Se ylläri sitten tuli, se josta eilen voitiin uumoilla. Ja kaiken lisäksi kullan toi naisurheilija, vasta neljäs naispuolinen olympiavoittajamme kesäkisoissa. Kaiken lisäksi kyseessä on mitä ilmeisimmin keveällä valmenustuella harjoitteleva amatööri.
Wikipediasta löytyi tiettystikkin jo artikkelintynkä joka mainitsee Satu Mäkelä-Nummisen olevan kahvilatyöntekijä. Tuorein kultamitallivoittajamme osaa myös torvensoiton jalon taidon ja pirunkeuhkokin tottelee häntä (Lähde. Radio Suomen eli olympiaradion haastattelu.)
Maanantai-päivä eli kisojen kolmas kilpailupäivä palautti siis Suomen kultakan-taan. Ja kaiken lisäksi tuli vielä pronssiakin. Ja siitä kilapilusta täytyy sanoa, että sen voitii aivan oikea mies, siis se intialainen. Hänhän ampui finaalissa reiluja kymppejä kun Häkkinen jäi tasaisesti aina muutaman kymmenyksen alle. Viimeinen laukaus oli Häkkiseltä huono ja siinä meni se hopea. Toden-näköisesti jo alkukilpailussa intialainen oli parempi jos olisi laskettu nuo perin mielenkiintoiset desimaalikympit.
Naisten trap-finaali menikin sitten jännittävissä merkeissä. Toisaalta Satu Mäkelä-Nummelalla oli koko ajan varsin turvallinen asema kisan johdossa. Marginaalit ovat pieniä ja romahdusta ei tällä tasolla nähdä. Pitkä ja sinnikäs harjoittelu toi vihdoin kallisarvoisimman hedelmän. Ampumaurheilulle päivä oli kerrassaan riemukas ja pelkkä pronssikin olisi ollut tunnustus määrätietoisesta työstä. Laji on varsin kallis harrastaa ja uusia harrastajia tuskin tulee syksyllä ammuntasaleille-, ja luoliin ihan pilvin pimein. Mutta onhan se jotain kun saadaan ampumaurheilusta kultaa ja vieläpä 44 vuoden tauon jälkeen.
Herää kysysmys: “Miksi naiset eivät tuo kesäkisamitaleja, ja kultaisia varsin-kaan?! Tämähän oli vasta neljäs kesä-kulta… Homman nimi kun on se, että muualla mitaleja kyllä voitetaan ja suomi on verrattaessa miesten ja naisten mitalisaantoa keskenään muiden vanhojen urheilumaiden jäljessä. Onneksi talvikisapuolella tilanne on tyystin toinen. Ehkäpä syy onkin juuri tuossa, parhaat tyypit ovat harrastaneet talvilajeja. Toisaalta meidän ei tarvitse hävetä naisyleisurheilijoittemme menestystä 1970-luvulla vaikkei olympiamitaleja tullutkaan. Monen naisurheilijamme kuntohuippu sattui tuolloin kaksi vuotta liian aikaiseen vaiheeseen… Ehkäpä tilanne korjaantuu tulevissa kisoissa ja vielä näidenkin aikana parempaan suuntaan.
Siis herää kysymys: tuleeko lisää mitaleja? Ehkäpä tuleekin, mutta pettyä ei pidä jos kaikki jääkin mies-pilumistiemme varaan. Mitaleita tulee sitäkin enemmän muille ja voi olla että Kiina pesee Jenkkilän tässä skabassa jopa varsin kevyesti. Venäjäkin herää vielä ja vaikka se ei tuohon taistoon ylläkään niin olkaamme vakaat ja varuillamme kun kolmannenkymmenennen olympiadin kisat käynnistyvät neljän vuoden päästä. Koko maailman huomio on nyt Beijingissä mutta lukemattomilla judosaleilla, kentillä ja konnuilla treenaavat miljoonat nuoret jotka havittelevat joskus pääsevänsä kisoihin. Joukkoon mahtuu muutama vanhempikin yrittäjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti