Varsinais-Suomalaiseen Kosken kuntaan on suunnit-teilla suursikala, jossa olisi enimmillään 56 000 röhkiväistä. Samaan kompleksiin rakennettaisiin myös puolen miljoonaan broilerin tuotantolaitos. Kylkiäi-senä olisi vielä biokaasun tuotantolaitos, ja lannot-teitakin valmitettaisiin. Luonnollisestikin moinen saparo-city kauhistuttaa ja herättää pelkällä koollaan vastustusta.
Ympäristöhaitat ovat päällimmäinen huolen aihe. Hajuhaitat voivat olla melkoiset, jätevesiongelma kauhistuttaa ja möröksi on nostettu myös raatojen krematoinnista tulevat käryt. Vastustus on ymmärrettävää ja taustalla on varmasti myös muiden paikallisten maatalousyrittäjien ääni. Eläinten hyvinvointi on luonnollisesti myös yksi asia joka on nostettu esille.
Kysehän on massiivisesta lihatehtaasta, vai onko tehdaskaan enää oikea sana kuvaamaan nyt suunnitteilla olevaa laitosta johon ilmeisesti rahoituskin olisi jo valmiina. Luvatkin olisivat kaiketi kunnossa, ja nyt hanke voi kaatua vain kunnan vastustukseen. Kysehän olisi kompleksista joka väitteen mukaan olisi ekologisesti suljettu ja kierrättävä järjestelmä. Biokaasuvoimalasta saataisiin kaasua ja jopa sähköä, ja lannoitetta jossa on bakteereja vähemmän kuin jauhelihassa. Kaiken lisäksi tässä hankkeessa nähtäisiin jotain joka on näköala suomalaisen maatalouden tulevaisuuteen.
Tällaisia saparo-cityjä saattaa olla Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella kymmenen vuoden päässä kymmenen kappaletta. Jos tällaisia laitoksia rakennetaan niin sikalan välittömässä läheisyydessä tulisi olla myös teurastamo ja lihatuotteita valmistava laitos. Mutta mikä on oikein? Mättääkö jokin jos tämä on tulevaisuus? Ja mikä on vaihtoehto. Onko tällainen varustelukierre tarpeen jotta maatalous olisi ylipäänsä kannattavaa Suomessa? Kyllähän ruokaa on Suomessa tuotettava.
Puhtaasta ruuasta puhuminen on yksi ja suuri klisee joten puhutaan vain yksinkertaisesti ruuasta. Luomutuotanto on oma lukunsa, ja se myös maksaa. En tyrmää itse tällaista saparo-cityä suoralta kädeltä. Jos näin saadaan taattua suomalaisen sianlihan kilpailukyky ja siinä samassa broilereidenkin tuotanto, ja ympäristöhaitat on poistettu ja possuillekin taatat lyhyt, mutta suhteellisen onnellinen elämä niin ehkä sitten. Ja kun samalla saadaan biokaasua, sähköä ja lannoitteita niin miksi sitten ehdottomasti ei.
Ei se ole aina luomupossunkaan elo niin ruusuilla tanssimista. Itse asiassa kyse on aika tavalla suuremman vääryyden tekemisestä. Pidetään nyt possua takapihalla ja syötetään sille herkkuja, ja lopuksi onnelliseen elämään totutettu saparoinen julmasti teurastetaan. No asian voi tietysti sanoa karrikoiden noinkin, mutta joskus tulee mieleen se, että onko luomutuotanto vain omatunnon rauhoittamista. Maailman paras sianliha tulee alueilta jossa siat saavat elää luonnossa ja tonkia maata. Meillä on routainen maa ja possut tulevat sisälle viimeistään pyhäinpäivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti