Vai että kosyymi votkaa!!! Kuka panisi fransmannit kuriin???

Ja ihan alkuun on pakko sanoa melein kirosana: että risoo nuo ranskalaiset ja heidän sradartisoimis-vimmansa. Eikö Millään ole enään mitään rajaa ja kohtuutta. On nimittäin tekeillä hanke kajota valtion lypsylehmäämme eli Koskenkorvan viinaan kajotaan.  

Ranskalaisvetoinen standardisoimisvimma on johtanut siihen, että kaikkia kirkkaita viinoja jotka valmistetaan tietyistä raaka-aineista pitää kutsua ja nimittää vodkaksi jos siinä on alkkomahoolia enemmän kuin 37,5 tilavuusprosenttia. Kansallinen viinantislaajamme ei aio puuttua kansantisleemme ei Koskenkorvan alkkomaholi-pitoisuuteen vältääkseen etikettimaininnan.

No  todennäköisesti  asia  kuitataan  pienellä  maininnalla  etiketissä.  Mutta  ei  se  tätä  asian  järjettömyyttä  muuta…  Tehdäänpäs  nyt  muutama  asia  selväksi.

I  Sana  vodka  on  alkujaan  venäjänkieltä  ja  on  diminutiivimuoto  vettä  tarkoittavasta  sanasta  joka  on  suurinpiirtein  “voda.”  Vodka  tarkoittaa  siis  jotain  mikä  oli  suomeksi  sanottuna  vesi-sanan  hellittelymuoto. Mikä  se  sitten  olisi?  Vetehinen,  vesikoinen  vai  vesty? 

II  Suomessa  vodkalla  on  tarkoitettu  pääsääntöisesti  koskenkorvaa  hiukkasen  vahvempaa  viinaa,  käytännössä  viinaa  jonka  tilavuusprosentti on ollut  40%.  Alkossa  perinteisesti  myyty  punakorkkinen  vodka  on  ollut  ns.  raakaa  viinaa  jonka  makua  ei  ole  manipuloitu.  Alkon  vodka  on  maultaan  tuikeampaa  kuin  koskenkorva.  2  tilavuusprosenttia  eivät  tätä  aiheuta  vaan  vaikutelma  tulee  siitä  kun  Koskenkorvaan  on  sekoitettu  sokeria  litraa  kohden  2  grammaa.  Sokeri  pehmentää  makua  ja  peittää  joitain  epäpuhtauksien  makuja.  Kun  viinaa  tislataan  teollisessa  kolonnitislerissä saadaan  vain  alkkomahoolitilavuudeltaan  96  prosentin  vahvuista  lientä.  Loput  4  prosenttia  ovat  vettä  ja  ns.  epäpuhtauksia.  Ranskalaiselle  sokeri  ei  ole  mauste  vaan  ilmeisesti  väri-  ja  lisäaine.  Heillähän  on  tapana  käyttää  poltettua  sokeria  ta  tummempaa  sokerilientä  eli  sokerikulööriä  mm.  heidän  pontikkansa  eli  konjakin  värjäämiseen  ja  maun  pehmentämiseen… Ranskalaiset  väriviinat  tislataan  nimittäin  perinteisen  pannutislausmenetelmän  avulla.  Tuossa  menetelmässä  saadaan  noin  70  prosenttista  raakalientä…

III  Venäläinen ajattelee  asiat  toisin. Votkaa  on  lähes  mikä  tahansa  kolonnilla  tuotettu  kirkas  viina  jossa  saa  olla  sokeria  tai  sitten  ei.  Valmistajalle  jätetään  paljon  varauksia  tämän  asian  suhteen.  Venäjällä  valmistetaan  vallan  harvoin  Alkon  punakorkkisen  tyylistä  tuikeaa  votkaa…  Suomalaisten  vodka-turistien taannoin neukku-aikana suuresti ylistämä Stolisnaja-vodka  sisälsi  hieman  enemmän  sokuria  kuin  kotoinen  kosyymimme  eli  koskenkorva-kansantisle.

IV  Ranskalaiset ovat ihan hyvä ja kehityskelpoinen kansa joka on antanut maailmalle  suurmiehiä  ja  monia  hyväntekijöitä. He  ovat myös  aivan  ansiosta gastronominen  suurvalta, ehkä jopa  ainoa  supervala  ko. saralla.  Heillä  on  myös  maailman  parhaat  viinit,  tämä on kiistämätön  tosiasia. Mutta heitä vaivaa muutamassa suhteessa täydellinen idiotismi… Yksi niistä on heidän standardisoimisvimmansa ja he ovat saaneet EU:n tässä asiassa juoksupojaksensa…

Epäpuhtaudet ovat elämän suola ja tästä asiasta voisi tietysti puhua enemmänkin. Joskus kyllä kannattaa ostaa minipullo koskenkorva-kansantislettä. Suuvärkkiä siinä hoitelee piipunpolton lomassa.

Maltillinen mies killuttelee neljän sentin kansantislepullolla jopa viikon. Silloin siinä voi aistia jopa lievää öljyisyyttä ja jopa parfyymia. Ja juuri tämän vuoksi tuota rakasta lastamme, ja mitenkään viinankäyttöä ihailematta, voidaan hyvin perustellusti sanoa myös “kosyymiksi.” Sanoivat ranskalaiset sitten mitä tahansa…

Ranskan maatalous vaikeuksissa.

 

Uusin TIME-lehti sisälsi oikein oivaltavan ja todella faktapitoisen jutun Ranskan maataloudesta. Itse asiassa se puhuu enemmänkin Ranskan maaseudun ongelmista. Lyhyesti sanottuna maatalousmahdin tuotantorakenne on ongelmissa ja sen tuotajat joutuvat etsimään uutta tapaa toimia kannattavati. Samalla kuitenkin ranskalaisten rakkaus maaseutuaan kohtaan voi nousta ratkaisuksi monen tilan kannattavuusongelmaan.

Ranska on maatalouden suhteen supervalta mitä tulee tuotettuihin elintarvikkeisiin ja niiden laatuun ja tunnettavuuteen. Suurin osa EU:n rahoista menee maataouden tukemiseen ja niistä Ranska vie leijonanosan. Nyttemmin maan maatalous painiskelee kuitenkin samojen kannattavuusongelmien kanssa aivan kuten Suomikin. Maa on käynyt läpi sadan vuoden aikana valtaisan rakennemuutoksen ja tänä päivänä vain prosentti maan väestöstä toimii suoranaisesti maataouden parissa. Artikkelin esimerkkikylässä oli joskus 120 perheviljelmää mutta nykyään peltoja viljelee vain kolme suurtilallista.


Ranska on viljava ja hedelmällinen maa mutta yhtälö ei toimi sielläkään niin kuin EU varmasti haluaisi. Mahan tuodaan esimerkiksi halpaa vehnää Ukrainasta ja mansikoita Marokosta. Vuonna 2013 maatalouden kokonaisratkaisua mietitään uudelleen Unioinin alueella ja presidentti Sarkozy on luvannut pitää Ranskan maajussien puolta viimeiseen saakka.


Jos olemme rehellisiä niin kyllähän Ranska on gastronomian suurvalta ja tämä mahti perustuu siihen, että siellä tuotetaan laadullisesti korkeatasoisia elintarvikkeita. Kyllähän Suomessakin juustoa tehdään, mutta valikoimammme on pieni ja yksitotinen. Maailman parhaat viinit tuotetaan, ja tullaan vastaisuudessakin valmistamaan, Ranskassa. Monessakin suhteessa se on aivan ihanteellinen paikka Euroopassa mitä tulee intensiiviseen ja laadukkaaseen ruuantuotantoon.


Maaseutu on ranskalaisille enemmän kuin pyhä asia. Se on myös tärkeä maan imagon suhteen. Maailmalle välittyy esim. pyöräilyn Ranskan ympäriajon kautta kuva siitä maatalous-paratiisina jossa on väriä ja tuotannon monikyllästeisyyttä laiduntavinen karjoineen, kypsyvine viljapeltoineen, viinitarhoineen ja Etelä-Ransakan laventelipeltoineen. Antiikin ja lähinnä roomalaisten ihanne maataouden maisemaa muokkaavana välineenä on saanut riemuvoiton Galliassa.


Ranskalainen on kaiken lisäksi tiukasti kiinni maaseudussaan ja nämä juurensa keksiverto-ranskalainen myös tiedostaa. Ranskan maatalous ja monet tilat laittavat parhaillaan toivonsa siihen, että kaupungistunut kansa haluaa viettää lomaansa maatiloilla siinä miljöössä jossa heidän isovanhempansa ja heidän vanhempansa elivät. Kun tilojen kannattavuus on mitä on niin uusia tulonlähteitä etsitään siis maatilamatkailusta ja elämysteollisuudesta. Ei ole tavanomaista että joku on luopunut monikymmnepäisestä lypsykarjastaan ja hankknut parikymmentä hevosta koska kaupunkilainen haluaa ratsastuselämyksiä kaikkialle yltävässä kansallismaisemassa.