiin aina "Twist and Shout" ja lopussa oli Chuck Berryn "Roll over Beethoven". Mehän kaikki tiedämme että meidän Roll over Beethoven on tänäänkin laulu "Maa on niin kaunis". Mutta mikäs onkoaan se Twist and Shout... No sehän on "Arkihuolesi kaikki heitä!"

Niin! Tänään on Ludvig van Beethovenin syntymäpäivä ja kello on nytten 10.13. Tätä skrivatessa on myös vapaapäivä ko. merkkipäivän kunniaksi. On aika laittaa lämpiämään aitokiuassauna ja ottaa lasi ruotsirääkköjen pakkasnestettä eli glögiä. Samalla voi myös miettiä mistä oikein kirjoittaisi...

No nyt on kiuas lämpeämässä ja jututkin alkavat hahmottumaan. Ei mitään suurta ja järistävää tänään...

Päivän ykkösuutinen on toistaiseksi kai se, että Ruotsissa on maa tärähdellyt noin 4.7 richterin verran. Oli kuulemma ollut hälytyskeskuksessa pientä ruuhkanpoikasta moisen järäyksen jälkeen. Ruotsalaisethan eivät ole tottuneet kovinkaan hyvin mihinkään paukkeeseen tai muuhun sotatouhuun. Toisaalta ottaen on myös ihan varmaa että meilläkin olisi vallan kova hätä jos talot hiukankin tärähtelisivät. Johan siinä luulisi ihan että joko meitä jytypommilla vallan koetellaan.

Niin! Olisihan se vallan mielenkiintoista jos yhtäkkiä ikkunasta avautuvassa näyssä maahan repeäisi aukko ja ja siitä repeäisi railo. Tulee vallan mieleen raamatun sana Vanahasta testamentista, tarkemmin ottaen Jesajan kirjasta eli Jesaja 24:19 ja sekin vieä vanhan, vuoden 1938 käännöksen mukaisesti: “Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu…” Tuon niin mielenkiintoisen kohdan käänsi Ylivetelin kappalainen ja sitten Vanhan testamentin selitysopin professori A.W.Ingman “Raamatun selityksissään” näin: “Maa romahtaen romahtelee, maa ratkeimalla ratkeilee, maa lellumalla lelluttelee…”

Ingman tavoitteli käännöksissään kalevalalaista henkeä vaan eihän tuo oikein aikalaisille passannut. Toisaalta hänen touhuissaan oli se vaara, että alkutekstin mukainen sanoma jotenkin hämärtyi ja saa vallan kummallisia muotoja… 

Mutta emme saa ilmeisesti tänään tänne Suomeen maanjäristystä piristämään yhä tummenevaa loppuvuottamme. Aurinko on tänään yhtä korkealla kuin tapaninpäivänä joten kovin käy vähiin. Maanjäristyksestä meinaan voisi veistellä kyllä seuravastikin:

Suomen poliittisessa järjestelmässä tapahtui merkittävä, maanjäristysmäinen 5.6 prosenttiyksikön järistys sunnuntaina 26.10 kuntavaalien tuloksen vahvistuessa. Ja lopunhan tietävät kaikki. Moni hermostui ja joutui pankiikkiin. Osa säilytti nippa nappa tyyneytensä… Pitkin alkutalvea havaittiin lukuisia jälkijäristyksiä…