Näinhän tuota voi sanoa. Pitkäperrjantain palvos on pidetty ja muitakin tilaisuuksia käyty läpi eikä ole kello vielä ies kahtakaan. Mihinkä tässä vielä keretään ennen kuin pimeä tulee.
Pitkäperjantai alkoi saarnankirjoituksella noin varttia yli puolenyön ja kolmen aanelosen formaatti syntyi jo ennen kahta pikkkutunneilla. Maallinen maailma menee menojansa pääsiäisestä huolimatta ja niinpä nettiradiosta valui Bostonin ja Montrealin runkosarjapeli jota ei tietysti voinut olla kuulemati kun kerran aloitettiin. Ja huonostihan siinä karhuille sitten kävi elikkä Montreal voitti 4-2 ja Sakullekin syöttöpiste. Nyt on Ottawaankin kaulaa jo kolme pistettä eli eiköhän kausi päästy siten että Montreal voittaa itä-liigan jota myös itäiseksi konferenssiksi sanotaan.
Vaan mitenkäs on maailma hiljentynyt kristikunnan surupäivän viettoon. Kyllä paikallisessa liikennemyymälässä eli “Abessiniassa” oli hirmuinen vilske kun kävin paikkailemassa välttämättömiä ostoksia. Jotenkin jää kaipaamaan aikaa jolloin oli huvikielto ja rafloissakin soittokielto, tai ainakin sitä aikaa jota itsekin vanhana viunakauppiaana elin elikkä jolloin viimeinen aukiolopäivä oli ALKOSSA oli hiljaisen viikon keskiviikko. No sanotaan että jälkimmäinen oli mahdollista viellä 1990-luvun alussa vain Alkon liikeväen liiton hyvän edunvalvonnan ansiosta ja ehkä myös silloisen viinamonopolin pääjohtajan Heikki Kosken sivistyneen sydämen ansiosta. Niin se maailma huononee vuosikymmen vuosikymmeneltä, eikä tarvitse edes olla kmuten ystävämme musulmaanit tämän sanoakseen. Heillähän mailman huononeminen on aina ollut kestopuheenaihe, ainakin kaupantekoon liittyvässä keskustelussa jota höytää vesipiippu ja minttutee. Ollapa meilläkin kristiyilläkin näin…
Kaikkien tulisi ponnistella pääsiäisen vietossa ettei veto loppuisi pitkäperjantaihin. Kun on tuossa tuo välilauantai niin vaara on suuri, todella suuri. Takavuosina kierrätin samaa vanhaa saarnaketta pitkäperjantaina. Siinä oli paljon “varastettua” kamaa, mutta aina sama patenttialoitus joka meni tähän tapaan aina hieman varioiden:
Useampana pääsiäisenä olen ottanut esille viime vuosisadan, ja vuosituhanen lopulta, erään pääsiäistä koskevan kommentin, tai vakavemman lausunnon. Tuo lausunnon antaja oli yksi piispoistamme, edelleenkin virassa oleva Kuopion piispa Wille Riekkinen. Hän puhui suomalaisten pääsiäisenvietosta. Hänen mieles-tään se kun ottaa ja loppuu pitkäperjantaihin. Hänen mielestään pääsiäispäivä jää varjoon kun se on muilla, lähinnä isoilla sisarkirkoillamme, paljon näkyvämmässä asemassa. Riekkinen on paljolti oikeassa. Varmasti kirkollisesta elämästä vieraantuminen vahvistaa hänen havaintoaan, mutta taustalla on myös jotain muuta. Onko tapamme viettää pääsiäistä sittenkin yksipuolinen, keskittyykö se liiaksi Jeesuksen kuoleman äärelle?
Yksi suosittu pääsiäisajan virsi, virsi 78 “Vieraalla maalla kaukana,” tukee tätä väitettä. Se on edelleenkin virsi joka kouluissakin opetellaan hiljaisen viikon päivänavauksia varten. Toki paljon valoisampi virsi, virsi 88, on saanut paljon suosiota. Ja virsi tuo virsihän katsoo jo pääsiäisaamun riemuun. Hitaasti, mutta varmasti tavat muuttuvat. Pääsiäinen on muutakin kuin pitkäperjantai.
Ovatkohan muuten hiukkausfyysikot koskaa mitanneet esim. suhteellisuusteorian kaikkien nyanssien paikkansapitävyyttä juuri pitkäperjantaina. Kaikkea liikkuvaa pitää nimittäin, ei suinkaa vihata, mutta ainakin epäillä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti