lauantai 15. maaliskuuta 2008

Lauantaiaamun mietteitä viidennen paastoviikon lähetessä loppuaan.


Maailmalla tapahtuu kaikenlaista ja niin pienem-missäkin ympyröissä. Kiinassa, tai pikemminkin Tiibetissä on menossa kovakin ja ehkä vielä huimasti yltyvä kapinointi. Saamme nähdä kuinka maailma sulkee silmänsä. Intialaisia ei kiinalaisten napoinat hirveästi kiinnosta kunhan heidät oma turvallisuutensa ei ole uhattuna. 


Vaan entäs ne loput 3,8 miljardia ihmistä. Nyt on olympiavuosi ja maailmantalous muutenkin kovin herkimmillään. Ei passaisi kovin ryhytä kitaneita nuhtelemaan tai edes arvostelemaan. Ihmisoikeuksien noudattamiseen pakottaminen on valovuosien päässä.  

Haile Gebresselassie teki jo omat johtopäätöksensä Beijingin kisojen suhteen. Hän jättää maratonin väliin ja keskittyy kympille. Jos Beijingissä kiellettäisiin autoilu tänään niin varmaan menisci parikin olympiadi ennen kuin ilma kunnolla puhdistuisi, jos sittenkään. Maaperä ainakin olisi saastunut seuraavaan jääkauteen asti, ellei Herramme sitten palaa.

Hiljainen viikko puskee päälle ja huomenna on palmupyhä. Jenkkilässä ei pahemmin päästä rauhoittumaan koska ensi lauantaina, Kiesuksen haudassaolopäivänä, käydään Pennsylvanian esivaali ja demokraateilla on jaossa peräti 163 delegaattia. Hillaryn porukka tulee lujaa ja Obama joutuu vielä koville. Jos Hillary voitaa niin hän tekee sen vetoamalla koviin faktoihin ja olemalla enemmän tavallinen. Obamaa on arvosteltu siitä, että hänen “julistuksnsa” on pelkkää retoriikkaa ja että hänellä ei sitä pihviä sitten olisikaan. Joka tapauksessa erilainen pääsiäislauantai.  

Meillä on muuten sellainen vaara, että jos maalisvaaleista luovutaan niin joskus sitten eduskuntavaalit voivat sattua pääsinpäivälle. Se antaisi toisaalta mahdollisuuksia; kirkko voisi tarjota kirkkorakennuksiaan äänestyspaikoiksi ja päivä alkaisi klo 8 pääsinpäivän messulla. Päivän mittaan sitten voisi olla muutama hetkipalvelus mausteiksi. Mene ja tiedä mutta jos tällainen vaara uhkaa niin on hyvä ryhtyä hahmottamaan taktiikoita tulevan varalle.

Elämme mielenkiintoisia aikoja omassa poliittisessa elämässämme. Pääministerin ja ulkoministerin yksityiselämä on nostettu kovasti tapeetille. Ihmetellä voi missä on kirkon kanta asiaan. Oli se sitten kummasteleva, tuomitseva, välinpitämättömän pyöreä tai armahtava niin sitä nyt kyllä kaipaisi. Hommahan on niin, että kirkkomme on tällä hetkellä vähän kiinni kun piispat ovat olleet perinteisellä “salalomallaan Lapin tuntureilla” tällä viikolla. Ollapa kärpäsenä metsäkämpän katossa. 

Nykyiset tietoliikenneyhteydet mahdollistaisivat kuitenkin vaikapa bloggaamisen. Toisataiseksi vain yhdellä kirkkomme piispoista on oma nettipäiväkirja, nimittäin Mikko Heikalla. Ilmestyy harvakseltaan ja on substansiiltaan joskus vähän kuin Barack Obaman puhe detaljirikkaudestaan ja intellektualismistaan huolimatta. Mutta eipäs ole piispan tehtävä helppo ja tarkkaan on punnittava mitä mielii sanoa…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti