Jaa että mitäpäs tuosta. No paljonkin kyllä… Ensiksi-kin, Obama tuskin oli kirjoittanut puhetta itse. Yleensä presidentin virkaanastujaispuheen kirjoittaminen on tiimityötä.
Puheella voi hyvinkin olla kolme tai neljä kätilöä ja se on yleensä vielä lausuntokieroksella melkoisen monella henkilöllä ennen kuin tuleva presidentti opettelee sen. Vai opetteleeko sittenkään ulkoa. Joka katsoi puheen ja teki havaintoja huomais varmasti monta asiaa…
Obaman puhenopeus oli vallan melkoinen ja jos tuon puhuu ulkomuistista niin kyseessä on melkoinen virtuoosi. Huomio kiintyi ainakin minulla siihen miten Obama katsoi hieman alavasempaan oin 6-7 sekunnin ajan ja sitten taas saman verran hieman alaoikeaan kunnes vaihtoi puolta… Kysehän on siitä että puheen teksti heijastetaan pleksipinnalle josta sen voi sitten lukea. Homman vaatii harjaantumista ja myös hyviä hermoja. Yskäinen mies ei siihen pysty. Mutta tässä sitten kaikki puheen teknisestä totetutuksesta. Mennänpäs substansiin eli sisältöön…
Tietysti sitä kiinnittää huomiota siihen oliko puheessa mitään uskonnollista viitausta raamattuun. Sellaisia löytyi ja tietysti teologi sen heti tunnistaa. Obaman puhe viittasi apostoli Paavalin I korinttilaiskirjeeseen ja sen lukuun 13. Viitaus oli ylimalkainen ja ainakin meikälle tuli mieleen se pysyikö Obama lukulaitteen tekstin tahdissa. Hänhän puhui lapsellisuudesta joka pitää jättää pois. Englanniksi tuo kohta puheesta menee näin:
"We remain a young nation, but in the words of Scripture, the time has come to set aside childish things…"
Varsinaisesti tuo jae, 1 Kor 13:11 menee näin: “Kun oli lapsi, mina puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Obaman viite on ylimalkainen ja tietysti pue olisi voinut kasvaa suurempiin mittoihin jos kokonaisuutta, siis Paavalin sanoja olisi laajemminkin allusoitu. Homma olisi toiminut vaikka kaikki eivät olisi edes tienneet mistä viittauksesta oli kyse. Mutta kovin irtonaiseksi tämä viittaus jäi.
Aivan heti perään tulikin sitten toinen viittaus ja sen tunnistaminen onkin sitten hieman vaikeampaa. Katsotaanpas tätä:
"the God-given promise that all are equal, all are free, and all deserve a chance to pursue their full measure of happiness."
Tässä on loppujen lopuksi aika ronski viittaus Paavalin Galatalaiskirjeen kolmannen luvun jakeesee 28 joka kulkee näin: “Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.”
Viitteet sopivat hyvin Obaman puheeseen ei siinä mitään, kysehän ei ollut oikeasta papin saarnasta. Puhe oli hyvin suostuttelevainen; ihan oikea saarna siinä mielessä että se kehotti amerikkalasia parantamaan elämäntapaansa ja tekemään ihan oikean mielenmuutoksen.
Jos vielä katsoo puheen loppua ja muita viittauksia Jumalaan niin ei tietenkään voi välttyä eräältä ajatukselta. Jenkkilän väki on mukamas Jumalan valittua kansaa jolla on jokin aivan erityinen tehtävä maailmanhistoriassa. Nämä kaksi sitaattia sanovat paljon:
“This is the source of our confidence -- the knowledge that God calls on us to shape an uncertain destiny. Let it be said by our children's children that when we were tested, we refused to let this journey end, that we did not turn back, nor did we falter; and with eyes fixed on the horizon and God's grace upon us, we carried forth that great gift of freedom and delivered it safely to future generations."
Jumala siis kutsuu USA:n väkeä muokkaamaan epävarmaa tulevaisuutta ja kun epäilys valtaa mielen niin kyllä Jumalan armo kantaa valittua kansaa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti