Nyt on sitten Michael Phelpsillä 14 kultaa ja herää tiestystikin kysymys siitä, onko hän kaikkien aikojen suurin urheilija, ja nimenomaan olympiaurheilija. Mies on saavuttanut mitalinsa kaksissa kisoissa ja niiden eteen hän on tehnyt aivan hirmuisesti työtä. Uimarit viettävät altaassa aikaa kolmasosan vuorokaudesta. No jäähän siinä nukkumiseen ja muuhunkin aikaa, ei sen puoleen…
Mutta puhutaanpas kahdesta muusta, nimittäin Nurmen Paavosta ja Lewis-Kallesta. Molemmat ovat neljien kisojen miehiä vaikka Paavo ei enää Losissa saanutkaan kilpailla ammattilaissyytösten takia. Nurmi olisi voinut saada yhteensä 11 kultaa jos kaikki olisi mennyt putkeen. Pariisissa 1924 hänen ei annettu juosta kymppiä koska hänellä oli muka liana tiukka ohjelma. Tosiasia oli kuitenkin myös se, että tuo kulta oli varattu Ville Ritolalle joka sen sitten voittikin. Kisojen jälkeen Nurmi sitten juoksi Suomessa kympin aikaan 30.06 ja risat päälle.
Jostain olen kuitenkin lukenut että Pariisissa samana päivänä kun kymppi juostiin olisi Paavo mennyt harjoituskentälle ja ihan verkkareissa pistellyt siellä varjokympin aikaan 29.45 ranskalaistoimittajien suureksi ihmetykseksi. Siinä meni Paavon kymmenes kulta. Losin kisoista 1932 Paavo olisi sitten tavoitellut maratonkultaa… Paavon jalka oli kipeytynyt mutta eiköhän se siitä olisi hoitunut…
Lewis osallistui neljiin kisoihin vuosina 1984 – 1996 ja hänen tendenssinsä oli kultamitelien suhteen laskeva: 4 – 3 – 2 – 1. Noista kultamiteleista kolme on pikaviesteistä. Lewisin kaikkein kovin saavutus on kuitenkin neljä perättäistä pituuskultaa. Hän on titaani, siitä emme pääse yli emmekä ympäri. Nykyään ja tuskin enää koskaan, tai ainakaan vähään aikaan nousee miestä joka on ykkönen pikamatkoilla ja voittaa vielä pituushypyn.
Paavon arvoa nostaa vielä se, että hän oli ensimmäinen systemaattinen ja monipuolinen treenaaja. Hänen aikanaaan ei harjoiteltu talvella ulkomailla eikä tietystikään dopingista ollut mitään tietoakaan. Eikä nuo Paavon ajat ole niin kauhean huonoja. Jos oletamme hänen todellakin olleen niin kovassa kunnossa että se kymppi olis taittunut aikaan 29.45 niin meidän tulee myös huomioda ratatasoitus. Ei juossut Paavo nykyaikaisilla alustoilla. Jos laitamme nykymurtomaahiihtäjän ensin huitaisemaan perinteisellä tyylillä 10 km nykyvarusteilla ja sitten vielä päälle 10 km Haku-Veikon vehkeillä niin matka taittuu jälkimäisillä noin 8 minuuttia hitaammin.
Paavon suhteen yksi kierros kympillä vei tuon ajan radoilla noin nelisen sekuntia enemmän. Jos siis laskemme suoraan 4 sekuntia kympien kierrosluvulla 25 niin sehän tekee sata sekuntia eli 1.20, ja jos Pariiisin haamuaika 29.45 pitää paikkansa niin Paavo olisi kellottanut noin 28.35, ainakin… Ja siinähän ei olla niin kovin kaukana Julma-Juhasta ja Vireenistä… Nykyaikaisilla harjoitusmetodeilla Paavo olisi pistellyt reilusti alle 28 minuuttia mutta ei hänkään mitään Afrikan pojille mahtaisi, vai mahtaisiko…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti