Ja aivan aluksi täytyy todeta että sen pohjalta on tulossa oikaisu huomiseen lehteen. Jutussa väitettiin, että Paimion seurakunnan kirkkovaltuustossa istuisi entinen kirkkoherra. Näinhän asia ei tottavie ole.
Kun toimittaja soitti minulle eilen niin luonnollisesti vaihdoimme paljon informaatiota josta artikkeliin tuli vain pieni osa. Tavoistani poiketen en lukenut juttua ennalta, siis omaa osuuttani, ja niinhän sinne tuli se lipsahdus. Ehkä puhuimme jostain muustakin seurakunnasta, ja kun minulla on taipumus viljellä puheessani paljon erilaisia sivulauseita, niin silloin tällaisia virheitä voi syntyä useinkin. Harmi juttu mutta onneksi asia korjaantuu... Tiedän kyllä hyvin kuka on entinen Paimion kirkkoherra ja mitä hän nykyään tekee; on Turun Mikaelin kirkkoherra...
Mutta sitten siihen lehtijutun varsinaiseen essensiaan. On siis tehty aloite pohjoisen hiippakunnan hiippakuntavaltuustolle jonka pitäsi viedä asiaa mahdollisesti eteenpäin kirkolliskokoukseen. Kyse on siitä, että papit eivät voisi enää toimia seurakuntien luottamushenkilöinä, ts. he eivät olisi vaalikelpoisia. Ottamatta kantaa sinänsä minkään seurakunnan tilanteeseen kannatan, ja olen aina kannattanut tätä ajatusta.
Siteeraan tähän nyt lehtijutusta oman osuuden josta on jätetty nyt pois lause jossa viitatan oman seurakuntani ja Paimion tilanteeseen. “Pappi istuu silloin kahdella tuolilla ja tuo papillisen arvovaltansa väärään paikkaan. Tämä sotii vastaan sitä luterilaista lähtökohtaa, jossa valta on jaettu kahtia: maallikkojen edustamaan demokraattiseen valtaan ja papilliseen valtaan, Äärelä sanoo."
Meillä luterilaisuudessa on ollut aina luontevaa tehdä erottelu kahteen kategoriaan. Kaikki lähtee hengellisestä ja maallisesta regimentistä. Oma argumentaatioini lähti liikkeelle tästä perusjaosta. Seurakunnassa on näet olemassa tietty erottelu: kaikki ovat hengellisessä mielessä pappeja mutta seurakuntiin on asetettu myös hengellinen erityisvirka johon papit kuuluvat. Kun puhutaan pappien vaalikelposuudesta seurakuntavaaleissa niin käsittääkseni tätä ajatusta ei ole lainkaan pohdittu. Tilanne jossa pappi toimii maallikko-kategorian joukossa on täysin luonnoton ja se syö koko järjestelmän uskottavuutta. Siis sen paljon puhutun demokratian. Teologilla on yleensä sellainen arvovalta että hän saa sen myötä vaikutusvaltaa liian paljon. Tässä menettää merkityksensä myös vanhan ajan papiston säätyetiikka, jos sellaista koskaan olikaan.
Ennen vanhaan papeilla ja erityisesti vanhoilla oli kunnia-asianaan olla puuttumatta vanhan seurakuntansa asioihin. Aina, ja myös käytännön sanelemista syistä, kirkoherra myös muutti pois paikkakunnaltaan. Silloin toki jäätiin eläkkeellekin paljon vanhempama kuin nyt, eikä ollut harvinaista virassaan kuolla. Siitäpä sitten koituikin uudelle papille melkoisia rasitteita kun pappilassa saattoikin asua vanhan kirkoherran vaimo. Ei ollut myös epätavanomaista etteikö uusi nuori kirkkoherra nainut vanhan kirkoherran vaimoa, siis näin aviolittoteknisessä mielessä.
En usko asian päätyvän kirkolliskokouksen käsiteltäväksi. Papit pitävät edelleenkin valtaa hallussaan tässä kirkossa juuri arvovallallaan, eikä muutaman seurakunnan ennakkotapaukset voi muuttaa tilannetta. Ei korppi korpin silmää noki, näin asia valitettavasti vain on. Ainoa seikka mitten tämä kaikki voidaan kyseenalaistaa on moraalinen kritiikki ja vanhan sääty-etiikan, tai jos sellaista ei ole koskaan ollutkaan niin sitten uuden, voimakas esiintuominen. Sanalla DEMOKRATIA voisi tässä kohden olla painoarvoa, ja erityisesti sillä jos asia todella perusteltaisiin niistä luterilaisita lähtökohdistaan. Toisaalta; väitän tietyn säädykoodin olevan edelleen kirjoitettuna lähes kaikkien pappien mieleen ja perustuksiin…
Pitäisi vielä puhua siitäkin kuinka väärin on, että eläkepappeja tungetaan piispanvaaleissa maallikkovalitsijoiden joukkoon. Tämäkin on suuri vääryys. Siitäkin pitäisi puhua että onko oikein että virassa olevat papit politikoivat eli harastavat vaikkapa kunnallisipolitiikkaa. Tämäkin on todella suuri vääryys.
Loppujen lopuksi ihmiselle on annettu aika paljon valinnananvaraa. Ja asia on myöskin näin että ihminen tekee aina ja lopulta omat ratkaisunsa.
Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti