On talvi ainakin muutaman päivän. Ja lunta se on vähäkin lumi. Mutta mitten ihanaa voi ollakaan. Miettiä maailman ihmeellisyyttä ja tarkoituksen-
mukaisuutta.
Nyt aurinko pyllistää keisaripingviineille ja matkaa kohti meitä kasvot myötensä. Ilmassa on jo kevättalven selviä säveliä ja korkeammalle kivunnut aurinkomme luo marmorisia kuvioita vähälle lumelle ja vahvistaa pastellin sävyjä. On se ihmeellistä. Kaikki nämä tuntemukset herättävät talvisen, ja itse asiassa varsin toiveikkaan talvimaielen. On aika nauttia talvisista asioista. Juoda talviteetä, paistaa munkkeja ja juoda laakeriteetä.
On aika katua myös joulusyöminkejä. Kinkun jäännökset on hävitetty ja on aika tyytyä ylikypsään palvikylkeen eli leikillisesti sanoen Wilsonin pintaa. Kenellä on vielä jäljellä vaikkapa itse tehtyä perunalaatikkoa voi virittää pienen pikkujoulutunnelman tällä yhdistelmällä.
Ihminen oppii uusia asioita monia vahingossa, joskus ne ovat suuria joskus vähän pienempiä. Itse olen löytänyt viime aikoina uuden tavan hauduttaa teetä. Tietysti tarvitaan aito ruskea savipannu, ja teen ystävällä niitä pitää olla vähintään kolme. Tällaisessa pannussa tulee olla sisälle upotettava samasta materiaalista poltettu teenlehtiä varten oleva supike.
Teenhaudutuksen jippo onkin siinä, että pannun kaadetaan vettä niin palon että se täyttyy kolmaneksella. Supikkeeseen laitetaan hyvälaatuista teetä noin kolmannes sen korkeudesta ja sitten se laitetaan paikalleen. Vettä ei siis kaadeta päältä vaan tee laitetaan sen päälle. Tietystikin ajoituksen on oltava kohdallaan. Näin saadaan kuppi parikin oikein aromikasta teetä. Samaaa teemäärää voi sitten “höyrystää” useampaankin kertaan. Kun saman teemassan on käyttänyt muutaman kerran voi tehdä vielä yhden kerran siten että täyttää koko pannun haudutustilan perinteisellä päältäkaadolla. Uskokaa tai älkää mutta tällä jipolla saa huonommastakin Earl Greystä melkein darjeliing fööst-flussia….
Montrealista, tuosta ihanasta talvikaupungista kuuluu nyt hyvää. Sakun nuori joukkue alkaa jo häyttämään varsinaiselta voimalaitokselta. Joukkueen hiljainen GM, “Silent Bob,” eli Bob Gainey on kärsivällisesti rakentanut joukkuetta ja nyt pelaajat kasvavat ottelu ottelulta uusiin mittoihin: Mike Komisarek, Andrei Markov, Chris Higgins, Andrei Kostitsyn ja hänen affarimainen (Kyse on Buffalon maxim Afinogevovmainen) veljensä Sergei ja moni muu… Kunv ain Saku jaksaisi… Viime yönä kaatui Tampa Bay Lightning kotona. Tein kaikkeni mitä kaukana asuva joukkueen kannattaja vain voi tehdä, paistoin vallan talvisia räiskäleitä joiden päälle tietystikin aitoa kanadalaista vaahterasiirappia. BLEAUBLANCROUGEETONZE eli sininen, valkoinen, punainen ja yksitoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti