Tänään on valtakunnan-uutisissa puhuttu paljon Venäjän ja Georgian välisestä konflikstista joka kyllä pahalla tavalla rikkoi ekekheiria, eli olympiarauhan. Sitä emme nyt ala analyseeraamaan, siis tätä Kaukasuksen konfliktia. Ehkä myöhemmin.
Se mihin kiinnitti huomiota oli se, että kylläpä moni osasi hyvin sliipatusti lausua sanan Georgia ja vieläpä oikein nuotin kanssa: kiorgija, kiorgija; paino ärrlää ja loppuliudennus. Ettei olisi oikein porukalla ja asiantuntijan kanssa harjoiteltu. Se tässä ottaa pannuun, että Suomi on vissiin ainoa länsimaa jossa ei ole otettu käyttöön pinjin standardin mukaista muotoa Kiinan pääkaupungista Beijingistä eli Beijingistä. Kerrataan nyt vielä yhden kerran tämä asia: Uutistoimisto Uusi Kiina toivoi että Pinjin-standarsi otettaisiin käyttöön jo vuonna 1979. KATALTUMU sanoi luoteisseemiläinen taannoin ennen EKR ja tuikeasti yönuotiota sauvallaan sohaisi…
Eilen sen sitten tein ja ostin Turun Akateemisesta kirjan jota oli kiertänyt kuin kale kuummaa putroa jo kolmen kuukauden ajan. Selaillutkin sitä moneen otteeseen olin. Kyseessä on tämän päivän kirjoituksen otsikkokuvassa oleva kirja “The complete book of the Olympics.” Kannessa hehkutetaan seuraavastiu “A treasure trove of lore, drama and anecdode from 112 years of Olympic history. The top eight finishers in every Summer Olympic event since 1896. Full descriptions of rules and scoring for every included in the Beijing Olympics.”
Kannen hehkutukset eivät ole perusteettomia. Kirja on tosin auttamattomasti vanhentunut jo Beijingin kisojen päättyessä, vaan sehän on pelin henki. Kirja on eräänlainen Olympia-raamattu. Yhdessä netin siältämien tietojen kanssa se on aivan pistämätön yhdistelmä Olympia-fanin tarpeita ajatellen. Alustava pistokoemainen syyni paljastaa kyllä joitain epätarkkuuksia ja vääriä johdonmukaisuuksia erityisesti ampuma-urheilun suhteen. Annetaanpa palautetta.
Toista kisaviikkoa hallitsee yleisurheilu ei atleettiset lajit. Hieman on kaihoa ilmassa sillä mitä pitemmälle yleisurheilu etenee sitä lähempänä on kisojen loppu. Poissa on kisojen ensipäivien rajaton innostus ja tunne siitä että todellinen autuus vallitsee inehmoin rinnoissa.
Mutta elämä jatkuu ja siihen sisältyy luopumisen ja hyvästien tunne. Siihen sisältyy myös toivo jälleennäkemisestä ja uusista kisoista. On niin paljon urheilijoita, hyviä sellaisia jotka eivät koskaan pääsee Olympia-kisoihin. Kunhan Beijing vaikenee niin on monien arvioiden aika. Kitanit ovat tehneet hyvää työtä ja koko kansaa ei pidä syyttämän siitä millaista politiikka nykyisen dynastian johto harjoittaa… Nyt eletään dynastian aikaa jonka nimi on Kansantasavalta. Kauanko se jatkuu; piru tietää vaan ei sano. Vuodesta kahteensataan vuoteen lienee vallan maltillinen arvio. Parasta olla neuvomatta Kitaneita liikaa… Eikä niin varmaan paljossa tehdäkään sillä se ei ole markkinavoimien etujen mukaista, ja ainakin vielä markkinavoimat jyräävätten ihmisoikeudet… Ikävä todeta mutta näin on…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti