Hiljaisen viikon lauantaita pidetään yleensä välipäivä-nä, mutta joillekin kiireellinen työpäivä. Pakkaskeli on yllättänyt oiken kunnolla. Ennen kuin kevät koittaa ottavat kylmä ja lämmin yhteen oikein kunnolla. Mutta sehän luo vai draamaa varsinkin näin pääsiäisen kynnyksellä.
Uusi KOTIMAA-lehti puhui sitä sun tätä. Yksi pienempi juttu koski “piispaksi pyrkimistä.” Meillä kun on totuttu, tai meidät on pikemminkinuskoteltu ajattelemaan, että piispaksi pikemminkin kutsutaan. Juttu oli hyvin terävä, näinhän se taitaa olla. Monella alokkaalla, ts. teologian opiskelija—fuksilla, väikkyy kaluunat eli piispanristi mielessä. Ja kyllä laatuvaatimukset ovat nykyään sellaiset että jossain vaiheessa jokainen potentiaalinen piispa tullee asiaa miettineeksi.
Jos ajatellaan nykyistä pispa-kolleegiota tai edellistä satsia niin joukosta tuskin löytyy puhdasta Sattuman-Villeä, joka olisi voinut piispaksi jouduttuaan todeta: “Tämän homman aivan sattumalta sain!” No, ehkä eräällä nykyisistä piispoistamme on hieman Sattuman-Villen piirteitä, tai ainakin riittävää nöyryyttä.
Tampereella on nyt sitten ensi kertaa mahdollista valita piispaki 1960-luvulla syntynyt pappi. Toisella kierroksella vastakkain ovat Matti Repo (1959) ja Pekka Särkiö (1963). Ensimmäisellä kieroksella Repo sai 248 ääntä ja Särkiö 204. Jos Repo voittaa niin silloin tämä virkaan astuessaan 49 vuotias mies omaisi otentiaalisia piispanvuosia vielä noin 16 toleranssilla plus-miinus-kax. Tarkoittaisi myös sitä, että silloin Särkiön piispanura tyssäisi käytännössä siihen. Vaikka hän kärsivällisesti odottaisi nuo 16 vuotta niin nän olisi silloin jos yli 60-vuotias… Tai sitten tulisi kyseeseen ehdolle asettuminen jossain toisessa hiippakunnassa. En tunne Tampereen hiippakunnan papistoa enkä voimatasapainoa joten en ryhdy spekuloimaan vaalituloksella laisinkaan. Totean vain että päteviä ja hyviä vaihtoehtoja oli nyt paljon tarjolla.
Monta skabaa tullan lähivuosina käymään ja tietysti mielenkiintoisimmat ovat pääkaupunkiseudulla ja tietenkin Turussa kun arkkipiispaa valitaan. Tampereen kampanja jäi minulta seuraamatta, ei tullut edes käytyä “vaalikoneella” jos sellainen oli. Tästä tulikin mieleeni yksi a sia johon olen kiinnittänyt huomiota joidenkin piispanvaalien yhteydessä.
Nimittäin kun kysytään sitä mihin herätysliikkeeseen kuuluu niin vastaukset ovat mielenkiintoisia. Kaikki haluavat olla lähellä heränneitä eli körttejä. Näin olio laita ainakin taannoin Espoon piispanvaalissa. Herääkin johtopäätös körttiläisyydestä, tuosta yhdestä kirkkomme herätysliikkeestä seuraavasti:
On olemassa kolmenlaisia köröttäjiä:
1) Ne jotka syntyvät körttiläisiksi
2) Ne jotka haluavat “varmuuden vuoksi olla körttiläisiä” tai sanoa olevansa lähellä heitä
3) Kaikki muut jotka eivät kuulu kahteen ensimmäiseen kategoriaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti