Kurja on ollut päivä; vettä ja räntää ilmassa ja kaunis lumipeite tipotiessään. Maa ei martana makaa kun ruoho viheriöi. Talvimaisemasta on jotain peruuttamattomasti poissa lumen sulattua. Vaikka niityllä olisikin vaikkapa hevonhierakkaa ei siitä juuri mitään iloa ole koska lumettomassa maisemassa se on todella lohduton näky.
Nimittäin hevonhierakka on talventörröttäjien ehdoton kunigatar. Tuo mainio kasvi on ollut jopa hyötykäytössä. Sen tuoreista osista saa vallan mainiota salaatti-ainesta ja siemeniä on käytetty aika moneen tarkoitukseen. Lääkinnällisiäkin ominaisuuksia hevonhierakan siemenillä on. Niillä on limakalvoja voimakkaasti supistava vaikutus ja niinpä hevonhierakan siemenet ovatkin olleet erinomainen ripulilääke. Nuhalääkkeenä ja erityisesti kunnon räkätaudin taltuttajinan ne ovat vertaansa vailla nämä hevonhierakan siemenet. Onpa niitä käytetty jopa punataudin hoitoon. Hevonhierakan siementen ravintoarvo on tietysti vähän huonohko mutta niitä voi käyttää leivonnassa siinä missä pellavansiemeniäkin. Kokemuksista tiedän, että hevonhierakan siemenistä ei ole antipieriiniksi, vaikutukset ovat päinvastaiset!
Hevonhierakan siemenissä on myös ihan kohtalainen kumariini-pitoisuus, ei nyt ihan sarvi-apilan luokkaa, mutta sinne päin. Kuuma hevonhierakansiemen-hauduke on ihan hyvä mielialalääke synkkyyteen taipuville ihmislapsille. Väittääppä joku hevonhierakan siementen pureskelun ja kohtuullisen syömisen olevan mitä parasta viagraa. Ei pidä epäillä vanhan Kansan oppeja ja viisauksia. Niitä on nimittäin testattu tuhansien vuosien ajan. Mitä aarteita niityillämme siis kasvaakaan. Kaiken lisäksi hevonhierakat ovat talvella, oikean talven vallitessa, todella kauniit katsella. Ehkä sitten ensi talvena. Täytynee luoda muutamaan paikkaa oikein otolliset olosuhteet hevonhierakan kasvaa ja kukoistaa. Josko pääsisi sitten ensi talvena keräämään siemeniä muutaman unssin verran.
Muitakin mainioita talventörröttimiäkin toki on kuin hevonhierakka mutta ehkä puhumme niistä lisää ensi vuonna. Tarttee myös tutkia voisiko jostain vähän eksoottisemmasta kasvista saada uusia talventörröttäjiä niityille ja peltojen laidoille. Nythän eletään globalisaation ja kansainvälisyyskasvatuksen aikakautta…
Sellaista elämä on. Heitetäänpäs nyt kehiin kappale vulgäärirunoutta:
Ei ole täällä mitään pysyvää
on poissa lumitalvet
törröttimet monet
nyt yksinäinen hevonhierakka
vain ahonlaitaa reunustaa
muutosta suurta se ennustaa
ja siihen yksin syyllinen on ihminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti