Pitää nyt miettiä toissapänä blogin kommentissa esitettyä kysymystä siitä ovatko Pohjois-Amerikan yhdysvaltojen intiaanit todellakin rebuplikaaneja vai eivät. Kysymykseen voisi lyhyeltä ottaen vastata: Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen intiaanit eivät ole rebuplikaaneja vaan he ovat AMERIKKALAISIA, ja alkuperäisiä.
Pyhä-iltana saimme mekin nähdä kuinka vapaan maailman parhaimmiston parhaat populääri-artistit pitivät Obaman virkaanastujaiskonsertin Lincolnin muistomerkin partailla Washingtonissa. Mitäpä tuosta voisi sanoa… Ei oikein säväyttänyt ja hommassa oli pingoitetun makua ja kunnon rock’n rollia ei hitustakaan.
Kaikki näytti, anteeksi vain, pelkästään valkoisten ja afro-amerikkalaisten suurelta sovintojuhlalta suuren valkoisen isän, Abraham Lincolnin, kasvojen edessä. Kaikenlaista sovintoa siinä tunnuttiin julistettavan ja Rosa Parksinkin nimi tuli esille. Mitäpä muuta se olisi ollutaan, vaan yksi oli joukosta poissa… Uskonpa että Pohjois-Amerikan oikeat AMERIKKALAISET katsoivat tilaisuutta varsin happamina, jos katsoivat ollenkaan.
Toisaalta asiahan on aivan uskomattoman hieno jos puuvillapeltojen raskas varjo väistyy Jenkkilän päältä ja maassa voivat afro-amerikkalaiset ja valkoihoiset vihdoinkin elää tasa-arvoisina toimijoina, mutta edelleenkin yksi on joukosta poissa. Ja intiaanejahan Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen alueella tänäkin päivänä noin 3 miljoonaa eli prosentin verran. Kyseisessä sivilisaatiossa on muuten tänäpänä saman verran vankeja!!!
Ehkä joskus tulee päivä jolloin nämä suuren Lincolnin perilliset tulevat ihan oikeasti katumapäälle ja katsovat kansakunnan historian synkimpään lukuun avoimin silmin ja katuvaisin mielin… Sitä ennen virittäydymme lopputunnelmiin ja myös illan suorana lähetyksenä televisioitavan tapahtuman tunnelmiin vaikka seuraavilla froikkareiden laulun sanoilla:
“Intiaani ties eikä kirkon mies, kuinka luotiin maailma tää.
Rajalinjoja vailla ja sillä lailla se ois pitänyt säilyttää.
Mutta jos mina saan sata miljoonaa sen pistän Martelliin ja
Moneseen. Tai johonkin vaan mutten ainakaan yhteen hävittäjäkoneeseen.”
Innostunpa tässä itsekin pieneen tilapäisrunoon tai ainakin sen yritelmään:
Lyö kättä veljet uudet eessä suuren isä Lincolnin
Vaan jossain yllä preerian vain häilyy henki Manitoun
On unohtunut kohta nimi Geronimon, myös Härän Istuvaisen
Nyt tärkeintä on kasvu, kulutus ja maine kansakunnan
On unohtunut myöskin neuvo Seattlen, suuren päällikön
Vaan mitäs tuosta, on tullut aika suuren mustan päällikön…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti