Näin pääsiäisen jälkeen alkaa olla hieman redusoitu-
nut olo. Pötsi on vallan jömpseässä kunnossa; vielä ei toki tällä mahalla Glorian “kunnia” värjäydy muotoon “konnia,” kuten ennen vanhaan vanhoilla hyvin palkkaetujaan nauttineilla pappismiehillä.
Ne olivat aikoja ne, ja ne eivät palaa. Mikäs siinä oli lähtiessä kotoa viikoksikin pitäjäkierrokselle kun ei tarinnut huolehtia perheestä, ei ruokaostoksista jne. Hyppää vain rekeen vällyn alle tai kesällä kiesinkyytiin. Mikäs siinä on ottaa tupluurit taikka vain meditoita päivän tekstejä…
Joskus pääsiäisen jälkeen tuleekin mieleen jospa olisi pienen jälkipaaston aika. Ja se voisi olla enemmän terveyasioihin painottuva. Pääsiäinenhän ajoittuu kevääseen ja silloin on muutoinkin hyvä kiinnittää kuntoon ja olemiseen huomiota. Kevään tulo syö sitä paitsi hivenainevarantojakin. Jälkipaaston ei missään tapauksessa tarvitse olla mitenkään ikävä asia. Homman juju on myös siinä että ruokapuolella ei tarvitse luopua varsinaisesti mistään. Ainoastaan määrään tulee kiinnittää huomiota.
Liikuntapuolella piilee jälkipaaston kannalta olennaisin asia. Sporttisempi olemus lisää hyvänolon tunnetta, toisaalta se kasvattaa ruokahalua. Mutta se toisaalta antaa mahdollisuuden lisätä ja pitkälläkin tähtäimellä kartuttaa mielihyvä-reservejä. Pieneen nälkään jääminen kasvattaa näet luonnetta ja antaa ennen kaikkea pieniä onnistumisen kokemuksia.
Juomapuoleenkin on kiinnitettävä huomiota. Jos ruokaa nautitaan vähemmän niin nesteissä ei tarvitse niukistella. Riippuu tietysti mitä juo. Tässä kaavaillussa vesileipä-rangaistuksessa vettä saa nauttia rajattoman määrän. Voi niitä aikoja. Eivät taitaisi nuoremmat polvet uskoa jos kerrottaisiin meilläkin käytetystä “vesileipä-rangaistuksesta.” Vielä 1970-luvun alkuun astihan meillä Suomessa saattoi tietyntyyppisiä vapausrangaistuksia lyhentää vesileipä-kuurilla. Vanki sai yhden, noin painoltaan reikä-jälkkärin kokoisen, purkin suolaa ja rajattoman määrän vettä päivässä. Vankituomiota saattoi näillä vesileipä-päivillä vähentää kaiketi kaavalla: yksi vesileipä-päivä vastaa kahta tavallista vankeuspäivää. Vai oliko asia sittenkään näin. Täytyy tarkistaa...
Päihteitä ja sosiaalisia päihteitä tulisi välttää parhaan mukaan. Jos kahvi ja tee luetaan sosiaalisiksi päihteiksi niin niillekin löytyy hyviä korvikkeita. Pelkkä vedenjuonti näet voi tehdä ihmisen varsin ilottomaksi olioksi. Teen voi korvat lukuisilla vaihtoehdoilla haudutettuja juomia ja kahvillekin löytyy korvikkeita.
Ekologiset seikat tulee nostaa etusijalle, ja makrobiotiikka ennen kaikkea. Kahvin ja teen korvikkeita tulee etsiä omista, kotimaisista varannoista. Pula-aika näet koittaa jonain päivänä, asiat menevät näet sykleittäin. Parempi olisi aika ajoin viettää ns. “vapaa-ehtoista pula-aikaa.” Eipähän näet sitten tunnu niin kauhealta kun se oikea pula-aika iskee. Ja se on iskevä, ja vieläpä ennen kuin Herramme tulee takaisin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti