Loppiaisena urheillaan ja television välityksellä pääsemme nauttimaan jo vallan suuresta lajikirjosta.
Tänään kisattiin perinteisillä matkoilla Saksan Schonachissa. Hannu Manninen onnistui varsin hyvin mäessä muttei saanut kiinni Norjan Petter Tandea viidentoista kilmoetrin lenkillä. Rankka vesikeli ei oikein sopinut raamikkaalle Manniselle. Yhdistetty oli muuten ensimäisiä lajeja jotka kokivat “evoluution” kun Gunder Gundersen kehitti systeemin jossa mäkikilpailun tulos muutettiin sekunneiksi ja matkaan lähdettiin taka-ajokilpailuna. Menetelmä otettiin käyttöön MM-kisoissa vuonna 1985 mutta sitä oli käytetty Kollenilla jo useamman vuoden ajan jo muistaakseni 1970-luvulta. Hannu Manninenkin jatkanee uraansa Vancouveriin 2010 saakka.
Ahosen paraatipyllistys
Tämä päivä jää mäkiurheilun historian suurena suomalaispäivänä, mutta myös puhtaasti urheilulliselta kannalta myöskin. Bischoshofenin kisa oli, ei mikään trilleri, mutta suurenmoinen näytös jossa todella paras mäkihyppääjä voitti. Olot olivat ehkä kaikkien aikojen vaikeimmat, tai ainakin vaikemmaista päästä. Sanon tämän itse mäkihyppyä kohta 40 vuotta seuranneena.
Nykyään lämpenen mähihypyn seurantaan enää todella harvoin mutta tänä viikonloppuna oli suorastaan kansalaisvelvollisuus näin tehdä. Ahosen toisen kierroksen loikka 136 metriä oli todellinen paraatipyllistys sillä vähempikin olisi riittänyt. Asialla ei nyt tämän enempää kannata lähteä hehkuttelemaan. Kysymys onkin tässä: jaksaako Janne vielä kaksi vuotta Vancouveriin asti ja sopivatko mäet siellä hänelle!? Olympiakisat ovat aina olleet niin arvoituksellisia. Mutta nyt on Janne omassa kategoriassaan; 5 mäkiviikon voittoa ja 102 maailmancup-osakilpailun palkintopallisijaa…
Teemu treenaa kovasti
Kuuluu Kaliforniasta uutisia notta Teemu on aloittanut luisteluharjoitukset vallan taajaan ja aikoo tässä kuussa päättää “palaako” kaukaloon vai ei. Perheenlisäystä lienee jo tullut ja veikkaan, että vaimo on kehottanut Teemua tekemään itse päätöksen. Haluaa varmaan miehensä olevan onnellinen. Veikkaan että Teemu tulee jäälle ja pelaa elämänsä iloisinta kiekkoa.
Hyvä näin sillä Vancouverin kisoihin on aikaa enää kaksi vuotta ja kyllä me vielä tarvitsemme yhden kerran jäälle trion Selänne – Koivu – Lehtinen. Ja noiden kisojen ajaksi olisi parasta lähettää maata kiertyävälle radalle Henrik Sedin-niminen mies, ei mitään Fyylesangia. Forsberg on nimittäin romu ja Sundin ei pärjää ilman häntä, heh, ja kun toisen Sedinin pistää Kansainväliselle avaruusasemalle niin on toinenkin kyllä poissa tolaltaan.
Suomi muuten voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden ensi keväänä Kanadassa. Olen aina sanonut että Suomi-neito, kun on kyse lätkästä, on aina enemmän vieraan maan miehen perään. Kukas onkaan järjestänyt meille ainoan isojen meisten turnausvoiton ellei "Kurre I kullittaja." Ja tässä ei ole todellakaan kyse mistään kaksimielisyydestä. Doug Shedden on oleva tekijämme! Ja muistamme toki että Suomen jääkiekko on ottanut ratkaisevan isot askeleet aina vieraan maan miehen johdolla: Joe Wirkkunen, Gustav Bubnik, Curt Lindström ja nyt Doug Shedden (Joukosta puuttuu kyllä pari ulkomaista valmentajaa, joista ainakin Len Lunden voimme hyvin unohtaa...). Saamme kokea lähivuosina sen kuinka Suomi voittaa lyhyessä ajassa usean kerran suuren tournamentin kun Jukka Jalonen ottaa ohjat käsiinsä menestyksekkään Kanadan-turnauksen jälkeen...
Torinon kisojen sankarimme Antero Niittymäki torjui viime yönä perätitten 54 laukausta Philadelphian nöyryyttäessä Torontoa. Kaksi meni sisään mutta prosentti huikea 96, 42. Mies alkaa löytämään forminsa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti