Tai oikeastaan toisenkin. Kaksi päivää on nyt kisattu ja kaukana on suomalaismenestys. Toisaalta sitä aina odottaa aina varsinaista yllättäjää, ja jotenkin tuntuu että joukkueessamme tällaisia yllättäjiä voi löytyä. Huomio kiintyy kestävyysurheilijoihin eli purjehtijoihin ja ampujiin.
Mutta kisat menevät eteenpäin kuin kiskoilla ja kiinalaisille virtaa mitaleita tasaisella ropinalla. Jenkkien hirmu Phelps aloitti kultajahdin uimaltaassa ja ohittanee pian Paavo Nurmen ja kumppanit kultamitelien määrässä.
Jousiammunta osoitti taas sen kuinka tasa-arvoinen laji se on. Nyt kun todellakin ammutaan samalta matkalta ja suhteellisen keveissä tuulissa niin piste-eroja parhaaiden naisten ja miesten välillä ei juuri synny. Ainoa jousiampujamme hävisi 72 nuolen kilpailussa parhaille naisille noin 50 pistettä. Asiaa ei kukaan uskalla sanoa ääneen mutta näin se vain on. Ja kun ammutaan 70 metrin matkalta niin Etelä-Koreassa, tai sanotaan suoraan että Koreassa, on noin 100 parempaa naisjousiampujaa kuin meillä paras mies. Asialle tarttis varmaan tehdä jotain.
Ehkä kovalle tasolle ei nlousta enää koskaan tuossa lajissa juuri meillä. Ylpeys pitäisi pystyä nielemään ja palkkaamaan valmentaja Koreasta. Toisaalta herää kysymys että mistäs rahat moiseen. Paljon olisi tehtävää myös monissa seuroissa. Laji on hvyin sisäänpäin lämpiävä ja innostavia seuraohjaajia on harvassa.
Kysehän menestyksen suhteen on lajissa kuin lajissa juuri rahasta. Amatöörin nouseminen korkeimmalle korokkeelle on nykyään todella harvinaista. Joka voitaa kultaa näissä kisoissa ja tekee normaalia päivätyötä tuommoiset 8 kuukautta vuodessa voidaan kyllä luokittaa amatööriksi. Epäilenpä vahvasti löytyykö tuollaista heppua tai naesta lainkaan.
Menestystä saataisiin aivan varmastiu jos satsinkia tehtäisiin. Kysehän olisi siitä, että ns. amatööri saisi urheilla aivan vapaasti saaden kuussa tuollaiset 2500 euroa palkkaa, tästä tietysti hieman veroa. Yhden huipun tukemiseen tarvittaisiin siis noin 30 000 euroa vuodessa. Eri asia sitten on se kuinka monta tuollaista huippua voitaisiin verovaroilla ylläpitää. Tarvittaisiin aivan varmasti myös sponssirahaa. Tuon kolmekymmentätonnisen päälle tarvittaisiin sitten vielä laji-, ja liittokohtaista tukea melkoiset summat.
Asia varmasti olisi ihan ookoo jos samaan aikaan tuettaisiin kuntourheilua ja jopa hyötyliikuntaa. Koulujen liikunta-ohjelmiin tulisi myös satsata nykyistä huomattavasti enemmän. Olympia-urheilu on tietysti kaikkien asia mutta se on toisaalta vain jäävuoren huippu. Eikä pidä unohtaa myöskään urheilu-pedagogiikkaa ja sitä, että urheilu on vain osa kasvatusta. Kristitynkin tulee urheilla ja kuntohyötyillä. Näin tuntuu sitten parrukin kevveemmältä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti