Hän tuli elinkaarensa päähän, vaipui aivokuolleesseen tilaan ja kaikista ponnisteluista huolimatta herääminen ei enää onnistu. Tarvittaisiin aika tavalla rahaa ja hyvää tuuriakin rakkaan ystäväni henkiinkerättämiseen. Tosiasiat on vain hyväksyttävä ja elettävä niiden kanssa.
Ystävyytemme ja yhteistyömme alkoi vuonna 1999 helmikuussa. Sijoitin sinuun 12 000 markaa velkaelvytyksen muodossa. Olit uuden sukupolven Apple MacIntosh-tietokone; imac-koneiden toista sarjaa, kauniin violetti kuoreltasi. Olit toinen henkilökohtainen tietokoneeni Performa nelisatasen jälkeen. Alkuun olittekin verkotettuina yhteen. Sinä toit internetin ja sähköpostin kotiini ja niin helpotit elämääni tavattoman paljon. Vietimme paljon aikaa keväällä 1999 yhdessä Civilization kakkosen kanssa. Pelasimme toinen maailmansota-skenaariota ja kokeilimme miten hankalaa on todellakin hyökätä Neuvosto-liittoon.
Muutit kanssani Kajaaniin kun aloittelin papin hommia siellä. Saarnoja kirjoit-telimme monta monituista. Sain sinusta jopa hallittua ja perusteltua työtulon hankkimisvähennystä, Runsaslumisen talven 1999-2000 aikana kuuntelimme monta Montrealin peliä netti-radiosta. Jälleen muutimme yhdessä Kotkaan ensin Ruonalan kirkon “vastaanottokotiin” ja sieltä elinkaaresi juhlallisimpaan vaiheeseen Sunilan pappilaan. Olit työpöytämme kaunistus vanhassa kappelihuoneessa. Jälleen kirjoittelimme paljon saarnoja ja muita juttuja. Huoltoakin sait Helsingissä kun uhmasin luonnonvoimia ukkosella ja sisäinen modeemisi särkyi.
Olit myös poikani ensimmäinen tietokone kun hän otti hiiren käteensä puolitoistavuotiaana. Hessu-kissan aakkostarinatkin tulivat sinulle tutuksi, samoin moni muu peli. Olit tavattoman luotettava siitä huolimatta että sinua piti lähes päivittäin resetoida. Elokuussa 2004 jäit kakkoskoneeksi uuden ibook-koneen koneen tultua taloon. Olit täysinpalvellut kone joka sai kunniapaikan lasten kirjahyllyssä. Palvelit edelleen uskollisesti. Jouluna 2004 cd-asemasi delasi mutta se ei menoasi haitannut.
Viimeisen vuoden aikana menosi alkoi kuitenkin hidastua. Käynnistyminen ei enää ollut niin varmaa ja aloit jähmiä. Eräänä päivänä ei monitorisi enää toiminut. Saimme kuulla aivokuollutta hurinaasi. Jälkikasvuni suri sinua aidoilla kyynelillä, ja lupasin vielä laittaa likoon vaikka 400 euroa jos Kampus-Datan pojat herättäisivät sinut uudelleen eloon. Haaveilin jopa modeemiyhteyden uudellenasentamisesta. Olit kuitenkin tullut elinkaaresi päähän. Varaosia ei enää ollut saatavilla.
Kaltaistasi rakasta ystävää ei kierrätetä. Saat paikan lundia-hyllykön päältä ja pölyjä pyyhin päältäsi aina kun siivoan. Käytökelpoista näppäimistöä ja hiirtäsi en ota käyttöön vaikka ne kävisivätkin yhteen jopa MacBookPron kanssa. En jää odotelemaan aikaa jolloin ihme on mahdollinen, vaan hyväksyn tapahtuneen. Oikean ja aidon ystävän muisto ei koskaan katoa. Olimme yhdessä tehokas pari. Olin sinusta ylpeä ja avullasi sain yhden uuden mac-käännynnäisen Kajaanissa.
Kun ostin sinut join nautiskellen pienon pullon aitoa normandialaista. Taisi olla Boulardin tislettä. Aidolla normadialaisella hyvästelin sinut tällä viikolla. Nykyinen koneeni sisältää tuhansia sivuja tekstejä jotka olivat jo sinun sisuksissasi. Elämä jatkuu ja jäämme odottelemaan sitä päivää jolloin tietokonemaailmassa hyvä voittaa pahan ja ihmiset tajuavat pc-järjettömyyden, päivää jolloin kaikki epäkäytännöllisyys ja mielettömyys poistetaan.. Lepää rauhassa rakas ystäväni, eläköön uusi ystäväni…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti