Niin siinä vain sitten kävi että Helsingin Kataja-nokalle ei rakenneta uutta monumentaaliraken-nusta. Suomen kansallismaisemaa halutaan näet vaalia.
Mutta mikä on lopultakin ns. kansallismaisema, ja millaisen tulisi pääkaupunkimme kaupunkikuvan olla? Helsinki on monen tyylisuunnan sekoitus ja sitä ei ole koskaan tehty mitenkään suurella harkinnalla, sitä sekoitusta nimittäin. Helsingin helmi on tietenkin ns. Engelin Helsinki mutta mitään muuta yhtenäistä ei sitten juuri olekaan.
Nimittäin meikäkin asui sattumalta Helsingissä 14 ja puoli vuotta josta ajan 01.01.1997 - 12.06.1999 Skattalla ja Matruusinkadulla. Hesa tuli tutuksi ja olinhan päässyt lapsuuteni unelmien ihanaan kaupunkiin kaukaa Lapista, tunturien takaa. Luulin etten koskaan lähde sieltä pois… Nykyään puheessani on paljon tahallaan ja tahattomasti omaksuttuja slangi-sanoja joilla on kiva hämmentää vaikka Varsinais-Suomalaisia. Sanonpa että jokaisella suomalaisella on oikeus lausua mielipiteitä siitä millainen tuon kaupungin tulisi olla.
Helsinki on mitä se on. Sinne tänne on sitten siroteltu irrationaalisia saarekkeita. On funkistyylistä Olympia-stadionia jota ei saa sitten millään keinolla rakentamalla ajanmukaistaa. Vuoden 1940 kisoja varten rakennettu Helsingin velodromi, pyöräilystadion, on rapistunut museotavavaraksi jo ajat sitten. Enemmän kuin moni tajuaakaan pitäisi tuntea ylpeyttä myös uimastadionista jota Jenkkilän uimajoukkue XV Olympiadin kisojen aikana kesällä 1952 luonnehti ihaillen kalifornialaistyylliseksi. Omasta mielestäni se funkkis jota Helsinkiin aikoinaan rakennettiin on kestävintä ja kauneinta, kunhan museoviraston luupäät antaisivat uudisrakentaa meidän ihan kansallisen olympiastadionimme. Niinhän Berliinissäkin tehtiin ja se oli sentään Hitlerin stadion…
Eduskuntatalo on kieltämättä hieno rakennus, mutta lajissaan suuri yksinäinen. Kaikkeen tottuu ja omalaatuinen yhdistelmä on myöskin se näkymä joka avautuu Kampista päin Postitaloineen, Rautatieasemineen ja Kiasmoineen. Helsingin ongelma on siinä, että jokainen aikakausi ja sen henki on saanut jättää jälkensä sen ilmeeseen.
Viisainta olisi varmasti rakentaa nyt hyllytetyn hotellihankkeen tilalle kunnollinen Saapasnahkatorni ihan vain Aleksis Kiven kunniaksi. Kansallismaisema ja kansalliskirjailija… AVOT!!! Nimittäin jos todellakin on kyse kansallismaisemasta niin mikä sopisi sitten asiaan paremmin kuin saapasnahkatorni. Sitä ei tietenkään tarvitsisi rakentaa kuin vain osaksi saapasnahkasta. Se olisi osa lasista ja teräksestä tehtyä Skattan kulttuurikeskusta. Lasinen saapasnahkatorni olisi mainio näköalapaikka josta voisi kauniina kesäpäivänä nähdä todella kauas, aina Tallinaan saakka. Korkeutta voisi olla saman verran kuin Agricolan kirkon tornilla…
Tiedä vaikka asiasta tehtäisiin eduskunta-aloite. Onhan todellakin kyse kansallismaisemasta... Loppuun sitten hieman Aleksis Kiveä jos joku ei ihan sattumalta tiedä mikä saapasnahktatorni oikein (Egentligen!) on. Simeonhan siinä vain selittää asioista ja koettaa päästä pälkähästä kun oli ryyppyreissuksi muuttuneen markkinamatkan aikana tuhlannut veljesten rahat jne. Simeon on itsensä Lusifeeruksen kanssa saapasnahkatornissa:
— Niin, kuuhun tultiin, ja vei minun saatana sen viimeiselle reunalle, korkealle kukkulalle, jossa seisoi torni vielä korkeampi, rakennettu nahasta, saapasnahasta. Ylös torniin me astuimme, hän edellä ja minä hänen jäljessään, ja kauanpa astelimme pitkin ympärivingertäviä rappuja. Lopulta seisoimme saapasnahka-tornin viimeisessä huipussa, josta näin montakin maata ja merta, näin suuria kaupungeita ja ihmeellisiä rakennuksia kaukaisuudessa allamme. Rohkeninpa nyhkäistä saatanaa kylkeen, kysyen häneltä: mikä on tuo, joka näkyy tuolla allamme syvyydessä? Tiuskaisten ja katsahtaen karmeasti puoleeni vastasi hän: »sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas? Mutta siellähän on maailma, josta läksimme. Katsele ja tutkistele». Niin hän sanoi, ja minä nyt, huoaten, rupesin visusti katselemaan ja tutkistelemaan; ja näinpä kaiken maailman piirin, näin Enklannin valtakunnan, Turkinmaan, Pariisin kaupungin ja Amerikan valtakunnan. Sitten näin minä Isonturkin nousevan ja kauheasti hävittävän kaikki; ja hänen jäljessään asteli se suuri sarvipää Mammona, ajellen ihmissukua maan-äärestä maan-ääreen kuin susi lammaslaumaa. Niin hän ajeli ja kaahasi, ja kuristi lopulta koko maailman ja Amerikan valtakunnan. Tämän näin ja kysyin taasen saatanalta, nyhkäisten häntä kylkeen: onko siis nyt hävitetty maailma, josta minä olin kotoisin? Tuikeasti vastasi hän: »sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas? Mutta onhan tämä ennustus pian tapahtuvasta asiasta. Katsele ja tutkistele». Ja, huoaten syvään, minä katselin ja tutkistelin. Mutta uskalsinpa kysyä kerran vielä: koska on tämä tapahtuva? Pahasti rämähtäen vastasi hän taasen: »se tapahtuu juuri niin pian kuin nämät kaksi nahkaista torvea ilmestyy meille läpi seinän, juuri tähän etehemme». Ja nyt vihelsi hän kerran ja pitkään. Mutta ah jos kertoa voisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti