Eli nyt sitten tehdään roknooseja ja puntarointeja. Ilahduttavan moni maa on tässä vaiheessa päässyt kultakantaan; peräti 27 kansakuntaa on saanut vähintään yhden olympiavoiton.
Kiina taitaa jyrätä Jenkkilän tällä kertaa varsin selvästikin. Mutta tuskinpa mikään maa on koskaan niin massiivista satsinkia tehnyt kuin Kiina nytten. Mutta miten on meidän laita? Vieläkö tulee mitaleja? Huomio kiintyy aivan ensiksikin parhaaseen uimariimme Hanna-Maria Seppälään, pituushyppääjä Tommi Evilään ja tietysti pilumi-maakareihimme ja lähinnä Tero-pariin. Muitakin mahdollisuuksia on ja toivottavasti ne ovat ylläreitä… Melanheiluttaja-naisilta voi odottaa todellista ylläriä ja ei pidä aliarvioida kiväärimiehiämme vaikka Juha Hirvi on ehkä parhaan sihtinkinsä jo menettänyt. Henri Häkkinen voi kyllä yllättää myös pienoiskiväärissä.
Paljon on Hanna-Maria Seppälän harteilla, koko uima-urheilumme tulevaisuus sillä idoleja tässä tarvitaan kun Jani Sievinenkin, Antti Kasviosta nyt puhumattakaan, on jo aivan menneen maailman miehiä. Kaikki on mahdollista aivan kirkkaimpaankin saakka, mutta siihen tarvittaisiin niin kova aika ettei se nyt ihan vielä taida onnistua. Pronssikin olisi niin kova juttu että alta poies, vai pitäisikö paremminkin sanoa altaasta pois…
Ja jos ei mitalia tule niin hän kyllä kamppailee vkavasti uintikisojen kauneimman naisuimarin tittelistä. Sellaisiakin aina jaetaan. Onpa joskus jaettu palkintoja parhaista sääristäkin. Vuoden 1964 olympialaisissa talvikisoissa Suomen kaksinkertainen olympivoittja noissa kisoissa voitti myös Mr Seefeld-tittelin, ja se oli nimenomaan säärikilpailu se.
Säärikilpailusta menemme sitten setä pitkäsääreemme eli Tommi Evilään. Miehen pitäisi olla elämänsä kunnossa ja olympia-radion haastattelussa mies ilmiselvästi huhkui pontta ja tappuraa. Ei valitellut lämmintä ilmanalaa vaan sanoi sen tehneen ihmeitä. Ei kuulemma kolota paikkoja lainkaan, ei sääriä eikä hampaita. Mutta tuskinpa tuollaisella hyvinvoinitvaltion lapsella enää amalgaamia suussa onkaan.
Että paljollako pronssi sitten irtoaa pituushypyssä. Tai sanotaanko että millaisella tuloksella kultaa voitetaan. Homman nimihän on se, että voitaakseen kultaa pituushypyssä pitää hypätä sentti pitemmälle kuin hopeaa voittanut, tai sitten yhtä pitkälle mutta toinen hyppy pitemmälle kuin toisella tasatulokseen päätyneellä…
Taso on varmaan kova mutta pronssi irronnee tuloksella 825 ja hopeaan tarvitaan 838. 840 on Evilä tavoitettavissa jos kaikki menee putkee ja tuulta takan on 1,9 metriä sekunnissa, vähintään. Sellaisen hypyn Evilä varmaan tekikin Helsingin MM-kisoissa pari vuotta sitten mutta se oli hiuksenhienosti yli. Kerrassaan hieno että meillä on tällainen kisailija tuollaisessa jenkki-lajissa. Evilä ei satasta juokse mutta kun tuollaisia pituuksia loikitaan niin aivan implisiittisesti voidaan sanoa että hän on myös Suomen nopein mies…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti