tiistai 8. tammikuuta 2008

Joutopäivän mietteitä Loppiasen jälkeen vuonna 2008.

 



Joutopäivät ovat suuri luonnonvara ja niistä pitää pystyä nauttimaan. Aivan olemattomistakin asioista voi kehittää jotain jopa merkillistä. Aina ei kuitenkaan ylitetä uutiskynnystä.


Ehkä pitäisi ottaa todellakin enemmän oppia Wallinin kuvailemista beduiineista ja todellakin vain olla… Talvi tarjoaa oleskeluun vallan hyvät mahdollisuudet mutta joskus sataa myös lunta. Minulta kesti reilut 40 vuotta huomata se tosiasia että muutaman tuuman lumennoksen jälkeen ei aina ole tarpeen ottaa paineita pihan kolauksesta ja putsauksesta.

Lumityötkin ovat eräänlaista kilpavarustelua lumilinkoineen sun muineen, ja tietysti naapuri-sjkabailuineen. Vaikka pihalla on lunta ne kymmenen senttiä eli neljä tuumaa niin se ei estä mitään todella tärkeää toimintaa; autolla voi ajaa ihan isommassakin kinoksessa ja puhdas lumipinta antaa mahdollisuuksia vaikkapa tilapäistaideteoksille.

Yksi hyvä ajanviete on kolata piha hieman eri tavalla. Jos sinulla on piha joka on kooltaa vähintään noin 10x12 metriä voit tehdä seuraavasti: mene pihan keskelle lumikolan kanssa ja ala kiertää spiraalia. Näin tehdessäsi jätä aina sisäreunaan polanne leveydeltään 4-5 tuumaa ja korkeudeltaan vapaa. Mitä suurempi piha niin sitä suurempi tilapäistaideteos tulee. Lopuksi on muistettava että fraktaaleja ja nurkkia on turha nysvätä.

Arkipäivän irrottelussa on tärkeää että tekee jotkin asiat hieman tai enemmän eri tavalla kuin ne on perinteisesti tehnyt. Se mikä pätee pihan kolaukseen pätee vaikkapa talvihedelmän eli appelsiin tai jonkin muun sitruksen syöntiin. Voi ottaa vaikka ohjelmalliseksi projektiksi kuoria appelsiinin aina eri tavalla. Tietysti mielikuvituksettomalle tosikolle tätä ei voi suositella… Sehän raukka kuolee nälkään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti