torstai 28. helmikuuta 2008

Viattomien lasten päivä 2008

 

Tänään oli tietenkin jumalanpalvelus ja saarnakekin tuli pidettyä. Tylsä juttu mutta onneksi marginaali-lisäykset sitä hieman pelastivat. Pitkästä aikaa laite-taankin tähän tämän päivän evankeliumi: 



Matt. 2: 13-21 

Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet." Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: "Egyptistä minä kutsuin poikani." Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville. Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian lausuma ennustus: - Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole. Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet." Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan.



Päivän teksti antaa mahdollisuuden puhua kirkossa myös pakolaisuudesta ja sitähän Jeesuskin oli. Lainaan tähän varsinaisesta saarnakäsikirjotuksesta yhden kohdan.



“Jeesus on siis pakotettu epävarmaan myös vaeltajanelämään - aivan oikeaksi pakolaiseksi. Valitettavasti pakolaisuus on tuttua liian monelle myös tänä päivänä. Liian monet ihmiset ympäri maailmaa tarvitsevat erityistä suojelua joko kotimaassaan tai sen ulkopuolella. Herää sitten kysymys: Minkälaista on tämän päivän pakolaisuus? Kuka oikein on pakolainen? Kansainvälisten sopimusten perusteella pakolainen on henkilö, jolla on perusteltua syytä pelätä joutuvansa vainotuksi omassa kotimaassaan. Vaino voi perustua ihmisen rotuun tai kansalaisuuteen, uskontoon, yhteiskuntaryhmään tai poliittiseen mielipiteeseen. Keskeinen ajatus pakolaisuudessa on suojelun tarve. Ja mitä se suojelun tarve sitten on? Jos mietimme tätä pakolaisuuden keskeistä ajatusta, nousee mieleen yksi ihmisryhmä. Ryhmä joka erityisesti tarvitsee suojelua, myös tämän päivän Suomessa; nimittäin lapset. Jos emme suojele lapsia, on vaarana se, että he joutuvat elämään eräänlaisina pakolaisina omassa maassaan - turvattomina, kokien ulkopuolisuutta ja vierautta.”



I marginaalilisäys:

Niin! Jeesuksen varhaisvaiheissa näemme suorastaan enteen hänen tulevasta elämästään. Jeesus ei ollut pakolainen ainoastaan lapsuudessaan vaan hän vietti vaeltajan elämää koko julkisen toimintansa ajan. Häntä vainotaan mine tahansa hän meneekin. Saamme lukea kuinka hänen kotikaupunkinsa hylkää hänet ja on systät hänet alas kalliolta kotisynagoogan luona. Kaikkialla kansanjohtajat suunnittelevat hänen päänmenoaan siinä lopulta onnistuenkin. Jeesus sanoo julkisen toimintansa aikaa että “Linnuilla on pesänsä ja ketuilla kolonsa mutta Ihimsen Pojalla ei ole paikkaa johon päänsä kallistaisi.”



Tuossa pienessä maanpakoon joutuvassa Jeesus lapsessa käy toteen myös erään myöhempiene aikojen sananlaskunikkarin sanat: “Tuleva ja mahdollinen suurmies on sellainen joka saa aikaan valtav an hämmingin käytännössä tekemättä mitään.”



II marginaalisäys

Yksi todellisen suojelun tarvitsija ovat lapset. Uusi lastensuojelulaki antaa ulkopuolisellekin paremmat mahdollisuudet vaikuttaa asioiden kulkuun. Mutta sekään ei muuta yhtä asiaa. Lasten keskuudessa vallitsee nimittäin valtava epätasa-arvo. Kukaan ei juuri nosta ääntään poikien puolesta. Nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä. Mutta vielä meidänkin maassamme tulee käyttöön uusi pedagogiikka, tai paremminkin pedagoginen sekajärjestelmä jossa opettaja pitää pitää yhtä aikaa kahta erilaista oppituntia, toista tytöille ja toista pojille. Pojat opivat kaikista parhaiten kilpailun ja kisailun avulla. Asiasta noussee meillä melkoinen poru kun suomalaisen päähän mahtuu edelleenkin pääsääntöisesti vai yksi ajatus…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti