Uusin TIME-lehti sisälsi todella merkittävän ja laajan artikkelin joka käsitteli ihmisen tulevaisuutta, tai tulevaisuutta ilman ihmisyyttä, miten vain haluamme asian nähdä. Kirjoituksen yksi keskeisistä termeistä on singulariteetti.
Sillä ei tarkoiteta tässä yhteydessä mitään kosmologiaan ja fysiikkaan liittyvää, vaan sitä että tietokone saavuttaa saman tason suorituskyvyssään kuin mitä on kaikkien ihmisaivojen kapasiteetti yhteensä. "Kolmessakym-menessä vuodessa meillä on mahdollisuus luoda yli-ihnhimillistä älykkyyttä. Pian sen jälkeen päättyy ihmisen aikakausi."
Kirjoituksen sisältämät väitteet eivät ole mitenkään uusia ja ihmeellisiä. Haave ikuisesta elämästä ja uudistuvasta nuoruudesta ovat yhtä vanhoja kuin on ns. uskonnollinen ihminenkin. Visiot ihmisen ja koneen yhdistämisestä ovat modernin aikakauden lapsia. Nyt nämä haaveet ovat enemmän kuin vain suunnittelupöydällä. Ne eivät ole enää pelkästään mielikuvistuksen lentoa, vaan niiden eteen tehdään koko ajan tutkimustyötä, ja niiden rahoittamiseksi löytyy rohkeita sijoittajia. Kun tämä kehitys laitetaan aikajanalle niin siinä nähdään eksponentiaalista eli hyvin nopeaa kasvua.
Ja mitä kaikea tästä sitten seuraakaan? Realisti voisi tietenkin sanoa, että jossain vaiheessa kaikelle laitetaan jonkun toimesta vissi stoppi. Se olisi kuitenkin niin ihmisluonnon vastaista, että siihen on vaikea uskoa. Periaatteessa mikään ei voi kontorolloida tätä kehitystä. Lopulta kaikki ei enää olekaan ihmisen käsissä. Pikku hiljaa ihminen myös kypsyy ajatukseen että kone on häntä viisaampi. Kun on saavutettu tietty raja niin tietokoneet alkavat itse suunnittelemaan parempia tietokoneita ja sovellutuksia. Kaikki tämä johtaa lopulta yli-inhimilliseen älyyn.
Kun laitamme ajatuksen juoksemaan niin voimme leikkiä monellakin ajauksella. Mitäpä jos saamme nauttia tulevaisuudessa sellaisista sovellutuksista joista voidaan käyttää vaikkapa nimeä telomeeriterapia ja mielimatriisi (Time-lehden artikkeli ei käytä juuri näitä termejä vaikka kuvaileekin laveasti miten ihmisen elämän pituutta voidaan pidentää, ja kuinka ihmisen tietoisuus voidaan "skannata" ja säilyttää käytännössä ikuisesti.).
Rajaton tietojenkäsittelykapasiteetti mahdollistaa lopulta uutta luovan lääketieteen. Ihminen on tässä valossa vain koneeseen verrattava mekanismi. Jos se menee rikki, niin se voidaan yksinkertaisesti korjata. Nanotekniikka ja bioteknologia antanevat lopulta ratkaisun ihmisen vanhenemisen ongelmaan. Joskus on jo paljon ennen nyt Time-lehden artikkelissa esitettyjä perusteluja esittänyt ajatuksen ns. telomeeri-terapiasta.
Joka kerta kun solu jakautuu niin dna:n päässä olevat "telomeeri-silmukat. Asiaa voisi kuvata vaikkapa vessapareirullalla jossa on tietty määrä repäistäviä paloja. Kun ne loppuvat tai tulevat likaisiksi, niin silloin uudistumista ei enää tapahdu. Mutta jos elmistöösi ruiskutetaankin vaikkapa sata miljoonaa nanorobottia korjaamaan telomeerien vaurioita, ja putsaamaan niitä "liisteristä", niin silloin solut voivat uudistua käytännössä rajattoman monta kertaa. 200 vuotta on silloin hyvin helposti saavutettava elinikä. Kaikki tietysti maksaa, ja moiseen terapiaan on aluksi hyvin harvalla varaa.
Toinen huikea ajatus ns. mielimatriisi (Tällaista termiä Lev Grossmanin artikkeli ei käytä, mutta en parempaakaan keksinyt.). Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että rajaton tietojenkäsittelykapasiteetti mahdollistaa se, että koko aivosähkötoimintasi ja tietoisuutesi kaikkine muisijälkineen voidaan skannata ja säilöä kuten mikä tahansa tietokone-softa. Kaiken lisäksi se voidaan monistaa rajattoman monta kertaa, ja sitä voidaan käyttää tietokone-ohjelmana. Jos meillä olisi nyt käytössä vuoden 2045 teknologia niin voisimme skannata Stephen Hawkingin päänsisäisen toiminnan mielimatriisiksi, ja käyttää sitä sitten ohjelmana tietokoneissamme. Joku heittää tietenkin sitten ilmaan kysymyksiä etiikasta ja moraalista. Sekin on tietenkin peri-inhimillistä ja ymmärrettävää.
Sitten joku toinen kysyy: "Eikös sellainen ole äärimmäisen tylsistyttävää?" Tähän joku vastaa että masennus, suomalaiskansallisesti ilmaistu tunnetila nimeltään "vitutus" ja kaikki mielisairaudet ovat nykytietämyksen aavistelujen näkökulmasta katsottuna vain huonoa aivosähkötoimintaa kun tieto ei kulje tarpeeksi lutvakkaasti aivojen eri osien välillä. Sekin voidaan tulevaisuudessa korjata ja sitten ei ole kuin vain onnellisia ihmisiä. Ja kun mielimatriisi sitten ladataan "silikoniaivoihin", niin ihmisen tietoisuus elää niissä ikuisesti. Joidenkin mielestä tällainen saavutus onkin sitten suorastaan ihmisen tarkoituksen täyttyminen lajina...
Tämä kirjoitus ei ole suoranainen referaatti TIME-lehden artikkelista. Jokainen voi halutessaan hankkia lehden ja lukea Grossmannin artikkelin. Vaikka artikkeli ei sinänsä sisällä mitään "uutta auringon alla" niin se avaa niin paljon näköaloja, että voidaan puhua tietyllä tavalla "Uuden aikakauden näköaloja avaavasta kirjoituksesta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti