Ja mitenkäs tämä profilointi aloitettaisiin. Meille on varmaan tuttu sanonta jossa sanotaan että “Mr/Mrs on valmis myymään vaikka äitinsä tai mummonsa jos hän saa jonkin asian.
Suomessa harvemmin äitejä tai mummoja myydään, toki tällaisia tapauksiakin historiasta tiedetään. Sanonnalla tarkoitetaan kuitenkin sitä, että periaatteista ollaan valmiita luopumaan jos jotain ollaan saamassa.
Katsotaanpas nyt aivan aluksi millainen nainen tässä on kysymyksessä. Tiura on syntynyt vuonna 1969 ja parhaillaan hän istuu kolmatta kautta eduskunnassa. Jos hän siis tässä vallan kauheasti ryvettyy ja menettää jopa illuusionsa ja jopa uskonsa politiikkaan niin luvassa on aivan täysi kansanedustajan eläke. Se on hyvä saavutus 42-vuotiaalle suomalaiselle naiselle.
Jos se skenaario pitää paikkaansa jota meille nyt on uskoteltu niin Tiura oli pettynyt kun hän ei päässytkään ministeriksi Sekoomuksen kiintiöstä. On siis katsottava Sekoomuksen ministerilistaa ja hieman sen naisia. Sekoomuksen naisministerit ovat: Anne Holmlund, Sari Sarkomaa / Henna Virkkunen, Suvi Lindén ja Paula Risikko.
Kun katsomme Tiuran kokoomuksen sisäisissä ministerinvalinnoissa ohittaneita naisia niin peli on selvä ja laatuero huomattava. Tiura kepitti heidät selkeästi vain omalla äänimäärällään. Tampereen piiri ei pystynyt häntä myöskään tukemaan. Sarkomaa / Virkkunen, Linden ja Risikko ovat häntä kaikki kokeneempia ja verkostoituneempia naisia. Holmlund on taas siinä mielessä kova porvarisnainen ja talousneuvoksen tytär että eipä siinä mitään jakoa ollut siinäkään. Tiuran matrikkelitiedotkin paljastavat selvän puutteen. Nimittäin ihmisen verkostoitumisen paljastaa yleensä listaus “muut luottamustehtävät.” Tiura on ollut aika naivi kun hän on laittanut noihin tietoihin jäsenyydet sellaisissa järjestöissä kuin Lions Club Tampere-Näsinneula ja Tampereen suomalainen klubi. Niiden kautta tuli varmasti paljon ääniä vuoden 2007 vaaleissa mutta ministerinpaikkaan ne eivät siivittäneet.
Toisaalta kyllähän Tiuraa voidaan pitää aika naivina tyyppinä jos hän todella kuvitteli että ministerinpaikka avautuisi puolueloikkauksen kautta. Siis jos todellakin pitävät paikkansa nämä viimä päivien väittehet (“Väittehet “ ei ole painovirhe.). Naiviutta osoittaa myös se, että jos Tiura kuvitteli voittavansa sellaiset kovat Kepumusnaiset kuin Mari Kiviniemen, Sirkka-Liisa Anttilan, Anu Vehviläisen, Liisa Hyssälän ja Paula Lehtomäen niin todellisuudentaju oli aika tavalla pieluksessa. Ainoa meriitti Marja Tiuralla olisi Kansalliseen Kepuumukseen liittymisellään ollut hänen perhetaustansa. Hänen vanhempansa olivat titteleiltään agronomi ja agrlogia. Mutta näillälläkään sukuhyvitteillä ei montaa sekuntia painita sellaisen nottalandialaisen häjynaisen (Mutta ah niin ihanan!) kuin Mari Kiviniemen kanssa, puhumattakaan sikafarmari Sirkka-Liisa Anttilasta!
Tämän Tiura-jupakan äärellä voimme kysyä kuin eräs hyvin merkittävän tuomarintehtävän aikoinaan hoitanut mies: MIKÄ ON TOTUUS! Tiuran tapaus menee syyniin pääsiäisen jälkeen mutta voi naisparkaa! Millaisella “ristillä” hän joutuu olemaan… Liekkö sortumati jaksaa… Huhtikuu on kuukausista julmin, ainakin tässä tapauksessa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti