Ihan hyvä että maa jäähtyy eivätkä kaikki kukkasipulit vielä villiinny. Tulee ainakin muutamaksi päiväksi talvisempi olo ja ilmastomuutosasiat unohtuvat myös… NHL-liigassa vietetään All-Star-viikonloppu. Itse pelihän on kelvotonta katseltavaa mutta taitokilpailussa on sentään sitä jotakin.
Nyt olisi tietysti muodikasta puhua ilmastopaketista. Niinpä niin… Suomalaistenkin tulisi ryhdistäytyä ja muuttaa tapojansa. Paketin joutuvat lopulta maksamaan veronmaksajat kallistuvinen sähkölaskuineen. Norjalaiset sitävastoin aikovat laittaa hiilidioksidipäästönsä nollille lähivuosikymmenien aikana. Mutta heillähän onkin tehty vastuullista yhteiskunta-suunnittelua jo pitkään ja on myös satsattu perustutkimukseen. Siis edelleenkin elätellään unelmaa että tällä niemellä voisi vastuullisesti ylläpitää yli viiden miljoonan ihmisen populaatiota… Tämä yhtälö ei vain yksinkertaisesti toimi. Uskokoon ken tahtoo!
Eduskuntahan on paljon muutakin kuin 200 kansanedustajaa, se työllistää monia henkilöitä. Se on siis varsin iso työpaikka, ja tietysti sama ilmiömaailma siellä on kuin muuallakin. Nyt sieltä kuuluu sellaista että naistyöntekijät olisivat kokeneet huomattavaa seksuaalistä häirintää. Kansanedustajat ovat tässäkin varsinaisia kansanedustajia sillä he ovat tehdyn tutkimuksen mukaan osallisina neljässä tapauksessa kymmenestä. Toisaalta herää kysymys siitä mikä sitten on sitä seksuaalista häirintää? Ja monestihan asia on myös niin, että tilanteeseen tarvitaan aina kaksi henkilöä. Onpahan myös mahdollista sekin, että jos joku mieshenkilö käyttäytyy todella arvokkaasti kuin paras jedi-ritari niin voihan sekin olla jonkin mielestä häirintää, siis kun ei huomata mitenkään ja vain ollaan tyynesti; ei puhuta pikkusiivottomia eikä pelpytellä peffaa! Niin, liika kuuliuskaan ei ole siis hyvästä.
Mutta kyllä kahdensadan joukkoon voi mahtuia hyvinkin pervoja tyyppejä, sitä ei voi kieltää. Näin on varmasti asia tilastollisestikin. Sopimattomia puheita on harrastettu ja asiattomia sähköpostiviestejä on kuulemma lähetelty. Puheet ovat aina puheita ellei niitä taltioida, mutta sähköpostin onkin sitten vähän ja aika paljon vaarralisempaa. Sähköpostia on nimittäin varsin mahdotonta lähettää anonyymisti jäämättä siitä kiinni, jos meinaan lähettää törkeyksiä tai vaikkpa haluaisi kirjoittaa “klassisen haukkumakirjeen.” Enää ei kukaan edes pysty tekemään vanhanajan kansantuote-temppua eli lähettämällä paketissa haisevaa… Saattaapi pian olla veikeä konstaapeli-setä oven takana potan kanssa: “Polliisista päivää, se on sitten pienen kakka-näytteen aika!” Sitä tämä DNA-aika teettää… Haukkumakirjeenkin lähettäjä saadan aika varmasti kiinni jos vain halutaan. Muistetaanpas että "Unabomber-niminen" pomminlähettelijäkin jäi kiinni "profiilistaan."
Mutta kun tuli puhe klassisesta haukkumakirjeestä niin vielä jokunen sana siitä. Senhän ei tarvitse olla sinänsä sellainen haukkumakirje jossa haukkumalla haukutaan. Aluksi on kyllä mainittava asia ja urakalla päiviteltävä hankkeen vaikeutta ja mahdottomuutta koska kirjeen saaja on todellakin niin käsittämättömän huono ihminen ettei sitä saotuksi saa vaikka kuinka yrittäisi ja seminaarejakin pitäisi. Ja kun pitää mielessä että kehut ovat parhaita haukkuja niin hyvä tulee. Nimittäin perusteettomilla kehuilla vahingoitetaan ihmistä kaikkein eniten, pieni jos isompikin haukku vain vahvistaa luonnetta, ja jos kyseessä on vielä lujan uskon omaava ihminen niin ei tule yhtikäs mittään… Hän voi jopa kuvitella olevansa todella tärkeä ihminen…
Laadin kerran edellisessä elämässäni viime vuosituhannella, mutta toki jo tämän vuonna 1992 alkaneen uuden maailmanajan alettua, hyvin pitkän ja perusteellisen haukkumakirjeen. Se oli noin puolen vuoden ajan yksi tärkeimmistä kirjallisista töistäni. Perehdyin asiaan huolellisesti ja luin kirjojakin. Kävin symposium-tyyppisiä keskusteluja monien ihmisten kanssa. Ja mikä olikaan tulos. Kaveri väitti ettei tunnistanut itseään kirjeestäni ja se oli kuin joltain ufolta lähetetty. Analysoin tyypillä olevan ns. "lahjattoman puolison syndrooman." Väitin hänen olevan niin epäonnistunut ihminen että hän oli epäonnistunut jopa tupakoitsijana… Mutta koitti sekin aika että istuimme yhdessä iltaa ja viikonloppua ja totisesti nauroimme asialle. Ja hän poltti edellen tupangia ja minä piippua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti