Mittailin tuossa tulevan kävelylenkin pituutta autolla. Sain sen pituudeksi 4100 metriä. Jotenkin vain nämä SI-systeemit alkavat tuntua niin ranskalaisen ikävältä. Sitä vain on asiassa enemmän hohtoa jos tuonkin matkan ilmaisee maileina, siis 2 ja puoli mailia.
Tässä pitää päästä hieman sporttisempaan kuntoon kun ilmat käyvät suotuisammiksi myös jousiammunnan aloittamiseen ulkoilmassa. Kävely ja pyöräily ovat luontevia keinoja saada tuota sporttisuutta lisää. Jousiammunta on siitä veikeä laji, että jousen voima ja mitat, kuten nuolienkin mitat ilmaistaa paunoissa ja tuumissa. Ampumamatkojen suhteen jenkkiläläiset ovat toki joutuneet ransakalaisperäisen metrijärjestelmän uhriksi. Mutta kun paunojen ja tuumien kanssa askartelee niin on sporttisuutta kohentavat jalka-, ja pyörälenkitkin hyvä ajatella maileissa ja jaardeissa. Muuten menee logiikka sekaisin…
Ampuivat amerikkalaiset sitten sateliitinkin alas. Kiinalaiset nostivat pienen ähinänpoikasen, mutta eiköhän asian unohtune varsin pian. Saapas nähdä millaiset kisat Beijingissä sitten lopulta pidetään. Odottaisi tässä kisojen päättymistä ja sitä että tärkeämmät Kiina-asiat nostettaisiin esille. Puhuin viime elokuulla ekologisissa porinoissa siitä mitten Nurmijärvi-ilmiöön ei oikein olisi varaa. Siis siihen että muutetaan maalle isoon talon joka syö energiaa ja että pihalla on nurmikko ja kaksi autoa.
Uusimman TIME-lehden kannessa on veikeä kuva avainnippua heiluttelevista, hyvinpukeutuvista ja tietenkin iloisella virneellä varustetuista kitaneista; ompi vaihtunut punainen kirja autonavaimeen ja Mao-puku piärkartiiniin. Voi kauhiata… Nyt ovat nimittäin Kiinan hyväosaiset muuttamassa sellaisiin lukaaleihin kaupungeista maaseudulle, että oksat pois. Ja pihalla on tietenkin nurmikko ja tallissa vähintään kaksi autoa… Kaikkinensa se on meidän Nurmijärvi-ilmiö ainakin tuhatkertaisesti!
Amerikan pressanvaalit ovat mielenkiintoisemmassa vaiheessa. Hillary alkaa olla todella pahassa raossa ja hänen ainoa toivonsa on voittaa vielä Ohio ja Texas, nuo valitsijamieslukumäärältään rikkaat osalvaltiot. Muuten jää Billy-poikakin vaille Valkoisen talon takka-, ja pokeri-iltoja. Mutta jos se on tosiasia niin kaipa se on hyväksyttävä näin.
Helmikuu on todellakin ottanut siivet allensa. Taannoin porisin matikoista ja niitä näinkin Turun-reissulla mm. Stockmannin kalatiskillä. Siinähän niitä oli jalomuotoisia pohjavesiemme mahamädättäjiä. Ostin kuitenkin norjalaista lohta kun se kerran oli niinkin hyvässä tarjouksessa. Kalatiskillä oli myös arvokkaasti vanhentunut turkulaisrouva. Katselin häntä ystävällisesti silmiin ja totesin, että se vain jaksaa olla vuodesta toiseen yhtä viehättävän luojanluoman näköinen. Rouva ei oikein heti hiffaanut ja niinpä jatkoin: “tuo matikka meinaan, mutta kyllä siitä hyvän sopan saapi.” Pieni jutustelunpoikanenkin saatiin viriteltyä ja erosimme ihan ystävällisissä merkeissä.
Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti